Muukalaislegioona () on Ranskan maavoimien eliittisotilasyksikkö. Nimensä mukaisesti muukalaislegioonassa palvelevat sotilaat edustavat eri kansallisuuksia, ja vain 25–35 prosenttia on Ranskan kansalaisia. Legioonaan kuului vuonna 2024 noin 9 500 sotilasta 150 maasta.
Muukalaislegioonan maine johtuu muun muassa siitä, että siihen voi halutessaan pestautua salanimellä ja -kansallisuudella, mikä on aiemmin houkutellut oikeutta pakoilevia rikollisia ja seikkailijoita. Muukalaislegioonan ranskankielinen nimi, Légion Étrangère, tarkoittaakin suoraan käännettynä ulkomaalaislegioonaa. Nykyisin pseudonymiteetti on symbolinen uuden lehden kääntäminen elämässä, sillä taustat tarkastetaan. Kolmen vuoden jälkeen tilalle voidaan ottaa oma henkilöllisyys.Tieteen Kuvalehti Historia 9/2008: s. 41
Vuonna 1831 perustetun legioonan alkuperäinen tehtävä oli turvata Ranskan siirtomaita eri puolilla maailmaa. Nykyään legioona on osa Ranskan asevoimia; se puolustaa Ranskaa ja toimii YK:n alaisissa tehtävissä muiden ranskalaisten joukko-osastojen ohella.
Aiemmin legioona oli lähinnä viimeinen pakopaikka rikollisille, karkureille, kerjäläisille ja epäsuosioon joutuneille. Venäjän sisällissodan jälkeen muukalaislegioonassa oli muun muassa sodan hävinneitä venäläisiä. Silloin koulutus oli heikkoa, olot surkeat, operaatiot usein verisiä ja karkuruus yleistä. Nykyään legioona on eliittiyksikkö, jonne valitaan hakijoista vain parhaat.
Muukalaislegioonan tunnusmerkkejä Muukalaislegioonalaisen tunnistaa parhaiten univormusta. Palveluksessa käytetään CCE-kuvioista maastopukua ja urheiluasua. Lomilla, paraateissa ja vartiossa legioonalaisilla on yllään legioonan khakinvärinen univormu punaisine olkaepoletteineen ja sinisine vyönauhoineen.vyönauhasta: Porvali 2005,48 Saappaat ovat aina kiiltävät ja hyvin hoidetut. Päässä on valkoinen képi.
Rauhanturvajoukoissa legioonalaisten päähineenä on yleensä kypärän tai vastaavan sijasta baretti.
Legioonan erikoisuus on hidas marssitahti, 88 askelta minuutissa; muiden nykyaikaisten armeijoiden marssitahti on noin 120 askelta minuutissa.Pietiläinen & Pietiläinen 2003, 34
Legioonan kunniamarssi on Le Boudin. Legioonan suojeluspyhimys on Antonios Suuri.
Camarónin taistelussa kaatuneen kapteeni Jean Danjoun puinen proteesikäsi on nykyään muukalaislegioonan arvokkain esine, jota kannetaan edelleen legioonan paraateissa. Taistelulla oli myös suuri merkitys muukalaislegioonalle ja sen suorastaan myyttiselle maineelle.
Muukalaislegioonan historia Legioonan perustaminen Muukalaislegioona sai alkunsa Ranskan kuningas Ludvig Filipin ja marsalkka Nicolas Jean-de-Dieu Soultin 9. maaliskuuta 1831 allekirjoittamasta määräyksestä, jossa maan armeijaan määrättiin perustettavaksi uusi yksikkö, Muukalaislegioona.Tieteen Kuvalehti Historia 9/2008: s. 36
Perusteet muukalaislegioonan perustamiselle olivat Ranskan suuren vallankumouksen ja Napoleonin sotien jälkeisessä historiassa, kun Bourbon-hallitsijasuku palasi valtaan. Se piti osana asevoimaansa ulkomaalaisia sotilaita turvatakseen asemansa ranskalaisten mahdollisia kapinoita vastaan. Ulkomaiden alamaisia tai kansalaisia palveli Ranskassa Hohenlohe-rykmentissä ja kuusi rykmenttiä sveitsiläiskaartissa.
Sveitsiläiskaarti oli ottanut yhteen Ranskan kuninkaan, Kaarle X:n aikana 1827 ja 1828 Pariisin työväestön kanssa sekä Ranskan armeijan krenatöörien kanssa Versaillesissa 1828. Kaartilaisten palkka oli parempi kuin Ranskan armeijassa palvelleiden. Ranskan vuoden 1830 heinäkuun vallankumouksen jälkeen sveitsiläiskaarti Ranskassa hajotettiin 14. elokuuta 1830, mutta Napoleonin sodissa Ranskan puolella taistelleille ulkomaalaisille sotilaille Napoleonin tappion jälkeen Hohenlohe-Waldenburg-Batensteinin prinssin perustama Hohenlohe-rykmentti sai jäädä, ja se jäi Marseilleen. Rykmentti päätettiin lähettää kreikkalaisten tueksi taisteluun Osmanien valtakuntaa vastaan, mutta suunnitelma ei toteutunut vaan rykmentti lakkautettiin.
Ne, jotka halusivat jatkaa palvelusta, komennettiin Ranskan armeijan 21. kevyeen jalkaväkirykmenttiin. Kun maahan kuitenkin jäi entisiä ulkomaalaisia sotilaita, päätti kuningas Ludvig Filip 9. maaliskuuta 1831 kuninkaallisella käskyllä perustaa muukalaislegioonan. Yhdeksän päivää myöhemmin tarkennettiin määräyksiä vahvistamalla sääntö, jonka mukaan ranskalaiset eivät saaneet palvella legioonassa.
Muukalaislegioonan ensimmäiseksi komentajaksi tuli paroni Christophe Stoffel, jonka aikana upseeristoon palkattiin Napoleonin sotien jälkeen eläkkeelle jääneitä ja Bourbonien hallitussuvun vierastamia entisiä upseereita. Ongelmana muukalaislegioonassa oli se, ettei miehistö puhunut ranskaa. Tätä yritettiin paikata sillä, että palkattiin saksalaisia ylioppilaita, jotka olivat osallistuneet kumoukselliseen toimintaan Saksassa. Muukalaislegioonan majapaikkakunnan, Bar-le-Ducin pormestarin mukaan paikkakunnalla oli levotonta ja kiinni otettuna saattoi olla kerrallaan jopa 50 muukalaislegioonalaista samassa sellissä. Ongelmien vuoksi Ranskan hallitus lähetti vuoden 1831 puolivälissä muukalaislegioonan Algeriaan taistelemaan pohjoisafrikkalaisia heimoja ja merirosvoja vastaan.
Pohjois-Afrikkaan lähettämisen aikoihin Ranskan muukalaislegioona koostui seitsemästä pataljoonasta: 1. pataljoona (sotilaat kuudesta lakkautetusta Sveitsiläiskaartin rykmentistä ja Hohenlohe-rykmentistä) 2. pataljoona (sotilaat kuudesta lakkautetusta Sveitsiläiskaartin rykmentistä ja Hohenlohe-rykmentistä) 3. pataljoona (sotilaat kuudesta lakkautetusta Sveitsiläiskaartin rykmentistä ja Hohenlohe-rykmentistä) 4. pataljoona (sotilaat espanjalaisia) 5. pataljoona (sotilaat italialaisia ja sardinialaisia) 6. pataljoona (sotilaat alankomaalaisia ja belgialaisia) 7. pataljoona (sotilaat puolalaisia)
Kussakin pataljoonassa oli määrävahvuuden mukaisesti 112 miehen vahvuinen komppania.Kari Kallonen: Leijonalegioona. Revontuli
Legioonan alkuvaiheet Ensimmäiset pataljoonat astuivat palvelukseen Algeriassa syksyllä 1831, ja legioonalaiset pantiin rakentamaan teitä ja kuivaamaan soita. Legioona valtasi Constantinen kaupungin vuonna 1837 ja 1840-luvun lopussa Ranskalla oli hallussaan koko Pohjois-Algeria. Voitolla oli myös hintansa, vuosina 1831–1835 noin 2 000 legioonalaista, eli noin joka kuudes, kuoli lavantautiin tai malariaan.Tieteen Kuvalehti Historia 9/2008: s.38
Maison Carréen valtaus Ranskan muukalaislegioonan ensimmäinen taistelu oli Maison Carréen valtaaminen El Ouffia -heimon kapinallisilta 27. huhtikuuta 1832. Sen suorittivat 1. ja 3. pataljoona. Kuukautta myöhemmin majuri Salomon de Musisin komentama yksikkö joutui väijytykseen ja luutnantti Chamnista tuli ensimmäinen kaatunut legioonalaisupseeri. Ne legioonalaisvangit, jotka eivät kääntyneet islamin uskoon, tapettiin. Yksi legioonalaisista kääntyi karkaamistarkoituksessa ja karkasi. Hänen tultuaan Maison Carréen raportoimaan erotettiin majuri Salomon de Musis ja määrättiin rangaistuspataljoonaan maineensa menettäneenä legioonalaisena.
Moulay Ishmaelin taistelu Eversti Michel Combe tuli 1. huhtikuuta 1832 Ranskan muukalaislegioonan komentajaksi. Hän sopi Ranskan Algerian joukkojen komentajan kanssa siitä, että muukalaislegioonalaisia voidaan käyttää vapaaehtoisina vaarallisiin tehtäviin. Mascaran emiiri Abd-El-Kader pakotettiin neuvottelemaan rauhasta, mutta emiirin 12 000 sotilaan vahvuinen joukko voitti Moulay Ishmaelin taistelussa muukalaislegioonan 4. ja 5. pataljoonan. Joukko onnistui kuitenkin välttymään täydelliseltä tuholta Mactan suola-aavikon taistelussa.
Karlistien vastaiset taistelut Espanjassa Ranska lähetti Espanjassa käytävään sisällissotaan muukalaislegioonan espanjalaisista koostuvan pataljoonan. 17. elokuuta 1835 Ranska tarjosi kuitenkin sotaan jo koko muukalaislegioonan. Koska Ranska kuitenkin tarvitsi joukkoja edelleen myös Algeriassa, antoi Ranskan kuningas Ludvig Filip 16. joulukuuta 1835 määräyksen uuden muukalaislegioonan perustamisesta.
Uusi Ranskan muukalaislegioona Uuden muukalaislegioonan komentajaksi tuli Aumalen herttua, jonka komennossa legioona hyökkäsi vuonna 1844 Abd-El-Kaderin kimppuun. Yhdeksän legioonalaista ja 300 arabia kaatui. Abd-El-Kader vetäytyi Marokkoon ja antautui vuonna 1847. Hänet karkotettiin Syyrian Damaskokseen.
Moderni historia Suurimman osan historiastaan muukalaislegioona oli ainoa osa Ranskan asevoimia, joissa palveleminen oli vapaaehtoista. Tämä muuttui sen jälkeen, kun asevelvollisuus lakkautettiin vuonna 1996.
Heinäkuussa 2023 legioonan komentajaksi nimitettiin prikaatinkenraali Cyrille Youchtchenko.
pienoiskuva|Muukalaislegioonalainen Indokiinan sodassa n. 1954. Taisteluja Sota Taistelu Vuosi Ranskan ensimmäinen Algerian-invaasio (1831–1835) Maison Carréen taistelu 1832Arzewin hyökkäys1833 Sigin taistelu 1835Mactan taistelu 1835Ensimmäinen karlistisota (1835–1839)Tirapequin taistelu1836Huscan taistelu1837Barbastron taistelu1837Ranskan toinen Algerian-invaasio (1836–1857)Constantinen piiritys1837M'Chounechin taistelu1844Zaatchan keitaan piiritys1849Ischeridenin taistelu1857Krimin sota (1853–1856)Alman taistelu1854Inkermanin taistelu1854Malakoffin taistelu1855Sevastopolin piiritys1854–1855Italian toinen vapaussota (1859)Magentan taistelu1859Solferinon taisteluRanskan Meksikon-interventio (1863–1867)Cameronen taistelu1863Oaxacan valloitus1865Santa Isabelin taistelu1866Saksan–Ranskan sota (1870–1874)Coulmiersin taistelu1870Toinen Orléansin sota1870Pariisin kapina1871Kiinan–Ranskan sota (1883–1885)Son Tayn valloitus1883Bac Ninhin valloitus1884Tuyen Quangin piiritys1885Lang Sonin valloitus1885Ranskan–Dahomeyn sodat (1892–1894)Dogban taisteluPoguessan taistelu1892Adégonin taistelu1892Akpan piiritys1892Canan taistelu1892Madagaskarin siirtomaasota (1895–1904)Marantananon taistelu1895Andriban valloitus1895Mahatsaran taistelu1896Maroakohan valloitus1896Pohjois-Afrikan konfliktit (1903–1933)Taghitin taistelu1903El-Mounagrin taistelu1903Menabhan taistelu1908Sefoun taistelu1912Médiounan piiritys1925Bougaferin taistelu1933Ensimmäinen maailmansota (1914–1918)Gallipolin taistelu1915–1916Kumkalen maihinnousu1915Krithian ensimmäinen taistelu1916Artoisin toinen taistelu1916Verdunin taistelu1916Sommen taistelu1916Monastirin taistelu1916Cumiéresin valtaus1916§Toinen Villers-Bretonneuxin taisteluSyyrian suuri kapina (1925)Al-Musayfirahin taistelu1925Rashayan taistelu1925Toinen maailmansota (1939–1945)Operaatio Narvik1940Taistelu Ranskasta1940Lang Sonin taistelu1940Dakarin taistelu1940Kerenin taistelu1941Operaatio Exporter1941Bir Hakeimin taistelu1942El Alameinin toinen taistelu1942Tunisian taistelu1942–1943Operaatio Diadem1944Operaatio Dragoon1944Indokiinan sota