pienoiskuva|Elma Aaltonen ja kiinalaisia tyttöjä v. 1946 - 1949, arvio Elma Anna-Liisa Aaltonen, nimimerkki: Anna-Liisa (7. kesäkuuta 1913 HelsinkiElma Aaltonen, Kirjailijatietokanta, Finlit) (Archive.is) – 21. joulukuuta 1998 Hämeenlinna) oli suomalainen lähetystyöntekijä ja kirjailija.Suomen Kirjailijat 1945–1980, Aaltonen, Elma Anna-Liisa, sivu 14, toimittajat Maija Hirvonen, Hannu Launonen, Anna Nybondas, Inger Bäcksbacka, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 402, Helsinki 1985 Aaltonen oli lähetystyöntekijänä Kiinassa ja Taiwanissa 1940- ja 1960-luvuilla. Vaikka hänen syntymäpaikakseen on merkitty Helsinki, hän oli hämeenlinnalainen. Hänen isänsä Kalle Aaltonen oli Hämeenlinnan seurakunnan diakoni.
Aaltonen tuli ylioppilaaksi Hämeenlinnan suomalaisesta yhteiskoulusta vuonna 1932. Hän toimi lapsi- ja nuorisotyöntekijänä Helsingin eteläisessä suomalaisessa seurakunnassa vuosina 1939–1945.
Elma Aaltosen tie johti Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta Suomen Lähetysseuran työntekijäksi ensin Kiinan Hunanin maakuntaan 1940-luvun lopulla ja – kommunistien ajettua lähetystyöntekijät pois maasta – vielä vuosiksi Taiwaniin 1950- ja 1960-luvuilla.
Lähetysmailta palattuaan Aaltonen muutti kotikaupunkiinsa Hämeenlinnaan, josta hän kävi työssä Helsingissä Suomen Lähetysseurassa. Suomessa Aaltonen toimi Lasten Lähetyslehden päätoimittajana ja Aasian-työn sihteerinä Lähetysseuran ulkomaanosastolla vuosina 1968–1976.
Suuri yleisö oppi tuntemaan Aaltosen kirjailijana. Suosittuja teoksia ovat olleet muun muassa Tuulenpesän tarinoita, Lampilinnan tarinoita ja Anna kulkee enkelin kanssa. Viimeksi mainitusta on otettu uusia painoksia myöhemminkin.
Kirjallinen tuotanto Elma Aaltonen piti päiväkirjaa kouluajoista alkaenMattila, Annikki: Taivaan Isän puutarhuri: Elma Aaltonen 1913-1998. Helsinki: Suomen Lähetysseura, 2013, s. 21 Julkinen kirjoittaminen alkoi Kuvan ja Sanan johtajan Ensio Lehtosen perustamasta Lasten Kuvalehdestä (ilmestyi vuosina 1945-1982)Mattila s. 81 nimimerkillä Anna-LiisaMattila s. 81. Aaltonen toimi Lasten Kuvalehden toimitussihteerinä vuosina 1944-1946 ja jatkoi lehteen kirjoittamista Kiinasta käsin. Palattuaan Kiinasta vuonna 1946 hän toimi Lasten Lähetyslehden päätoimittajanaMattila s.159 kunnes lähti Taiwaniin vuonna 1956Mattila s.167 Aaltonen oli varma, että ilman Kuvassa ja Sanassa saamaansa kirjoittajakoulutusta hänestä ei olisi tullut kirjailijaa.Mattila s. 83
Sekä Lehtonen että Kuvan ja Sanan kirjallinen johtaja Yrjö Karilas kannustivat Aaltosta kirjoittamaan lasten- ja nuortenkirjoja.Mattila s. 82 Lapsille kirjoittamisesta tulikin hänelle koko elämän mittainen kutsumus.Mattila s. 301
Aaltonen oli nopea kirjoittaja aiheen löydettyään ja kirjoittiMattila s. 263 tekstinsä yhdellä kertaa valmiiksi.Mattila s. 85 Hän kirjoitti lomillaan, jolloin oli mahdollisuus kirjallisen työn vaatimaan yksinäisyyteen ja rauhaan.Mattila s. 199, 232 Kirjoittaessaan kiinalaisista ja taiwanilaisista hän käyttää kiinankielisiä nimiä suomennettuina esim. rouva Lammas, herra Keltainen, Pääskys-Vuori, Voittoisa-Kirkkaus jne.Mattila s. 314-315 Suomalaisillakin nimillä hän leikki kirjoissaan.Mattila s. 324 Minämuotoista kerrontaa hän käytti kirjoissaan vain harvoin.Mattila s. 262 Henkilökuvauksen taustalla Aaltosen Kiinasta ja Taiwanista kertovissa kirjoissa näkyy paikallisen kulttuurin tuntemus.Aaltonen, Elma: Paimen ja paha poika. Suomen Lähetysseura, 1966, takakannen teksti Henkilöiden uskonnollinen kehitys ja pohdinta on tärkeä teema hänen kaikessa tuotannossaan.Mattila s. 317, 299 Aaltosen kirjoissa teksti etenee lyhyinä kappaleina vuorosanojen ja kysymyslauseiden kannattelemana. Toiminta ja tapahtumat kuljettavat lukuisten yksityiskohtien elävöittämää tarinaa. Kirjailija ei unohda lämmintä huumoria karuakaan todellisuutta kuvatessaan. Hän ei kuitenkaan tuntenut pelkän viihteen kirjoittamista tehtäväkseen, vaan halusi hauskuudenMattila s .316 lisäksi kirjoihinsa kristillisen sanoman.Mattila 299, 316 Aaltonen valokuvasi ja piirsi mielellään ja käytti ottamiaan valokuvia ja piirroksiaan kirjojensa kuvituksena.Mattila s .346, 169, 299-300
Lastenkirjat Aaltosen ensimmäinen vuonna 1945 julkaistu kirja Pikku Jussin marjamatka, jonka Kuva ja sana kustansi, perustuu tositapaukseen Kiirunassa. Kirja kertoo runomuodossa, kuinka metsään marjoja poimimaan lähtenyt Juha-poika eksyy ja rukoilee hädissään apua. Enkeli ohjaa jäniksen Juhan luo ja sen kanssa poika nukkuu kuusen alla, minne jänis aamulla hakee pojan isän. Joka toisella sivulla on Eeli Jaatisen piirtämät yhteensä 7 koko sivun värikuvaa, joka toisella taas Anna-Liisan 26-säkeinen runotarina. Kustantaja otti kirjasta uusintapainoksen v. 1951.
Kolmiosainen Kuvan ja Sanan kustantama Maija-tyttökirjasarja kertoo pienessä taajamassa puutarhan ympäröimässä talossa asuvasta toimeliaasta ja hurskaasta Maija Aholasta, joka kirjan ensimmäisessä vuonna 1945 ilmestyneessä Maija -nimisessä osassa on n. 10 -vuotias kansakoulun neljäsluokkalainen. Hän pyrkii ja pääsee oppikouluun.Mattila s. 84 Maijan parhaan ystävän, sotaorvon Sirkan kouluhaaveen toteutuminen näyttää epätodennäköiseltä.Aaltonen, Elma: Maija. Helsinki : Kuva ja sana, 1945, s. 28-31 Kirjassa kuvataan kesälomanviettoa serkkujen luona marjamatkoineenAaltonen: Maija s. 46, 55 kuin muita arjen sattumuksia naapurin lasten kanssa. Kaikkeen luo merkitystä Maijan vakaumus, joka ei jää vaille vastakaikua.Aaltonen: Maija 125 Kuvitus on Eeli Jaatisen käsialaa. Sarjan toinen kirja vuonna 1947 ilmestynyt Maijan ystävät kuvaa Maijaa aloittamassa oppikoulua. Maija käy myös hakemassa itselleen kissanpojan. Kolmannessa kirjassa Maijan kerho, joka ilmestyi v. 1948, Maija on perustanut lasten lähetyskerhon. Kerhossa vierailee oikea lähetyssaarnaaja, jonka suulla kirjailija saa tilaisuuden kertoa omista moninaisista kokemuksistaan Kiinassa.
Kirjailija on käyttänyt Maija-kirjoissa omaa lapsuuttaan ja nuoruuttaanMattila s. 20 ja sijoittanut niihin kouluaikaisia tapahtumia kuten koulutoverin kuoleman vahingonlaukaukseen ja itselleen sattuneen jalan katkeamisen kaatumisen seurauksena. Kirjojen kerronta etenee paljolti dialogin avulla. Maija-kirjat edustavat aikaansa käsitellessään uskonnollisia ja eettisiä teemoja, joissa korostuvat omantunnon ääni, pahojen tekojen tunnustaminen, henkilökohtainen rukous ja uskonelämä.
Poikakirjojen kirjoittamiseen Aaltosta inspiroivat niin naapurinpojat Kiinassa kuin lähettitoveri Päivö Parviainenkin Kiinasta paluunsa jälkeen Aaltonen kirjoitti kolme kiinalaisista pojista kertovaa kirjaa, jotka Suomen lähetysseura kustansi.
Tositapahtumiin perustuva Joo-hanin perintö, joka ilmestyi v. 1950, kertoo lähetysaseman köyhän kristityn työntekijän mestari Tungin 6-vuotiaasta laulamisesta pitävästä pojasta Joo-hanista. Rikas täti haluaisi pojan kasvatikseen ja perillisekseen, jotta tämä aikanaan tädin kuoltua huolehtisi perinteisistä uskonnollisista rituaaleista.Mattila s.168 Isä käy henkistä kamppailua toisaalta tietäen pojan saavan paremman tulevaisuuden rikkaan tädin luona, mutta peläten tämän vieraantuvan kristinuskosta. Lähetysaseman pyykkärin neuvo ratkaisee asian ja Joo-han jää kotiinsa. Laura Järvinen on kuvittanut kirjan.
Vuonna 1953 ilmestyneen kirjan Viidenneksi vanhin päähenkilö on pahana ja rumana pidetty poika, jota isä miltei päivittäin kurittaa. Kirjan tapahtumat sijoittuvat on Ikuisen hyveen kylään, jossa toimii ulkomaalaisten ja kiinalaisten opettajien pitämä pyhäkoulu. Siellä poika tutustuu kristinuskoon ja saa apua sen sanomasta. Kirja heijastaa Aaltosen ongelmalapsia kohtaan tuntemaa myötätuntoaMattila s.169 ja se sai verraten laajan levikin.
Tsung-Pao ja kilpikonna, joka ilmestyi v. 1955 sisältää viisi lyhyttä humoristista, hengellisen opetuksen sisältävää tarinaa. Piirtämistä harrastanut Aaltonen kuvitti itse tämän kirjan.
Asuessaan Hengchunin tasaisessa ja tuulisessa kaupungissa Taiwanin eteläkärjessäMattila s. 174-175 Tuulenpesäksi nimittämässäänMattila s. 177 talossa Aaltonen kirjoitti kirjan Tuulenpesän tarinoita, joka ilmestyi v. 1957.Mattila s. 198 Siinä esiintyy mm. hänen taloudenhoitajansa Yueh Hsiu, jonka nimen Aaltonen käänsi suomeksi Kuun hieno. Kirjailija kuvaa koruttomasti, mutta havainnollisesti Tuulenpesän tapahtumia huumorilla höystettynä liittäen arkisiin yksityiskohtiin itselleen luonteenomaisesti syvempää hengellistä merkitystä. Kirjassa ovat mukana myös lähiympäristön lapset, jotka kokoontuivat Aaltosen pihalle ja ystävystyivät tämän kanssa.Mattiala s. 190, 199 Tuulenpesän tarinoita oli tarkoitettu lapsille, erityisesti niille, jotka osallistuivat postimerkkikeräykseen Aaltosen Taiwaniin lähettämiseksiMattila s. 171-172, mutta sitä lukivat myös lähetyspiireissä käyvät aikuiset.Mattila s. 200 Kirjasta otettiinkin toinen painos heti seuraavana vuonna (1958). Kirjan kuvituksena on kirjailijan ottamia valokuvia.
Kertomuskokoelma Neljän tärkeän puron tarinoita, joka ilmestyi vuonna 1960 (toinen painos samana vuonna) teki Suomen seurakuntaväelle tunnetuksi Szu Ching Chi -nimisen kylän.Mattila s. 232 Kirjassa Aaltonen kertoo sopeutumisestaan uuteen asemapaikkaan ja elämästään ja kohtaamistaan ihmisistä tuossa Neljän tärkeän puron kyläksi nimittämässään pienessä taiwanilaisessa vuoristokylässä , jossa asui vuodet 1958-1961.Mattila 200-201,Aaltonen, Elma: Neljän tärkeän puron tarinoitaHelsinki : Suomen lähetysseura, 1960. s.17 Eloisan ja huumorin värittämän kerronnan ohella kirja kuvastaa myös lähetystyöntekijän väsymystä sekä epäonnistumisen ja turhautumisen tunteita, joiden vuoksi hän toivoo tukea lukijoiltaan.Aaltonen, Elma: Neljän tärkeän puron tarinoita. Helsinki : Suomen lähetysseura, 1960, s. 6 Kirjan kuvituksena on lukuisia Aaltosen ottamia valokuvia. Taaskin kirja tavoitti sekä lapsi- että aikuislukijoita.
Myös seuraavan kirjansa, varhaisnuorten romaanin Puhtaan suloisuuden punainen portti (ilm. 1962, 2. p. 1964), Aaltonen kirjoitti laivalla matkalla Taiwanista Suomeen, reitillä Hongkongista Singaporeen. Kirjan esipuheen päiväys on 1.3.1961 Punaisella merellä.Mattila s. 235,Aaltonen, Elma: Puhtaan-Suloisuuden punainen portti. Pieksämäki : Suomen Lähetysseura, 1962, esipuhe s. 6 Puhtaan suloisuuden punaisessa portissa kirjailija tarttuu Taiwaniin tulleiden kiinalaisten pakolaisten tilanteeseen.Aaltonen: Puhtaan-Suloisuuden punainen portti. esipuhe s. 5-6Mattila s. 236 Kirjan keskushenkilö 11-vuotias Puhdas Suloisuus, joutuu kolmen nuoremman veljensä huoltajaksi isän kuoltua ja äidin lähdettyä tuberkuloosiparantolaan. Hänen on lopetettava koulunkäynti ja yritettävä ansaita elanto hedelmäkauppiaana. Kun myötätuntoisten, mutta miltei yhtä köyhien naapureiden antama apu ei riitä, Puhdas Suloisuus ajautuu epätoivoisena torilla varastamisyritykseen saadakseen rahaa veljensä koulukirjaan ja riisiin.Aaltonen: Puhtaan-Suloisuuden punainen portti. s. 124 Hän jää kuitenkin kiinni. Asioiden selvittyä hyvin toimeentuleva kristitty kangaskauppias ryhtyy perheelle isän sijaiseksiAaltonen, Elma: Puhtaan-Suloisuuden punainen portti. Pieksämäki : Suomen Lähetysseura, 1962, s. 134 ja lupaa kustantaa perheen elatuksen ja myös Puhtaan Suloisuuden koulunkäynnin. Äitikin paraneeAaltonen: Puhtaan-Suloisuuden punainen portti. s. 145-146 Kirja käsittelee Aaltosen aiempia kirjoja enemmän kiinalaista uskonnollisuutta, rituaaleja ja uskomuksia. Kiinalaista kulttuuria edustavat myös kiinalaiset ja taiwanilaiset sananlaskut kirjan lukujen alussa. Luvut on otsikoitu sekä suomeksi että kiinalaisin kirjoitusmerkein. Virikkeen tarinaan Aaltonen kertoi saaneensa taiwanilaisesta lehtiuutisesta, joka kertoi vastaavanlaisista tapahtumista.Aaltonen: Puhtaan-Suloisuuden punainen portti. , s. 5 Esipuheessa kirjoittaja herättelee lukijoitaan ojentamaan kätensä pakolaisille ja köyhille lapsille. Kirjan kansikuva on J. (Jorma) Piirosen.Aaltonen: Puhtaan-Suloisuuden punainen portti.