Lukuseurat olivat 1700- ja 1800-luvulla toiminut organisaatiomuoto, jota pidetään yleisten kirjastojen esimuotona. Lukuseurat olivat eräänlaisia osuustoiminnallisia yrityksiä, joiden tarkoituksena oli hankkia luettavaa jäsenilleen, jotka sitten kierrättivät kirjoja keskenään. Aloitteentekijöinä olivat virkamiehet, vapaiden ammattien harjoittajat ja porvarit. Karjalainen 1977, sivu 12
Lukuseuroja oli kokonainen kirjo löyhistä muutaman ihmisen piireistä aina satoja jäseniä kattaviin seurapiiriklubeihin. Lukuseurat olivat yksi niistä keinoista, joilla ihmiset koettivat saada tarpeeksi lukemista köyhtymättä ja löytää yhteyden muihin lukeviin ihmisiin. Mäkinen 1994b, sivu 8 Lukuseurat olivat myös ensimmäisiä säätyrajojen ylittäviä yhdistystoiminnan muotoja. Mäkinen 1994a Lukuseurojen ja lukuhalun, saksaksi Leselust, samanaikaista nousua on pidetty merkittävänä lukemiseen liittyvänä tekijänä 1700-luvun lopulla. Tunturi 2010, sivu 66
Benjamin Franklinin Philadelphiassa 1731 ideoimaa kirjastoa (Library Company of Philadelphia) on arvailtu yhdeksi lukuseurojen kantamuodoksi, mutta samantapaisia oli Euroopassakin. Laajamittaisena lukuseurat olivat ennen kaikkea saksalainen ja anglosaksilainen ilmiö. Varsinaiset käytännön esimerkit Pohjoismaihin saatiinkin Saksasta, jossa ensimmäiset lukuseurat (Lesegesellschaft) perustettiin 1700-luvun alussa. Dann 1981, sivu 72; Mäkinen 1994b, sivu 9 Ruotsissa lukuseurojen (läsesällskap) kukoistusaika oli 1770- ja 1780-luvuilla. Ensimmäinen suomalainen lukuseura perustettiin Vaasaan vuonna 1794.
Katso myös
Lukuseurat Suomessa Lukupiiri
Lähteet
Viitteet
Luokka:Kirjallisuusseurat Luokka:Valistus