Aimo Pekka Vihervuori (s. 25. elokuuta 1950 Helsinki) on suomalainen professori, virkamies ja tuomari, joka toimi Korkeimman hallinto-oikeuden presidenttinä vuosina 2012–2018.
Henkilöhistoria Vihervuoren vanhemmat olivat kauppaneuvos Aimo Vihervuori ja Viivi Karin Lemmikki (Pipsa) Nieminen. Viitattu 30.11.2022. Koulutukseltaan Pekka Vihervuori on oikeustieteen tohtori ja maatalous- ja metsätieteiden maisteri. Ennen nimitystä korkeimman hallinto-oikeuden jäseneksi Vihervuori toimi Teknillisen korkeakoulun, Lapin yliopiston ja Turun yliopiston professorina, Helsingin ja Turun yliopiston apulaisprofessorina, lainsäädäntöneuvoksena oikeusministeriössä sekä näitä ennen eri tehtävissä vesihallituksessa. Hän on julkaissut runsaasti kirjoja ja tieteellisiä artikkeleita ympäristö-, kiinteistö- ja hallinto-oikeuden aloilta.
Vihervuori aloitti korkeimman hallinto-oikeuden määräaikaisena hallintoneuvoksena 1997, ja hänet nimitettiin tuomioistuimen varsinaiseksi jäseneksi 1998. Hän toimi KHO:n ensimmäisen jaoston varapuheenjohtajana, ja hänet nimitettiin presidentiksi vuonna 2012. Hän siirtyi eläkkeelle syyskuun 2018 alusta, korkeimman hallinto-oikeuden vietettyä satavuotisjuhlaansa elokuun 2018 lopussa.
Hän on toiminut Suomalaisen Lakimiesyhdistyksen, Korkeimpien oikeuksien tuomareiden yhdistyksen ja Olga ja Kaarle Oskari Laitisen säätiön hallituksen sekä Lakimies-lehden toimitusneuvoston puheenjohtajana. Hän on Suomalaisen tiedeakatemian jäsen.Sähköinen lakimiesmatrikkeli
Valtion virkamieseettisen neuvottelukunnan puheenjohtajana Vihervuori on toiminut vuodesta 2019. Eduskunnan palkkiotoimikunnan jäsen hän on vuoden 2025 alusta.
Vihervuorelle on myönnetty Suomen Valkoisen Ruusun suurristi 2015. Hän on saanut Suomen Vesiyhdistyksen kirjallisuuspalkinnon 2004.
Vihervuori on toiminut oikeusministeriön asettamana ILO:n maaoikeussopimuksen voimaansaattamisen selvityshenkilönä 1999, työ- ja elinkeinoministeriön asettamana kaivoslainsäädännön toimivuuden selvityshenkilönä 2019 ja ympäristöministeriön asettamana ilmastolain muutoksenhakusääntelyn selvityshenkilönä 2022.
Julkaisuja Viranomaisen asianosaispuhevallasta vesiasioissa, 1981, väitöskirja Rantaoikeuden perusteet, 1985 Vesistön järjestelyn ja ojituksen oikeuskysymykset, 1987 Maa-ainesten ottaminen ja suojelu, 1989 Ympäristövahinkolaki (toisten kanssa), 1995, uud. 2018 Ympäristöoikeus (toisten kanssa), 2001 Environmental Law in Finland (Wolters Kluwer), uudistetun laitoksen 4. painos 2024 Täydellinen luettelo elokuuhun 2020 asti sisältyy Kirjallisuutta-kohdassa mainittuun juhlakirjaan
Lähteet
Kirjallisuutta
Luokka:Suomalaiset juristit Luokka:Suomalaiset virkamiehet Luokka:Suomalaiset professorit Luokka:Lapin yliopiston professorit Luokka:Teknillisen korkeakoulun professorit Luokka:Turun yliopiston professorit Luokka:Helsingin yliopiston professorit Luokka:Suomalaiset tietokirjailijat Luokka:Korkeimman hallinto-oikeuden presidentit Luokka:Vuonna 1950 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt