Irakin sota oli aseellinen konflikti, jossa Yhdysvaltain ja Britannian johtama kansainvälinen liittouma syrjäytti diktaattori Saddam Husseinin hallinnon Irakissa vuonna 2003. Hyökkäyksen virallinen syy olivat joidenkin Yhdysvaltain viranomaisten esittämät epäilyt, joiden mukaan Irakissa oli käynnissä salainen joukkotuhoaseohjelma (tästä ei ollut todisteita). Lisäksi esitettiin, että Irakilla oli kytköksiä syyskuun 11. päivän 2001 terroriteot Yhdysvalloissa toteuttaneeseen terroristijärjestö al-Qaidaan (tästäkään ei ollut todisteita). Halukkaiden koalitioksi kutsutun liittouman joukot valtasivat Irakin suurimmat kaupungit muutamassa viikossa keväällä 2003 ja vangitsivat lopulta myös Saddam Husseinin. Suuret sotatoimet päättyivät jo vuonna 2003, mutta liittouman joukot jäivät maahan. Irakin syrjäytetty johtaja Saddam Hussein hirtettiin vuonna 2006.
Irakin sotaa vastustettiin jo etukäteenScott & Ritter 2003 sekä osanottajamaissa että niiden ulkopuolella. Hyökkäyksen jälkeen oli selvää, että Irakilla ei ollut suuria määriä joukkotuhoaseita tai merkittävää joukkotuhoaseohjelmaa. Irakin valtiolla ei ollut myöskään yhteyttä terroristijärjestö al-Qaidaan. Sotaa vastustettiin ajan myötä yhä laajemmin. Sotaa vastustavat katsoivat Yhdysvaltain lisänneen harkitsemattomilla toimillaan inhimillistä kärsimystä Irakissa, vaikka Saddam olikin ollut julma diktaattori.
Sota jatkui hyökkäysvaiheen päätyttyä miehityksenä, terrori-iskuina ja sissisotana. Miehittävä liittouma hajotti Irakin armeijan, poliisivoimat ja suurimman osan hallinnosta. Irakilaiset ja ulkomailta Irakiin saapuneet kiihkosunnit räjäyttivät muun muassa šiiojen moskeijoita ja šiiojen kuolemanpartiot tekivät verisiä kostoiskuja sunneja vastaan. Sunnien, kurdien ja šiiojen vastarintaryhmät toimivat omilla tahoillaan Yhdysvaltojen johtamaa liittoumaa, Irakin hallitusta ja tilaisuuden tullen toisiaan vastaan.
Maassa toimi myös poliittisia kapinaryhmiä. Liittouma ja miehittäjien uudelleen perustama, kouluttama ja varustama Irakin armeija toimivat kaikkia vastarintaryhmiä vastaan. Irakin väkivalta rauhoittui hieman aiempia johtajia sovinnollisemman kenraali David Petraeuksen tultua Yhdysvaltojen miehitysjoukkojen johtoon, mutta jatkui kuitenkin myös seuraavinakin vuosina. Yhdysvaltain taisteluoperaatiot päättyivät virallisesti elokuussa 2010 ja sotilaat palasivat kotimaahansa. Seuraavana vuonna myös Ison-Britannian joukot lähtivät maasta. Irakiin jäi silti 50 000 yhdysvaltalaista sotilasta jälleenrakennus- ja neuvontatehtäviin. Kaikki yhdysvaltalaissotilaat poistuivat Irakista vuoden 2011 lopulla.
Tausta
Persianlahden sota ja Irakin vastaiset talouspakotteet Vuosina 1990–1991 käytiin Persianlahden sota, jossa Irak miehitti Kuwaitin vallatakseen maan öljykentät. Yhdistyneet kansakunnat (YK) julisti Irakille ankarat talouspakotteet ja valtuutti Yhdysvaltain vetämän liittouman ajamaan Irakin Kuwaitista. Liittouma voitti Persialahden sodan nopeasti ja vapautti Kuwaitin, mutta ei miehittänyt Irakia.
Persianlahden sodan jälkeen Irakin vastaista kauppasaartoa jatkettiin muun muassa ihmisoikeusrikkomusten ja joukkotuhoaseohjelmien takia. Irak hävitti kuitenkin itse suurimman osan joukkotuhoaseistaan vuonna 1991, minkä maassa toimineet puolueettomat asetarkkailijat vahvistivat. Toisaalta Irak jätti kuitenkin asetehtaansa ennalleen ja pyrki peittelemään tätä.Wiener 2008, s. 545. Yhdysvallat painosti Irakia muun muassa lentokiellolla tukeakseen Irakin sortamia kurdeja. Kauppasaarto oli tuhoisa Irakin taloudelle ja aiheutti elintarvikepulaa, josta kärsivät eniten lapset. Lopulta Irakille myönnettiin jälleen lupa myydä öljyä ”ruokaa öljystä” -ohjelman puitteissa. Irak hääti puolueettomat asetarkkailijat maasta vuonna 1998.Wiener 2008, s. 546. Joulukuussa 1998 Yhdysvallat ja Iso-Britannia hyökkäsivät Irakin sotilas- ja hallintokohteita vastaan. Pommitukset olivat voimakkaimmat sitten vuoden 1991 sodan.
Syyskuun 11. päivän iskut ja CIA:n rooli Vuonna 2001 terroristijärjestö al-Qaida teki Yhdysvalloissa syyskuun 11. päivän iskut. Yhdysvallat pelkäsi uutta tuhoisaa terrori-iskua,Yrjönsuuri 2003, s. 26. sekä mahdollista joukkotuhoaseilla tehtävää hyökkäystä.Roistovaltion raunioilla – filosofinen arvio Irakin sodasta, Mikko Yrjönsuuri, Gaudeamus Helsinki 2003, Tammer-Paino Tampere 2003, , s. 26, s. 27 Irakia pidettiin yhä aktiivisena joukkotuhoaseiden kehittelijänä ja suurena turvallisuusriskinä.
Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA oli menettänyt osan kylmän sodan ajan toimintakyvystään ja tehokkuudestaan.Wiener 2008 17. syyskuuta 2001 CIA:n johtaja George Tenet kertoi senaatin tiedustelukomitealle Irakin antaneen joukkotuhoasekoulutusta al-Qaidalle.Wiener 2008, s. 543. Tieto oli saatu irakilaiselta vangilta kiduttamalla. Lähde oli kuitenkin kiistänyt kaiken kertomansa heti, kun häntä ei enää uhattu kidutuksella. CIA esitti lokakuun 2002 raportissaan vain muutamalta epäluotettavalta tiedustelulähteeltä, lähinnä loikkareiltaWiener 2002, s. 547. saamiensa tietojen perusteella, että Irak oli kasvattanut kemiallisten ja biologisten aseiden varastojaan ja käynnistänyt ydinaseohjelmansa uudelleen.Wiener 2008, s. 544. CIA myötäili raportissaan Valkoisen talon Irakia koskevia mielipiteitä. CIA:lla ei kuitenkaan ollut lainkaan asiamiehiä Irakissa ennen vuoden 2002 puoliväliä. CIA järjesti irakilaisyksikkö Scorpionsin sabotoimaan Irakia esimerkiksi pahoinpitelemällä irakilaisia kenraaleja.Wiener 2008, s. 549–550. Irakista tuli nyt yksi terrorisminvastaisen sodan kohteista.
Hyökkäyksen perustelut Ajatus ja doktriini terrorismin vastaisesta sodasta (”war on terror”) on alun perin jo 1970-luvulla Benjamin Netanjahun israelilaisessa konfrerenssissa esittämä. Tässä konferenssissa oli kutsuttuna läsnä mm. George H.W. Bush, josta myöhemmin tuli yhdysvaltain presidentti. Toinen väkivaltaa hyväksyvä ja Yhdysvalloissa vaikuttava doktriini oli myös ”Project for the New American Century” (PNAC) 1990-luvun lopulta, jonka takana olivat mm. Paul Wolfowitch, Dick Cheney ja George W. Bush. Nämä doktriinit loivat pohjaa ja oikeutusta väkivallalle, jonka pontimena tapahtui doktriinin yleisemmälle hyväksynnälle välttämättömäksi ennakoitu ”New Pearl Harbor”, jota ilman Yhdysvaltain kansa ei olisi kääntynyt hyväksymään hyökkäystä ja sotaa Irakiin.
Yhdysvallat liittoumineen hyökkäsi Irakiin, koska sen hallituksen näkemyksen mukaan Irakin tyrannihallinto omisti ja kehitteli joukkotuhoaseitaWiener 2008, s. 548. sekä tuki paikallista terrorismijärjestöä al-Qaidaa.Yrjönsuuri 2003, s. 54, 26–27.Thomas Ratshack: Jääkäri – tanskalaissotilaana Afganistanissa ja Irakissa. Ssuom. Kari Koski, s. 187.Ajatus 2010, . Yhdysvaltain presidentti George W. Bush pelkäsi Irakin luovuttavan joukkotuhoaseitaan terroristeille Yhdysvaltoja ja sen liittolaisia vastaan suunnattua iskua varten.Yrjönsuuri 2003, s. 54.Blix 2004, s. 303. Toisessa uhkakuvassa Irakin valtion nähtiin uhkaavan Yhdysvaltoja tai sen liittolaisia suoraan joukkotuhoaseilla. Kyseessä oli Yhdysvaltojen hallituksen näkemykseen perustuva ennalta ehkäisevä hyökkäys.Blix 2004, s. 307. Toisaalta myös Irakin mittavien öljyvarojen nähtiin kiinnostavan Yhdysvaltoja. Näkemyksen mukaan niitä ei haluttu suoraan omaan hallintaan, mutta öljylle haluttiin avata tie maailmanmarkkinoille.Yrjönsuuri 2003, s. 83. On myös väitetty, että presidentti George W. Bush halusi voittoisan sodan, joka lisäisi hänen kannatustaan. Hyökkäyspäätökseen osallistunut Ison-Britannian pääministeri Tony Blair on esittänyt Irakin sodan syyksi Saddamin hallinnon kukistamista, maan puhdistamista joukkotuhoaseistaYrjönsuuri 2003, s. 25. ja Irakin kansan auttamista.
Eräänä perusteena hyökkäykselle olivat Irakista Saksaan paenneen yksittäisen irakilaismiehen Rafid Ahmed Alwan al-Janabin (koodinimeltään Curveball) antamat lausunnot. Al-Janabi esitti väitteitä Irakin joukkotuhoaseista ja kertoi työskennelleensä niiden parissa Irakissa. Väitteet herättivät epäilyksiä, mutta saivat paljon painoarvoa tiedusteluelimissä. Al-Janabi on sittemmin sanonut väitteidensä olleen valetta.
Hyökkäys perustui tiedettyyn valheeseen samalla tavoin kuten Yhdysvaltain hyökkäys Vietnamiin väittämään Vietnamin hyökkäysprovokaatiosta 4. elokuuta 1964 Tonkininlahdella tai Neuvostoliiton hyökkäys Suomeen väittämään Suomen hyökkäysprovokaatiosta Mainilassa 26. marraskuuta 1939.
Sodan alku
YK:n sivuuttaminen Yhdysvallat alkoi puhua alkuvuonna 2002 pahan akselista, johon myös Irak kuului yhtenä ”roistovaltioista”.Yrjönsuuri 2003, s. 20. Vaikkei Irakin sotaa ollut vielä julistettu, Irakiin tunkeutui heinäkuussa 2002 CIA:n erikoisjoukkoja, jotka löivät yhdessä kurdien Kurdistanin isänmaallisen liiton (PUK) peshmerga-joukkojen kanssa Ansar al-Islamin, jolla väitettiin olevan yhteyksiä al-Qaidaan. Joukot löysivät Irakin ainoan toimineen kemiallisia aseita sisältävän Sargatin tehtaan.Sucker, Mike; Charles Faddis (2008). Operation Hotel California: The Clandestine War inside Iraq. The Lyons Press. .
12. syyskuuta 2002 George W. Bush pyysi YK:ta jäämään sivuun Yhdysvaltain toimiessa, jos järjestö ei tunnustanut Irakin vakavaa ja kasvavaa uhkaa.
10. lokakuuta 2002 Yhdysvaltain edustajainhuone hyväksyi äänin 296–133 lain, joka salli presidentti Bushin käyttää halutessaan Yhdysvaltain asevoimia Irakia vastaan. 11. lokakuuta Yhdysvaltain senaatti vahvisti äänin 77–23 edustajainhuoneen päätöksen asevoimien käytöstä Irakia vastaan tarvittaessa.
Turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1441 toi asetarkastajat uudelleen Irakiin marraskuussa 2002 Hans Blixin johdolla. 5. helmikuuta 2003 Yhdysvaltain ulkoministeri Colin Powell piti YK:n turvallisuusneuvostossa puheen, jossa hän esitteli tiedustelutietoja Irakin joukkotuhoaseohjelmasta. Ranska, Venäjä ja Kiina eivät vakuuttuneet todisteista. 14. helmikuuta Hanx Blixin johtama Unmovicin tarkastusryhmä kertoi, että Irakilta saaduista asiakirjoista tai tarkastuksissa ei ollut löydetty merkkejä joukkotuhoaseista. Toisaalta ei pystytty sulkemaan pois mahdollisia piilotettuja joukkotuhoasevarastoja. 7. maaliskuuta 2003 YK:n asetarkastajien johtaja Hans Blix kertoi Irakin olevan aiempaa yhteistyöhaluisempi. Tarkat asetarkastukset veisivät kuitenkin kuukausia.Mitä Missä Milloin 2004, , ISSN 0540-4606. Yhdysvallat ei antanut asetarkastajille aikaa suorittaa tehtäväänsä loppuun.Yrjönsuuri 2003, s. 55. 17. maaliskuuta asetarkastajat poistuivat Irakista. Yhdysvallat oli luopunut ajatuksesta hakea hyökkäykselle tukea YK:ssa.
Sodan vastustajat Euroopan unionin jäsenmaista Saksa, Ranska, Belgia ja Luxemburg vastustivat jyrkästi Yhdysvaltain sotilaallista iskua Saddam Husseinin hallinnon kukistamiseksi. Suomi kuului niihin jäsenmaihin, jotka vaativat sotatoimille YK:n turvallisuusneuvoston hyväksyntää. YK:n turvallisuusneuvostoon kuuluneet Ranska ja Venäjä ilmoittivat käyttävänsä veto-oikeuttaan iskun estämiseksi.
Halukkaiden koalitio
Yhdysvaltain, Ison-Britannian ja Espanjan johtavat poliitikot sopivat Azorien huippukokouksessa 16. maaliskuuta 2003 toimista Irakia vastaan. Presidentti George W. Bush antoi YK:lle vuorokauden aikaa hyväksyä voimankäyttö Irakia vastaan. Liittouma oli ryhtymässä toimimaan ilman YK:n valtuutusta. Käytännössä Bushin vaatimus merkitsi YK:n vaikutusvallan kutistumista olemattomiin. Bush esitti Saddam Husseinille vaatimuksen poistua Irakista kahden vuorokauden kuluessa, viimeistään 18. maaliskuuta 2003. Irakin vuoden 2003 valloituksen ja sitä seuranneen Saddam Husseinin hallinnon kaatamisen suoritti Yhdysvaltain ja Britannian lisäksi 49 maata joita kutsuttiin Halukkaiden koalitioksi.
Sodan vaiheet Hyökkäyssotavaihe 2003 pienoiskuva|Irakin sodassa tuhottuja irakilaisia panssareita.