Vaasan Sport on vaasalainen jääkiekkoseura, jonka edustusjoukkue pelaa Suomen korkeimmalla sarjatasolla jääkiekon SM-liigassa.
Sportin jääkiekkojaosto perustettiin vuonna 1962. Seura pelasi ensimmäisen kerran SM-liigassa sarjan avauskaudella 1975–1976, minkä jälkeen se pelasi pitkään pääasiassa toiseksi korkeimmalla sarjatasolla jääkiekon I-divisioonassa ja sitä seuranneessa Mestiksessä, kunnes seura nostettiin takaisin SM-liigaan kabinettipäätöksellä vuonna 2014.
Sport ei ole saavuttanut SM-mitaleita. Mestiksessä seura on voittanut mestaruuden vuosina 2009, 2011 ja 2012. Joukkue osallistui kaikkina mestaruusvuosina liigakarsintoihin, mutta hävisi niissä vuonna 2009 Porin Ässille otteluvoitoin 4–3, vuonna 2011 Lahden Pelicansille otteluvoitoin 4–0 ja vuonna 2012 Tampereen Ilvekselle voitoin 4–1.
Historia Seuran perustaminen 150px|right|thumb|Vaasan Sportin alkuperäinen tunnus. Alkuperäinen emoseura IF Sport (Idrottsföreningen Sport) perustettiin vuonna 1939 Vaasan Vetokannaksen kaupunginosassa. Vuonna 1962 seuraan perustettiin jääkiekkojaosto, joka pelasi ensimmäisen kautensa liiton sarjassa samana vuonna. Vuonna 1979 jääkiekkojaosto erosi omaksi seurakseen nimellä Vaasan Sport. Seuran virallinen, rekisteröity nimi on nykyään HT Vaasan Sport Oy.
Jääkiekon aloittaminen alasarjoissa Sportin ensimmäinen jääkiekkokausi liiton virallisessa sarjassa oli 1962–1963, jolloin joukkue osallistui Maakuntasarjaan eli Suomen kolmanneksi korkeimmalle sarjatasolle. Sportin ensimmäinen virallinen jääkiekon sarjaottelu liiton sarjassa pelattiin vuonna 1962. Vastassa oli Seinäjoen Salpa, joka voitti ottelun 7–1. Sport sai jääkiekossa historiansa ensimmäisen voiton 20.1.1963 Lapuan Virkiästä lukemin 3–6. Ensimmäinen kausi päättyi lopulta lohkon neljänteen eli viimeiseen sijaan.
Seuraavat vuodet Sport pelasi Maakuntasarjaa yhden tason alempana olevaa Perussarjaa. Kuuden joukkueen sarjassa joukkue saavutti ensin viidennen ja sitten toisen sijan. Kaudella 1965–1966 Sport voitti viiden joukkueen kokoiseksi kutistuneen Perussarjan. Ole Stolpella vahvistettu joukkue kuitenkin hävisi Maakuntasarjan karsinnoissa Ykspihlajan Kiekko-Pojille voitoin 2–1. Seuraavalla kaudella Sport voitti jälleen Perussarjan, mutta hävisi Maakuntasarjan karsinnat Ikurin Vireelle. Sportin paras pisteentekijä oli Raimo Brax tehoin 13+8=21. Kauden päätteeksi Vaasan Palloseura kuitenkin epäonnistui Suomensarjan karsinnoissa ja lopetti jääkiekkotoiminnan. Sport sai siltä vapautuneen paikan Maakuntasarjassa. Sportiin liittyi myös suuri osa VPS:n pelaajista.
Maakuntasarjassa Sport voitti kaikki ottelunsa 1967–68 ja pääsi Suomensarjan karsintoihin. Niissä se kuitenkin hävisi molemmat ottelunsa. Syksyllä 1969 Upon Pallo luopui paikastaan SM-sarjassa. Tuon paikan täytti tamperelainen Hilpara, jonka paikka Suomensarjassa jäi näin vapaaksi. Paikasta pääsivät karsimaan Sport, Mikkelin Palloilijat ja Turun Teräs. Sport kukisti kummatkin joukkueet ja nousi näin kaudeksi 1969–1970 ensimmäistä kertaa Suomen toiseksi korkeimmalle sarjatasolle. Sport sijoittui lopulta kahdeksan joukkueen sarjassa neljänneksi katsojakeskiarvon oltua 968.
I-divisioonasta SM-liigaan ja takaisin Sport pääsi pelaamaan kaudeksi 1971 uuteen Vaasan jäähalliin, jolloin vanha tekojäärata katettiin.
Sport oli perustamassa jääkiekon I-divisioonaa kaudella vuonna 1974. Sarjassa pelasi kahdeksan joukkuetta joista kolme erottuivat muista heti kauden alussa. Sport oli sarjan puoleen väliin mennessä jo 10 pisteen verran muita edellä. Joukkue jatkoi samaa tahtia sarjan loppuun saakka ja varmisti hyvissä ajoin nousunsa uuteen SM-liigaan.
Sport pelasi ensimmäisen kautensa pääsarjassa 1975–76. Jääkiekon SM-liiga perustettiin vuonna 1975, joten Sport on yksi liigan perustajajäsenistä. Vaasassa tehtiin tuolla kaudella historiaa, kun uuden SM-liigan ensimmäinen maali syntyi Vaasan jäähallissa seuran pelaajan Raimo Braxin tehtyä maalin HIFK:ta vastaan. Tästä huolimatta Sport hävisi ensimmäisen liigaottelunsa lukemin 3–5. Sportin viimeinen runkosarjan ottelu Tapparaa vastaan vuonna 1976 on jäänyt historiaan liigan kaikkien aikojen pienimmästä yleisömäärästä. Katsojia oli tuolloin ainoastaan 706. Koko kautena Sport keräsi vain 5 voittoa ja yhden tasapelin. Häviöitä sen sijaan tuli jopa 30 ja pisteitäkin vain 11, joten Sport putosi kauden päätteeksi takaisin I-divisioonaan.
Kaudella 1976–1977 Sport yritti päästä takaisin SM-liigaan, josta oli edelliskeväänä pudonnut. Runkosarjan voitosta kävivät tiukkaa taistelua Sportin lisäksi SaiPa ja Kärpät, joista jälkimmäinen nousi lopulta voittajaksi. Sport sijoittui toiseksi ja pääsi mukaan liigakarsintoihin. Karsintasarjasta tuli ennätystasainen, sillä kaikki joukkueet sijoittuivat kahden pisteen päähän toisistaan ja tekivät Kärppiä (30) lukuun ottamatta 32 maalia. Sportin puolustus epäonnistui, ja joukkueen maaliin tehtiin keskimäärin 7,5 maalia per ottelu. Näin Sport jäi täpärästi vaille liigapaikkaa.
Sport jatkoi myös seuraavalla kaudella I-divisioonassa. Joukkue oli kesällä kohdannut muutamia menetyksiä, mikä näkyi joukkueen pelissä. Sport ajautui syksyllä neljän ottelun tappioputkeen ja putosi pahimmillaan kolmanneksi viimeiseksi. Tämän jälkeen alkoi kuitenkin nousu kärkeä kohti, ja Sport oli parhaimmillaan neljän pisteen päässä sarjakakkosesta FoPSista. Sport kuitenkin voitti viidestä viimeisestä ottelustaan vain kaksi ja jäi kuuden pisteen päähän liigakarsinnoista.
Kaudella 1978-79 Esko Nokelaisen valmennusura Vaasassa ei alkanut toivotulla tavalla, sillä joukkue koki pahoja menetyksiä Håkan Hjerpen ja Kalevi Ahon siirryttyä SM-liigaan. Sport jäi kauas kärjestä ja sijoittui vasta sijalle 11. Vaasalaiset onnistuivat kuitenkin säilyttämään sarjapaikkansa voittamalla karsintasarjan Jukureita vastaan.
Sport koki ennen seuraavaa kautta muutamia suuria menetyksiä kun joukkue menetti mm. Raimo Braxin ja Kari Helanderin. Sport onnistui silti parantamaan edelliskaudesta, vaikka joukkueen peli ailahtelikin kauden alla. Vaihtelevan ottelumenestyksen jälkeen Sport sijoittui kaudella 1979–80 runkosarjassa neljänneksi.
10 vuotta I-divisioonan keskikastissa Sport aloitti kauden 1980–1981 heikosti eikä saanut peliään kulkemaan avauspelinsä jälkeen, sillä marraskuussa joukkue oli vielä karsijan paikalla. Kauden toisella neljänneksellä Sport onnistui kuitenkin parantamaan peliään nousten lopulta viidenneksi yhden pisteen päähän neljänneksi tulleesta SaPKosta. Sportin ailahtelevaisuus kuitenkin jatkui ja se hävisi sarjan kärkijoukkueille ajoittain suurinkin lukemin. Seuraava kausi jatkui lähes samalla miehityksellä, kun suurimpana menetyksenä koettiin vain Jari Munckin siirtyminen Kärppiin, ja muutenkin pelaajien vaihdunta oli melko vähäistä. Sport jatkoi hyviä esityksiä, mutta vieraskentillä peli ei ajoittain kulkenut. Eroa jäi lopulta kolme pistettä FoPSin karsintapaikkaan, ja Sport päätti runkosarjan sijoittuen toiseksi.
Tämän jälkeen alkoi Sportin vajoaminen alemmaksi. Kausi 1982–1983 kertoi jo merkkejä tulevasta, kun Sport jäi niukasti ulos pudotuspeleistä sijoituttuaan seitsemänneksi 33 pisteellä. Sport oli pysytellyt KalPan perässä koko kauden, mutta ei kyennyt kuitenkaan ohittamaan tätä ja selviytymään pudotuspeleihin. Kauden lopussa Esko Nokelaisen valmennusura Vaasassa päättyi. Kausi 1983–1984 meni todella huonosti, mutta Sport vältti kuitenkin putoamisen sarjatasoa alemmas. Nokelaisen tilalle valmentamaan oli tullut Pekka Paavola, jonka johdolla Sport jäi sarjassa 10:nneksi, kun kevätkaudella Sport voitti vain kolme ottelua. Sportin miehistössä oli tapahtunut suuria muutoksia, kun yli puolet edelliskauden joukkueesta oli vaihtunut. Suurimpina menetyksinä Timo Salomaa siirtyi Ruotsiin ja Timo Hytti palasi TPS:ään.
Seuraavalla kaudella toteutui se, miltä Sport oli edelliskaudella vielä täpärästi välttynyt. Joukkue putosi II-divisioonaan kehnon kevätkautensa takia: se sai 22 pelistä vain 4 pistettä. Sport ei viihtynyt II-divisioonassa yhtä kautta pidempään, kun se voitti sarjan ja nousi takaisin I-divisioonaan. Menestystä edesauttoi se, ettei joukkueen kokoonpano ollut juuri muuttunut edelliskaudesta. Sportin valmentajaksi vaihtui Kaj Rosvall. 150px|right|thumb|Sportin logo 1990-luvun alussa.
Kausi 1986–1987 ei sujunut aivan toiveiden mukaisesti, vaikkakin hyvin sarjanousijalle. Sport oli vahvistunut edelliskaudesta kun Håkan Hjerpe palasi kotkapaitaan muutaman muun vahvistuksen lisäksi. Sport sijoittui sarjassa kuudenneksi 47 pisteellä käyden välillä jopa sarjakärjessä. Sportissa pelasi kauden aikana myös juniori-ikäinen hyökkääjälupaus Jonas Hemming. Kausi 1987–1988 oli valmentaja Kaj Rosvallin valmennuskauden viimeinen. Sport kamppaili kauden aikana kolmannesta sijasta, joka olisi oikeuttanut liigakarsintapaikkaan. Sport yritti näin päästä SM-liigaan, josta oli 10 vuotta aikaisemmin pudonnut, mutta keskikasti oli tasainen ja Sport jäi lopulta viidenneksi. Sport hankki myös kovia hankintoja kun esimerkiksi edelliskaudella Tapparassa pelannut Jukka Seppo tuli Vaasaan. Kaudet 1988–1990 olivat Sportin kannalta vaisumpia. Sportin valmentajana aloitti Teijo Räsänen. Joukkue jäi kaudella 1988–1989 pudotuspelien ulkopuolelle sijoittuen yhdeksänneksi ja sijoittui kaudella 1989–1990 kuudenneksi.
II-divisioonasta liigakarsintoihin 1990-luku ei alkanut Sportin kannalta kovin suotuisasti. Ensin Räsäsen viimeisellä kaudella 1990–1991 joukkue selviytyi täpärästi putoamiselta sijoittuen lopulta 11:nneksi. Håkan Hjerpe palasi kuitenkin Sportiin IFK Lepplaxista. Seuraavalla kaudella Sport putosi suoraan II-divisioonaan. Vaasalaiset viettivät II-divisioonassa yhteensä viisi kautta, joiden aikana Sportin valmentajat vaihtuivat usein. Sportin valmentajina kausina 1992–1996 toimivat Kaj Rosvall, Juha Ilkka, Tapio Rautalammi, Pekka Lumela, Jari Härkälä, Staffan Nykvist ja Jari Kiveliö. 100px|thumb|Sportin logo 1990-luvun lopussa.
Kausi 1996–1997 oli Sportin viimeinen II-divisioonassa. Alkukauden valmentajana toiminut Jari Härkälä lähti kesken sopimuskauden valmentamaan Kuopioon KalPaa ja nuori pelaajalupaus Sami Laaksoharju kuoli yllättäen. Vastoinkäymisistä huolimatta Sport voitti sarjan Staffan Nykvistin ja Jari Kiveliön johdolla. Sportin nousu varmistui kun se voitti ratkaisevassa ottelussa turkulaisen Kiekko-67:n Kari Teräväisen jatkoaikamaalilla.
Seuraavalla I-divisioonakaudella Sport menestyi vierasotteluissa huonosti ja jäi Jukka Jalosen johdolla täpärästi pudotuspeleistä, jonka sopimus purettiin kesken sopimuskauden kiekkokauden päättyessä. Toinen nousijajoukkue, Diskos, menestyi Sportia paremmin. Sportiin tuli uusia pelaajia, muiden muassa Tommi Pullola Lukosta ja Marko Härkönen Ässistä. Kausi 1998–99 sujui Sportin kannalta jo hyvin, sillä joukkue sijoittui kolmanneksi mutta jäi kuitenkin Pelicansin ja Kärppien liigakarsintapaikoista, joista Pelicans nousi SM-liigaan. Uusia hankintoja olivat Jani Uski ja Jari Kesti, jotka olivat joukkueen tehokkaimmat pisteentekijät.
Talousvaikeuksissa menestyksestä huolimatta Sport oli 2000-luvun alussa talousvaikeuksissa kun pelaajabudjetti oli mitoitettu suureksi, mutta tulopuolella oli jääty tavoitteesta. Valmennuskaksikko Kari Heikkilä – Håkan Hjerpe erosivat heinäkuun lopussa vastalauseena Sportin toimille. Sport jätti lokakuun alussa konkurssihakemuksen, kun velkaa oli 3 miljoonaa markkaa eivätkä pelaajat suostuneet palkanalennukseen. Hakemus vedettiin seuraavana päivänä pois kun pelaajat suostuivat 20% palkanalennukseen, Kalervo Laaksoharju oli tukenut Sportia omilla rahoillaan ja kaupunki oli tullut vastaan saatavissaan. Näiden lisäksi Sportin kannattajat keräsivät 30 000 markkaa Sportin toiminnan jatkamiseksi. Seuraavan kerran konkurssi oli lähellä kun Länsi-Suomen verovirasto haki Sportia konkurssiin.