pienoiskuva|Matsuda Tsuguyasuan takoma tachi vuodelta 1997. pienoiskuva|Bishu Osafune Sukesadan takoma tachi vuodelta 1515. Tachi () on japanilaisen samurain pitkä kahden käden yksiteräinen lyömä- ja viiltomiekka, joka kehittyi aiemmasta tsurugi- tai chokutō-miekasta arviolta 700-luvulla, ja joka pysyi käytössä pitkälle keskiaikaan. Yleisemmin tunnettu katana on myöhäisemmän ajan (1400-luvun alusta eteenpäin) miekka; tachi oli klassisen samuraiajan ase, joka vähitellen korvautui katanalla. Alkujaan tachi oli jalkamiesten ase ja ensimmäiset tunnetut kuvaukset japanilaisen miekan käytöstä hevosen selästä ovat peräisin 1200-luvulta.
Tachin pituus on noin 70 cm – 1,2 metriä. Sitä kannetaan vyöllä huotrassa kahden kannatusnyörin varassa terän suu alaspäin; tämä siksi, että se olisi helpompi kantaa ratsailla.
Tachin takominen on oma taiteenlajinsa. Tachi taotaan useammasta eri teräslaadusta takomalla niitä kerroksittain yhteen (”kaulitaan ja käännetään”) damaskoinnin tapaan; lisäksi aseen säilä, sydän, selkä ja lappeet taotaan normannimiekan tapaan eri teräslaaduista. Lopputuloksena on kaunis, kestävä ja joustava ase, joka pitää teränsä erinomaisesti.
Tachi on kuitenkin sivuase; samurain pääase oli joko jousi (yumi tai daikyū), salkoase (naginata tai nagamaki) tai keihäs (yari). Tachin kanssa kannetaan usein joko kodachia (”lyhyt miekka”) tai tantōa. Yhteensopivaa tachi-kodachiparia kutsutaan nimellä daishō.
Tachista on olemassa myös pidennetty kahdenkäden versio, ōdachi, joka oli puhtaasti jalkamiehen ase. Elokuvassa Seitsemän samuraita Toshiro Mifune käyttää sellaista.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Japanilaiset teräaseet Luokka:Miekat