Tapio Juhani Luoma (s. 15. kesäkuuta 1962 Kurikka) on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon nykyinen arkkipiispa 1. kesäkuuta 2018 alkaen. Luoma on vihitty papiksi 1987. Hän on oppiarvoltaan teologian tohtori (1999). Hänen väitöskirjansa on nimeltään Incarnation and Physics – Natural Science in the Theology of Thomas F. Torrance (Oxford University Press 2002), ja siinä hän käsittelee teologian ja luonnontieteiden suhdetta. Väitöskirjansa lisäksi Luoma on julkaissut muun muassa hartauskirjoja.
Hän on ennen piispaksi valintaansa työskennellyt apupappina ja kappalaisena Peräseinäjoella 1987–1998, Ilmajoella kappalaisena 1998–2002 ja vuodesta 2002 Seinäjoen kirkkoherrana. Lapuan hiippakunnan pappisasessorina hän toimi 2001–2007 ja Etelä-Pohjanmaan rovastikunnan lääninrovastina 2010–2012. Hän on ollut kirkolliskokouksen jäsen vuodesta 2008 sekä useiden kirkollisten toimielinten jäsen. Hänet on valittu vuoden papiksi vuonna 2000. Hänet vihittiin piispanvirkaan 12. helmikuuta 2012,Seinäjoen seurakuntaKirkko ja kaupunki ja hän toimi Espoon hiippakunnan piispana 2012–2018.
Luoma on opiskellut laulua Kalevi Ollin johdolla ja suorittanut laulun I-tutkinnon. Hän on toiminut Yleisradion kuuluttajana 1986–1987.
Varhainen elämä ja koulutus Tapio Luoma syntyi Kurikassa vuonna 1962 ja hänen perheensä muutti Vaasaan vuonna 1965. Luoma on kuvannut lähtökohtiaan palkansaajaperheen lähiölapseksi. Hänen isänsä Veikko Luoma teki yli 40 vuoden työuran suunnittelijana Strömbergillä ja ABB:lla ja äiti Sirkka työskenteli ompelijana useissa eri yrityksissä. Nuoruudessaan Luoma lähti mukaan seurakunnan poikakerhoon ja toimi myöhemmin kerhonohjaajana. Luoma aloitti 13-vuotiaana DX-kuuntelun harrastamisen. Ulkomaisten radiokanavien kautta hän kiinnostui kansainvälisyydestä ja ulkopolitiikasta. Luoma on kertonut oppineensa DX-kuuntelun kautta ideologioiden ja aatteiden voimasta. Hän tilasi Ulkopolitiikka-lehden ja kertoo kuunneelleensa Radio Pekingiä, Radio Moskovaa, Voice of Americaa sekä kristillisiä radioasemia. Luoma sai raporteistaan radioasemalta palautteena postia muun muassa Kiinasta (puhemies Maon koottujen teosten viidennen osan) sekä Idi Aminin Ugandasta.
Rippikoulun jälkeen Luoma kiinnostui papin urasta. Hän aloitti opinnot Helsingin yliopiston teologisesa tiedekunnassa kiinnostuen erityisesti systemaattisesta teologiasta ja dogmatiikasta. Luoma valmistui teologian kandidaatiksi valmistuen vuonna 1987 ja suoritti pastoraalitutkinnon vuonna 1990. Opiskelu-aikanaan Luoma toimi Yleisradion kuuluttajana vuosina 1986–1987. Hän suoritti jatko-opintoja Britanniassa Edinburghin yliopistossa vuosina 1993–1994. Luoma valmistui teologian lisensiaatiksi vuonna 1996, suoritti ylemmän pastoraalitutkinnon vuonna 1997 ja valmistui teologian tohtoriksi vuonna 1999. Luoman väitöskirja käsitteli inkarnaatiota ja fysiikkaa eli kristinuskon suhdetta luonnontieteeseen.
Kirkollinen ura Seurakunta tilasi Sana-lehden poikakerhon vetäjänä toimineelle Luomalle 13-vuotiaana. Opiskeluaikoina Kansan Raamattuseura tuli Luomalle herätysliikkeistä tutuimmaksi. Ennen opintojaan hän oli ollut Orisbergin kurssikeskuksessa kahtena kesänä apulaisena ja sittemmin hän osallistui liikkeen opiskelijatoimintaan. Myös hänen vaimonsa on ollut KRS:n opiskelijatoiminnassa.
Luoma vihittiin papiksi vuonna 1987. Luoma aloitti pappisuransa toimimalla Peräseinäjoella apupappina ja kappalaisena vuosina 1987–1998 ja Ilmajoen kappalaisena vuosina 1998–2002. Vuosina 2002–2012 Luoma työskenteli Seinäjoen kirkkoherrana. Tehtävän ohella hän työskenteli Lapuan hiippakunnan pappisasessorina vuosina 2001–2007 ja Etelä-Pohjanmaan rovastikunnan lääninrovastina vuosina 2010–2012. Vuosina 2012–2018 hän työskenteli Espoon hiippakunnan piispana. Luoma on toiminut kirkolliskokouksen ja useiden kirkollisten toimielinten jäsenenä. Hänet valittiin vuoden papiksi vuonna 2000. Luoman valintaperusteisssa vuoden papiksi korostettiin ”arjen seurakuntatyötä” sekä palavaa halua viedä omaa ymmärrystä ja teologiaa eteenpäin. Luoma kuvattiin seurakuntalaistensa rakastamana pappi, joka pitää työstään ihmisten keskuudessa.
Espoon piispa Luoma valittiin Espoon hiippakunnan piispaksi marraskuussa 2011. Hänen vastaehdokkaansa oli Leppävaaran kirkkoherra Kalervo Salo. Luoma sai äänestyksessä 413 ääntä. Hänet vihittiin virkaan 12. helmikuuta 2012 ja hän seurasi tehtävässä Mikko Heikkaa. Piispana Luoma otti kantaa muun muassa maallikkosaarnaaja Pirkko Jalovaaran toimintaan ja totesi, ettei tämän puheet nykyisessä muodossaan sovi evankelisluterilaiseen kirkkoon.
Arkkipiispa Tapio Luoma valittiin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispaksi maaliskuussa 2018. Luoman vastaehdokas toisella kierroksella oli Porvoon hiippakunnan piispa Björn Vikström. Luoma sai vaalissa 56,1 ehdokkaiden yhteenlasketusta äänimäärästä. Iso osa Luoman äänimäärästä tuli kirkon konservatiiveilta ja perinteisesti ajattelevilta. Luoma aloitti tehtävässään 1. kesäkuuta 2018, ja hänet asetettiin virkaan Turun tuomiokirkossa 3. kesäkuuta 2018. Virkaan asettajaistilaisuudessa oli paikalla 680 ihmistä.
Luoman arkkipiispakaudella ovat nousseet keskusteluun erityisesti kirkon johdon ja konservatiivisten herätysliikkeiden jännitteinen suhde. Kirkkohallitus jätti Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen ja Kansanlähetyksen pois listalta, jossa nimettiin vuoden 2026 viralliset kolehtikohteet. Herätysliikejohtajat ovat puolestaan väläytelleet mahdollisuutta vetäytyä kokonaan pois Suomen evankelis-luterilaisen kirkon yhteydestä ottamalla puheeksi järjestöjen vapaakirkkosuunnitelmat.
Näkemykset Arvot Luoma on myöntänyt, että on tullut valituksi arkkipiispaksi konservatiivien äänillä. Hän ei koe itse kuitenkaan edustavansa erityisen konservatiivista teologiaa. Luoma on kertonut, että tunnistaa itsessään konservatiivisia piirteitä. Hän ei ole kuitenkaan tunnustautunut puhtaasti konservatiiviseksi ja on irtisanoutunut jyrkästi taantumuksellisuudesta. Luoma on kuvannut mieltävänsä olevansa keskellä. Hän on kertonut myös vierastavansa keskustelua konservatiivi-liberaali-akselista. Luoman mukaan yksikään arkkipiispa ei voi omalla teologiallaan määrittää sitä, mikä on kirkon teologinen linja. Luoman mukaan kirkon aattellinen ydin on lähimmäisenrakkaudessa ja toivon sanomassa. Luoman mukaan kirkko on vastakulttuurinen voima, eikä kaikkeen valtavirtaistuvaan tulisi lähteä mukaan.
Kirkon jäsenyys ja seurakunta Luoman mukaan kirkon jäsenyyttä ei voi verrata yhdistysten tai kauppaketjujen jäsenyyteen. Luoman mukaan kirkon jäsenyys vertautuu ruumiin jäsenyyteen, jossa ollaan yhteisen yhteyden ja kokonaisvaltaisen kokemisen äärellä. Luoman mukaan usko on mysteeri, jota ei voi hallita eikä ymmärtää. Luoman mukaan protestanttisissa kirkoissa toimittu liikaa rationalismin ehdoilla, jossa ihmisen uskovaisuuden määrä tiivistetään kirkkoon kuulumiseen. Luoman mukaan kirkon tehtävä ei ole mitata uskoa. Luoman mukaan kirkon tulisi pitää hengellisyyttä esillä nykyistä enemmän.
Luoman mukaan kirkon yhteyden perusta on ymmärrys siitä, että kaikki tarvitsevat Jumalan armoa ja rakkautta sekä anteeksiantoa. Hänen mukaansa yhteyden perusta ei ole se, että kaikki ovat yhtä mieltä. Yhteys tai usko eivät ole hänen mukaansa kiinni tunteista. Luoma on ketonut haluavansa häivyttää vääränlaista ihmiskeskeisyyttä.
Luoman mukaan yhteiskunnan maallistumisesta huolimatta uskonnollisuus ei ole vähentynyt vaan saanut uusia muotoja. Luoma on korostanut paikallisseurakunnissa tehtävää työtä ja nostanut yhteisöllisyyden vahvistamisessa seurakuntalaisten vastuuttamista. Hänen mukaansa kirkon työntekijöiden rooli olisi enemmän seurakuntalaisten sparraamista ja tukemista. Hänen mukaansa kirkon on tärkeä seurata aikaa, mutta seurannan on lähdettävä kirkosta itsestään. Luoma on kertonut olevansa valmis kokeilemaan henkilöseurakuntamallia, jossa eri alueilta ja kunnista tulevat ihmiset voisivat muodostaa seurakunnan kuntarajojen sijasta. Luoma on kuitenkin korostanut, että tällöin tulisi varmistaa, ettei henkilöseurakunnasta tule samanmielisten yhteisöä. Hän on nostanut esiin myös, että kysymys kirkollisverotuksesta tulisi ratkaista.
Herätysliikkeet Luoman mukaan Kansan Raamattuseuran linjassa vetoaa keskittyminen hengellisen elämän vahvistamiseen kirkkopolitiikan sijasta. Luoman mukaan kaikki kirkollinen toimeliasuus, herätysliikkeet mukaan lukien, saa merkityksensä viime kädessä paikallisseurakunnasta. Luoman mukaan konservatiivisten herätysliikkeiden kanssa tehtävän yhteistyön raja menee siinä, että pappisvirka on avoin naisille ja miehille eikä seurakuntien työvuoroja järjestellä sukupuolen perusteella. Luoma on kertonut Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen käsityksen virkakysymyksestä nousevan esille Sleyn roolissa kirkon lähetysjärjestönä. Luoma on korostanut haluavansa Sleyn olevan kirkon lähetysjärjestö. Kaikkien herätysliikkeiden kohdalla Luoma on toivonut, että niiden hengellinen perintö voisi hyödyttää koko kirkkoa.
Naispappeus Luoman mukaan naispappeuskysymys on ollut kipeä asia kirkossa vuosikymmenien ajan. Luoman mukaan kirkolliskokouksen vuoden 1986 päätöstä tulee noudattaa, kun järjestöt tekevät yhteistyötä paikallisseurakuntien kanssa. Luoma kannattaa naisten määrän nostamista kirkon huippuvirkoihin. Yhtenä tapana muutoksen ajamiseen hän on nähnyt naisten kannustamista pätevöitymään kirkon johtotehtäviin.
Avioliitto Vuonna 2018 Luoma kertoi avioliittokannakseen, että pitää avioliittoa miehen ja naisen välisenä suhteena. Hän on korostanut, ettei halua kieltää samaa sukupuolta olevien parien onnea ja iloa, mutta avioliiton käsite kirkollisen vihkimisen yhteydessä ei tuntunut hänestä luontevalta. Luoma on perustellut kantaansa kirkon kannan mukaisena, mutta kertonut olevansa valmis mukautumaan muunkinlaiseen menettelyyn, mikäli niin aikanaan päätetään. Tällainen on Luoman mukaan kirkolliskokouksen päätös vihkimisestä. Toisaalta Luoma on korostanut Kurikka-lehdelle, että kirkkoon on kohdistunut avioliittokysymyksessä epärealistisia odotuksia ja isoissa muutoksissa on tärkeä kuulla monenlaisia ääniä. Luoman mukaan avioliittokysymys ei ole hänelle periaatteelinen vaan hengellisen elämän kysymys. Espoon hiippakunnan johtajana Luoma asetti kurinpitotoimia sateenkaaripapin liiton siunanneelle papille, jota hän perusteli työnantajan ohjeita vastoin toimimisella..Uusi Suomi - Konservatiivisempi Tapio Luoma on uusi arkkipiispa – torjuu homoliitot
Sittemmin Luoman kanta on muuttunut. Hän toivoo, että kirkossa sallittaisiin samaa sukupuolta olevien parien vihkiminen niille papeille, jotka sen haluavat tehdä. Luoman mukaan muutos on tulossa vääjäämättä. Luoma on antanut tukensa myös eheytyshoidot kieltävälle kansalaisaloitteelle. Hän on muistuttanut, ettei kirkon virallisissa kannanotoissa homoseksuaalisuutta ole enää vuosikymmeniin sanottu synniksi.
Suhde tieteeseen Luoman mukaan sekä fundamentalistiset että tiedeuskovaiset näkemykset vieraannuttavat ihmisiä kirkosta. Luoma on kritisoinut Raamatun kirjaimellinen tulkinta johtaa monenlaisiin ongelmiin, joista yhtenä hän pitää kreationismia. Luoman mukaan se on tarpeeton näkökulma keskusteluun. Toisaalta Luoma on kritisoinut myös toista ääripiätä, joka riisuu uskosta kaiken yliluonnollisen aineksen, jossa Raamatusta jää jäljelle vain se, mitä pidetään moraalisesti merkittävänä.
Yhteiskunnalliset kannanotot