Juhana I Metsästäjä tai Kaiken lempeyden rakastaja (esp. Juan I de Aragón, el Cazador o el Amador de Toda Gentileza; kat. Joan el Caçador) ; (27. joulukuuta 1350 Perpignan, Aragonian kuningaskunta – 16./19. toukokuuta 1395 Torroella de Montgrí, Girona)John I Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 10.10.2023. oli Aragonian, Valencian, Mallorcan, Sardinian ja Korsikan kuningas sekä Barcelonan, Roussillonin ja Cerdanyan kreivi vuosina 1387–1395.O´Callaghan, s. 682

Kuninkaana hän keskittyi metsästykseen, musiikkiin ja kirjallisuuteen ja jätti hallinnon hoidon puolisolleen kuningatar Violantelle ja suosikeilleen.O´Callaghan, s. 535

Suku Hänen vanhempansa olivat Aragonian kuningas Pietari IV ja tämän kolmas puoliso, Sisilian prinsessa Eleonoora (1325–1375), joka oli Sisilian kuningas Pietari II:n (1304–1342) ja saksalaisen prinsessa Elisabet Kärnteniläisen (1298–1352) toiseksi vanhin tytär. Infante, prinssi Juanilla oli kolme sisarpuolta, sisar ja veli sekä yksi nuorempi velipuoli.

Vanhimpana poikana hän sai Gironan herttuan arvonimen, joka myöhemmin varattiin Aragonian kruunun esikoispojille. Isänsä poissa ollessa hän toimi kruunun alueiden luutnanttina ja hän sai siten jonkin verran kokemusta vallankäytöstä, vaikka isänsä hallituskauden viimeisinä vuosina hän oli vieraantunut tästä avioliittonsa, Avignonin paaville osoittamansa kuuliaisuuden ja Ranskan ja Kastilian monarkioihin lähentymisen vuoksi. Tämän politiikan hän säilytti koko oman hallituskautensa ajan. Puolisonsa kuningatar Violanten ranskalaismielisestä vaikutuksesta huolimatta hän kuitenkin kieltäytyi liittymästä Satavuotiseen sotaan. pienoiskuva|Juhana I:n nimikirjoitus. Hänet kruunattiin kronikoitsijoiden mukaan perinteen mukaisesti Zaragozassa yksinkertaisessa seremoniassa. Hallituskautensa alussa hän joutui yhteenottoon cortésin eli parlamentin eri säätyjen kanssa, jotka Monzónissa vuonna 1388 vaativat häntä erottamaan kuningattaren suosikin. Hänen täytyi myös taistella lankonsa Armagnacin kreivi Jean II:n kanssa, joka kiisti hänen oikeutensa Roussilloniin ja Cerdanyaan kreivikuntiin. Yksi merkittävimmistä sisäisistä konflikteista oli juutalaisten verilöyly vuonna 1391, joka vaikutti ensisijaisesti Valenciaan, Mallorcaan, Barcelonaan, Gironaan ja Lleidaan ja oli seurausta edellisen hallituskauden viimeisinä vuosina alkaneesta vakavasta talouskriisistä. Hänen kiintymyksensä Ranskan monarkiaan ei estänyt häntä suojelemasta Avignonissa asunutta paavi Benedictus XIII:ta eli aragonialaissyntyistä Pedro Martínez de Lunaa.

Avioliitot ja jälkeläiset Hän avioitui Barcelonassa vuonna 1373 Marthe d'Armagnacin (1347–1378) kanssa, joka oli Armagnacin kreivi Jean I:n ja Béatrice de Clermontin tytär. Gironan herttuatar Marthe kuoli pian viimeisen lapsensa syntymän jälkeen.

Heille syntyivät lapset:

Jaime (24. heinäkuuta 1374), kuoli sylilapsena Juana (1375-1407), avioitui 1392 kreivi Mathieu de Foix-Castelbon kanssa. Isänsä kuoleman jälkeen hän vaati valtaistuinta miehensä rinnalla, mutta heidät syrjäytettiin; avioliitto oli lapseton. Juan (heinäkuu 1376), kuoli sylilapsena. Alfonso (1377), kuoli sylilapsena. Leonór (1378), kuoli pian syntymänsä jälkeen.

Jäätyään leskeksi, vielä Gironan herttuan tittelillä oleva Jaime (Juhana I) avioitui vuonna 1380 prinsessa Yolande (Violante) de Barin (n. 1365–1431) kanssa, joka oli Barin herttua Robert I:n ja Ranskan prinsessa Marien tytär. Hänen isoisänsä oli Ranskan kuningas Juhana II Hyvä ja hänen setänsä oli Ranskan kuningas Kaarle V.

Heille syntyivät lapset:

Jaime, Gironan herttua (1382–1388), kuoli alle 7-vuotiaana Yolanda (Violante), avioitui Napolin kuningas, Anjoun herttua, Mainen ja Provencen kreivi Louis II Anjoun (1377–1417) kanssa. Heidän poikansa Louis III vaati Aragonian valtaistuinta Martin I:n kuoltua Caspen kompromississa. Ferdinand, Gironan herttua ja Cerveran kreivi (1389), kuoli sylilapsena. Antonia (1391–1392), kuoli alle 2-vuotiaana. Juan, Gironan herttua (1392–1396), kuoli alle 4-vuotiaana. Leonor (1393), kuoli sylilapsena. Pedro, Gironan herttua ja Cerveran kreivi (1394), kuoli sylilapsena. Juana (1396), kuoli sylilapsena. pienoiskuva|Juhana I Aragonian kuningas, hautamuistomerkki Poblet-luostarissa. (rajattu)

Perintö Juhana I kuoli 45-vuotiaana Orriolsin metsässä Torroella de Montgríssä, Gironassa pudottuaan hevosensa selästä metsästyksen aikana toukokuussa 1396.O´Callaghan, s. 539 Hänet haudattiin Poblet- luostarin mausoleumiin.

Hänellä oli yhteensä seitsemän poikaa, jotka kaikki kuolivat jo lapsina ennen häntä, joten hänen seuraajakseen tuli hänen nuorempi veljensä, Sisilian käskynhaltija Martin I (esp. el Humano, el Viejo). Tämän kuoleman jälkeen Juhanan sisarenpoika Kastilian Ferdinand I nousi vuonna 1412 Aragonian kuninkaaksi.

Lähteet

Viitteet

Luokka:Aragonian hallitsijat Luokka:Vuonna 1350 syntyneet Luokka:Vuonna 1395 kuolleet