Kamelit (Camelus) ovat kamelieläinten heimoon kuuluva kaksivarpaisten sorkkaeläinten suku, johon kuuluu kolme nykylajia: yksikyttyräinen dromedaari (C. dromedarius) sekä kaksikyttyräiset kameli (C. bactrianus) ja villikameli (C. ferus). Ne ovat sopeutuneet elämään karuissa, kuivissa ympäristöissä, kuten aavikoilla ja aroilla. Kameleilla on selässään rasvan varastointiin tarkoitettu kyttyrä, jonka ansiosta eläin selviytyy pitkiä aikoja ilman ruokaa. Juomatta kameli voi selviytyä jopa puoli vuotta, jos tarjolla on riittävän kosteaa ravintoa.
Kamelieläinten heimo syntyi Pohjois-Amerikassa noin 40 miljoonaa vuotta sitten, ja kamelin suku eriytyi muista kamelieläimistä 11–25 miljoonaa vuotta sitten. Dromedaari ja kaksikyttyräinen kameli kehittyivät omiksi lajeikseen 4–5 miljoonaa vuotta sitten, Aasiaan leviäminen tapahtui noin 2 miljoonaa vuotta sitten. Villi- ja kesykameli erkanivat toisistaan ennen kesytystä.
Dromedaari elää Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän kuumilla ja kuivilla alueilla, kaksikyttyräinen Keski-Aasian kylmillä aavikoilla. Villikameli elää luonnossa Kiinassa ja Mongoliassa ja on äärimmäisen uhanalainen. Kamelit kesytettiin arviolta – vuotta sitten. Ne ovat tärkeitä kotieläimiä, joita käytetään kantojuhtina sekä maidon, lihan, villan ja nahan tuotantoon.
Etymologia
Kamelin alkuperä palautuu heprean sanaan gāmāl tai arabian sanaan ǧamal. Niistä se lainautui ensin kreikkaan (kámelos) ja lopulta suomeen.
Taksonomia
Kamelien (Camelus) sukuun kuuluu kolme nisäkäslajia, jotka ovat märehtiviä sorkkaeläimiä: yksikyttyräinen kameli C. dromedarius eli dromedaari sekä kaksikyttyräiset kameli C. bactrianus ja villikameli C. ferus. Dromedaari elää Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän kuumilla ja kuivilla alueilla, kaksikyttyräinen Keski-Aasian kylmillä aavikoilla.
Ensimmäiset Camelidae-heimon eläimet kehittyivät Pohjois-Amerikassa noin 40 miljoonaa vuotta sitten. Kamelien suku erkani muista kamelieläimistä 11–25 miljoonaa vuotta sitten. Dromedaari ja kaksikyttyräinen kameli kehittyivät omiksi lajeikseen 4–5 miljoonaa vuotta sitten. Aasiaan ne levittäytyivät viimeistään noin 2 miljoonaa vuotta sitten. Villi- ja kesykameli erkanivat 1,5–0,7 miljoonaa vuotta sitten. Kesykamelin varsinainen kesyttäminen tapahtui huomattavasti myöhemmin arviolta – vuotta sitten. Villikamelia pidettiin aiemmin kaksikyttyräisen kamelin villinä esivanhempana, mutta nykykäsityksen mukaan ne polveutuvat sukupuuttoon kuolleesta edeltäjästä ja eroavat perimäaineksiltaan huomattavasti.
Camelus-eläinten lähimpiä sukulaisia ovat Etelä-Amerikan laamat, guanakot ja vikunjat. Pohjois-Amerikan kamelieläimet kuolivat sukupuuttoon noin vuotta sitten.
Levinneisyys
Pleistoseenikauden luulöydöt osoittavat luonnonvaraisia kameleita eläneen ainakin Intiassa, Länsi-Aasiassa ja Pohjois-Afrikassa.
Kesyjä dromedaareja on nykyään noin 13 miljoonaa yksilöä enimmäkseen Intiassa ja Afrikan sarvessa. Levinneisyysalue ulottuu Marokosta Intian länsiosiin. Parhaiten dromedaari viihtyy aavikolla. Kaikki nykyään elävät dromedaarit ovat ihmisen kesyttämiä tai villiintyneitä kesyeläimiä. Australian sisämaassa elää satojatuhansia villiintyneitä kameleita, jotka polveutuvat ihmisen 1800-luvulla tuomista yksilöistä. Niiden hallitsematon lisääntyminen on merkittävä ekologinen ongelma.
Kaksikyttyräisiä kameleita on noin miljoona yksilöä lähinnä Lähi-idässä, Kiinassa ja Mongoliassa. Levinneisyysalue ulottuu Anatoliasta Mongoliaan. Lauhkean vyöhykkeen aavikoiden kesät ovat kuumia ja talvet kylmiä. Päivittäiset lämpötilanvaihtelut ovat suuria ja vuotuinen sadanta alle 100 millimetriä.
Kaksikyttyräinen villikameli on äärimmäisen uhanalainen. Niitä elää kolmella toisistaan maantieteellisesti irrallisella alueella Gobin, Taklimakanin ja Lop Nurin autiomaissa. Vettä etsivät villikamelit liikkuvat laajoilla alueilla. Yleensä ne hakeutuvat vuorille tai niiden läheisyyteen, sillä vuoristolähteet ja rinteille kertynyt lumi ovat talvisin ainoa veden lähde. Kiinan villikamelien määräksi on arvioitu 600 ja Mongolian 350. Niiden säilymistä uhkaavat metsästys sekä kotieläinten kanssa käyty kilpailu rajallisista ruoka- ja vesivaroista.
Biologia
Ruumiinrakenne
pienois|Dromedaarin luuranko 1800-luvun piirroksessa. Kameleilla on pitkä kaula, lyhyt häntä, pitkät kapeat jalat ja selässään kyttyrä. Kaikilla kamelilajeilla on kaksi kyttyrää, mutta dromedaarin edempi hartiakyttyrä on surkastunut huomaamattomaksi. Kaikkien kolmen lajin ruumiin pituus on noin kolme metriä ja korkeus kyttyrän kohdalta mitattuna noin kaksi metriä. Ori painaa 400–650 kilogrammaa ja tamma noin kymmenyksen vähemmän. Dromedaari on hiukan kaksikyttyräistä kamelia korkeampi ja kevytrakenteisempi.
Kamelien väritys vaihtelee tummanruskeasta valkoiseen. Yleensä eläin on vaaleanruskea tai harvemmin harmaa. Kesyt kaksikyttyräiset kamelit ovat villikameleja tummempia, villaisempia ja painavampia. Paksu turkki toimii tehokkaana lämmön eristeenä, joka suojaa sekä kuumalta että kylmältä. Kuumassa ilmastossa kamelin karvoitus ohenee. Karvoitus irtoaa paksuina tukkoina. Hikoilu alkaa vasta, jos ruumiinlämpö nousee 41 celsiusasteeseen. Rasvan säilöminen kyttyrään helpottaa ylimääräisen lämmön haihduttamista muiden ruumiinosien kautta.
Kamelin kallo on pitkä ja sarveton. Hampaita on 34. Kasvoissa on monenlaisia sopeumia aavikon olosuhteisiin. Tuuheat kulmakarvat ja kaksinkertaiset ripset suojaavat silmiä tuulen kuljettamalta hiekalta. Raskaiden silmäluomiensa lisäksi kamelilla on läpinäkyvä kolmas luomi, jonka avulla se pyyhkii silmiin joutuneen hiekan. Myös korvissa kasvaa tuuheaa karvaa, joka estää hiekan joutumisen korvakäytävään. Kuonossaan ja huulissaan kamelilla on erityiset lihakset, jotka mahdollistavat sierainten ja suun tiukan sulkemisen pitkiksi ajoiksi.
Varsinaisten sorkkien sijaan kameleilla on varpaissaan pehmeät anturatyynyt. Jokaisessa jalassa on kaksi varvasta (keskivarvas ja nimetön). Leveät varpaat kannattelevat eläimen painoa estäen sitä vajoamasta hiekkaan. Dromedaarin jalan anturatyynyt ovat joustavammat kuin kaksikyttyräisellä kamelilla, mikä auttaa liikkumisessa hiekassa. Dromedaarilla on rinnan ja polvien suojana kovaa kudosta, joka suojaa makaavaa eläintä kuumalta hiekalta. Kaksikyttyräisillä kameleilla kovettumia ei ole.
Kamelin askellaji vastaa hevosen passia: saman puolen jalat liikkuvat samanaikaisesti. Kamelit voivat juosta hetkellisesti jopa 65 kilometriä tunnissa, ja dromedaarien tiedetään juosseen yli 160 kilometriä päivässä. Ennen kaikkea kamelit tunnetaan kuitenkin sitkeinä pitkän matkan kävelijöinä. Kaksikyttyräinen kameli jaksaa kantaa päivässä yli 200 kilogramman taakan 50 kilometrin matkan. Dromedaari työskentelee parhaiten yön viileydessä. Kerrallaan se voi kantaa enintään 100 kilogrammaa noin 60 kilometrin matkan. Hetkellisesti kaksikyttyräinen kameli jaksaa kantaa jopa 450 kilon taakkoja.
Käyttäytyminen
Muiden kamelien tapaan Camelus-suvun eläimet ovat sopeutuneet kuiviin olosuhteisiin, äärimmäiseen ilmastoon ja vähäiseen ravintoon. Ne käyttäytyvät yleensä säyseästi, mutta vihastuessaan purevat ja potkivat. Innostuessaan kameli puuskuttaa ja sylkee. Kaikki kamelilajit ovat päiväeläimiä.
Vapaat dromedaarit muodostavat kolmenlaisia ryhmiä: oriit vailla puolisoa, aikuiset tammat vastasyntyneine jälkeläisineen sekä noin 30 tamman laumat, joihin kuuluu myös 1–2-vuotiaita jälkeläisiä ja laumaa johtava ori. Kaksikyttyräiset kamelit kokoontuvat enintään noin 30 yksilön laumoihin. Pieni osa oreista ja tammoista elää yksin.
Ravinto
vasen|pienois|pysty|Kamelin vasaa ruokitaan. Kamelit voivat selvitä kesän kuumuudessa viikon juomatta ja talvella useita viikkoja. Ne voivat kävellä yli 160 kilometrin matkan juomatta välillä. Jos eläimen ei tarvitse työskennellä ja ruoaksi on tarjolla kosteaa kasvillisuutta, se selviää juomatta jopa 10 kuukautta. Kamelit ovat taitavia säilömään vettä ruumiiseensa ja sietävät nestehukkaa. Kameli voi menettää 40 prosenttia ruumiinpainostaan kuolematta. Keitaalle päästyään se voi kerralla juoda jopa 150 litraa vettä. Useimmille eläimille näin nopea juominen olisi suolatasapainon järkkymisen vuoksi hengenvaarallista, sillä osmoottinen paine rikkoisi punasolut, mutta kamelin sitkeät punasolut kestävät venymistä hyvin. Kameli juo tarvitsemansa määrän 5–10 minuutissa ja vaeltaa sitten alueille, missä muut eläimet eivät selviydy. Hätätilanteessa kameli selviää myös suolavedellä. Janoinen kameli virtsaa hyvin vähän ja sen uloste on kuivaa.
Kameleille kelpaavat miltei kaikki aavikon kasvit – nekin, jotka eivät sovellu muiden autiomaan eläinten ravinnoksi. Suun sisäpinta on paksu ja nahkamainen, mikä suojaa sitä kovilta ja piikikkäiltä kasveilta. Kamelit syövät esimerkiksi piikkipensaita, kuivia lehtiä ja maltsoja. Kamelit eivät pureskele ruokaa täydellisesti ennen nielemistä. Aterian jälkeen osin sulanut ruoka nousee takaisin suuhun, jolloin kameli pureskelee sitä lisää ennen uudelleen nielemistä. Hyvinä aikoina ne syövät yli tarpeensa ja varastoivat rasvaa selkäänsä, jolloin muodostuu kyttyrä. Eläimen laihtuessa kyttyrä tyhjenee ja jää roikkumaan kylkeä vasten tai katoaa kokonaan. Kameli voi varastoida kyttyräänsä yli 30 kilogrammaa rasvaa. Proteiinin puutetta kameli sietää hyvin.
Lisääntyminen
pienois|Kamelin vasa imee emonsa maitoa. Tamma saavuttaa sukukypsyyden 3–4 vuoden iässä. Ori alkaa tuottaa siemennestettä noin kolmevuotiaana ja kiinnostuu tammoista 6–8-vuotiaana. Hyvissä olosuhteissa kiimakierto on ympärivuotinen. Kierron pituus on yleensä noin 3 viikkoa. Munasolu ei irtoa, mikäli parittelua ei tapahdu. Kameli on säästäväinen tässäkin. Sekä tammat että oriit voivat olla osan vuotta seksuaalisesti inaktiivisia. Kesyt kamelit yleensä vapautetaan parittelukauden ajaksi.
Kiima-ajan koittaessa aikuiset oriit ovat hyvin aggressiivisia, eikä niitä voida käyttää työhön. Niskassa sijaitsevat erityiset rauhaset erittävät voimakasta hajua. Suustaan ori pullistaa esiin suuren ja pehmeän kitapurjeesta muodostuneen pussin. Tammoista kilpailevat oriit mahtailevat toisilleen ulostamalla, virtsaamalla ja hakkaamalla hännällä omaa selkäänsä. Jos kumpikaan ei peräänny, alkaa tappelu. Oriit kiertävät toisiaan päät alas painettuna ja pureskelevat vastustajan jalkoja ja päätä yrittäen kaataa sen. Kilpakosijan vetäydyttyä voittaja piehtaroi maassa levittäen niskarauhasten eritteitä ja parittelee kaikkien lauman tammojen kanssa. Yhdyntätapa on sorkkaeläimeksi poikkeuksellinen: tamma asettuu makuulle mahalleen ja ori tämän taakse polvilleen etujalat tamman molemmin puolin. Astuminen kestää 10–30 minuuttia, jopa pidempään. Tänä aikana ori voi ejakuloida 3–4 kertaa. Ejakulaatin tilavuus on 6–8 ml.
Dromedaari kantaa sikiötä noin 12 ja kaksikyttyräinen 13,5 kk. Vasa syntyy yleensä sadekauden aikaan. Vastasyntynyt vasa painaa enintään 37 kilogrammaa. Tamma imettää vasaa 12–18 kuukautta. Maitoa erittyy päivittäin tavallisesti noin 4 kilogrammaa. Kamelit lisääntyvät noin 20-vuotiaiksi. Korkean imeväiskuolleisuuden ja pitkän tiineyden vuoksi tammat kokevat uuden kiima-ajan noin 1–2 viikkoa synnytyksen jälkeen. Emä huolehtii vasasta noin nelivuotiaaksi.
Eliniänodote
Kamelit elävät noin 40-vuotiaiksi. Vankeudessa kameli saavuttaa jopa 50 vuoden iän.
Risteymät
vasen|pienois|Kaksikyttyräisen oriin ja yksikyttyräisen tamman ristisiitoksena syntyvä tülü. Selässään eläimellä on tunnusomainen ”mantelikyttyrä” ().