Enkeli-Elisa on keskushenkilöstä käytetty nimi Minttu Vettenterän kirjoittamassa tarinassa, joka levisi ensin internetissä ja omakustannekirjana Jonakin päivänä kaduttaa ja sitten tiedotusvälineissä. Tarina kertoo koulukiusatusta ja itsemurhan tehneeksi väitetystä 15-vuotiaasta tytöstä. Tarinan vuoksi on perustettu muun muassa koulukiusaamisen vastainen yhdistys. Tapahtumia esiteltiin tosina monissa tiedotusvälineissä, kunnes heinäkuussa 2012 Helsingin Sanomien Kuukausiliite kyseenalaisti tarinan todenperäisyyden ja poliisi aloitti tapauksen rikostutkinnan. Vettenterä myönsi kuulustelussa, että Elisan vanhemmat eivät ole todellisia henkilöitä, mutta hänen mukaansa taustalla on kuitenkin oikeita ihmisiä ja tapahtumia.
Internet-julkisuus, kirjahanke ja yhdistys Lähtökohtana Enkeli-Elisan tarinan saamalle julkisuudelle olivat Minttu Vettenterän blogi, Enkeli-Elisalle omistettu muistosivusto, Enkeli-Elisalle omistettu Facebook-sivu, Vettenterän julkaisema omakustannekirja Jonakin päivänä kaduttaa ja blogi, jota Vettenterän kertoman mukaan kirjoittivat Enkeli-Elisan vanhemmat. Enkeli-Elisasta kerrottiin helmikuussa 2012 lehdissä, televisiossa ja radiossa. Elisan Facebook-ryhmässä oli heinäkuussa 2012 yli 40 000 jäsentä.
Ei kiusata! -niminen koulukiusaamisen vastainen yhdistys perustettiin maaliskuussa 2012. Yhdistyksen kanssa yhteistyössä ovat muun muassa Sony Music. Perustaminen lähti liikkeelle Enkeli-Elisan tarinasta. Yhdistys on merkitty yhdistysrekisteriin 7. elokuuta 2012.
Todenperäisyyden kyseenalaistaminen Heinäkuussa 2012 Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen artikkeli kyseenalaisti Enkeli-Elisan olemassaolon ja kertoi muun muassa, että kaikissa eri kirjoittajien kirjoittamiksi väitetyissä blogiteksteissä toistuvat samat sanat, lauserakenteet ja kirjoitusvirheet. Kuukausiliitteen tietojen mukaan Vettenterän kertomana Enkeli-Elisan kuolinpäivänä ei Suomessa ollut kuollut yhtäkään 15-vuotiasta tyttöä. Artikkelissa kerrottiin myös, että Elisan vanhemmat ovat kommentoineet tapausta vain Vettenterän välityksellä.
Tapauksen saaman julkisuuden takia poliisi käynnisti asiasta esitutkinnan, jonka tarkoituksena oli selvittää, oliko Vettenterä syyllistynyt petokseen. Esitutkinta lopetettiin, koska poliisin ja syyttäjän mielestä tapauksessa ei syyllistytty petokseen. Vettenterä myönsi kuulustelussa, että Elisan vanhemmat eivät ole todellisia henkilöitä, mutta hänen mukaansa taustalla on kuitenkin oikeita ihmisiä ja tapahtumia.
Reaktiot Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Risto Uimosen mielestä tiedotusvälineiden olisi pitänyt paremmin varmentaa tapauksen todenperäisyys, sillä jos totuus on kyseenalainen, tämä pitää kertoa myös lukijalle.
Kirjailijaliiton puheenjohtaja Tuula-Liina Varis piti Vettenterän toimintaa eettisesti arveluttavana, kun ensin esitetään tarina totena ja sitten vedotaan kirjailijan vapauteen, mistä syntyy moraalinen ristiriita. Variksen mukaan kuvitteellisen henkilön saa luoda, kunhan ilmoittaa sen olevan kuvitteellinen.
Turun Sanomien haastattelema nuorisotyön asiantuntija Ossi Heinänen piti tapausta ongelmallisena hyväntekeväisyysjärjestöjen uskottavuudelle. Hän pelkäsi mahdollisia väärinkäytöksiä, joista voi seurata, että oikeita kiusaamistapauksia aletaan epäillä eikä koulukiusaamisen ehkäisemiseksi tehtävää työtä haluta enää tukea.
Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen haastattelemien asiantuntijoiden mukaan Elisan tarina on ongelmallinen myös siksi, että siinä romantisoidaan itsemurhaa. Muualla vastaavissa tapauksissa romantisoinnin on todettu johtaneen itsemurhien lisääntymiseen. Lisäksi Kuukausiliitteen mukaan Elisan ympärille luotu kampanja sivuuttaa suomalaisissa kouluissa kiusaamista vastaan tehdyn työn.
Maaliskuussa 2013 Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen jutun kirjoittajille Anu Silfverbergille ja Hanna Nikkaselle myönnettiin kirjoituksen johdosta Bonnierin journalistipalkinto vuoden 2012 parhaasta jutusta.
Tutkimuksen näkökulma
Kirjallisuudentutkimuksessa Enkeli-Elisa on yhdistetty kurjuuskirjallisuuteen, jonka teokset keskittyvät usein traumoihin, hyväksikäyttöön, köyhyyteen tai muihin koettelemuksiin, joita päähenkilöt tai teosten kirjoittajat itse ovat väitetysti kokeneet. Genressä tekaistut muistelmat ja huijaukset ovat yleisiä. Enkeli-Elisaa on erityisesti verrattu yhdysvaltalaisen Beatrice Sparksin anonyyminä julkaistuun Ruohoa, lunta -teokseen (Go Ask Alice, 1971). Teos esiteltiin yleisölle 15-vuotiaan, itsemurhan tehneen tytön päiväkirjana, jonka Sparks olisi saanut käsiinsä. Myöhemmin tuli ilmi, että teoksen oli kirjoittanut julkaisuaikana viisikymppinen Sparks. Hän kirjoitti myös useita muita ”teini-ikäisten päiväkirjoihin” perustuvia teoksia.
Lähteet
Aiheesta muualla
Ylen Elävä arkisto: Tapaus Enkeli-Elisa.
Luokka:Kuvitteelliset henkilöt Luokka:Suomalaiset internet-ilmiöt Luokka:Itsemurha Luokka:Kirjalliset huijaukset Luokka:Suomi 2010-luvulla