Kaarlo Erkki Kalervo Kalela (vuoteen 1935 Cajander;Kuka kukin on 1954, s. 317–318. Runeberg.org. Viitattu 27.11.2025. 10. toukokuuta 1909 Helsinki – 6. toukokuuta 1964 HelsinkiOtavan Iso tietosanakirja osa 10 p. 637) oli suomalainen metsätietelijä, Metsäntutkimuslaitoksen ylijohtaja ja professori.Maahenki.fi
Henkilöhistoria Kalelan isä oli pääministeri ja Metsähallituksen ylijohtaja A. K. Cajander. Kalela kirjoitti ylioppilaaksi 1928, suoritti metsänhoitajan tutkinnon 1931, valmistui maatalous- ja metsätieteiden kandidaatiksi 1934 ja väitteli tohtoriksi 1937. Hän oli Metsätieteiden tutkimuslaitoksen nuorempi assistentti vuosina 1933–1938 ja vanhempi assistentti 1938–1946 sekä samanaikaisesti Helsingin yliopiston dosentti 1937–1946 ja uudelleen vuodesta 1953. Sen jälkeen hän oli yliopiston metsänhoitaja 1945–1953 (vuodesta 1946 vakinaisena), Keskusmetsäseura Tapion toimitusjohtaja 1953–1962 sekä Metsäntutkimuslaitoksen ylijohtaja ja professori vuodesta 1962. Vuodesta 1953 kuolemaansa asti hän oli myös Metsälehden päätoimittaja.Otavan Iso tietosanakirja osa 4 p. 216Kuolleita: Professori Erkki K. Kalela (vain tilaajille) Helsingin Sanomat 11.5.1964, s. 11, HS Aikakone. Viitattu 27.11.2025.
Kalela tutki 1930-luvulla Etelä-Suomen viljelykuusikoiden ja Itä-Suomen kuusi-harmaaleppä-sekametsien kehitystä ja myöhemmin männiköiden ja kuusikoiden juurisuhteita sekä Suomen metsien kuusettamista. Hän kirjoitti useita oppikirjoja, joista tunnetuimmat olivat Metsät ja metsien hoito (1945) sekä Metsänhoidon taustaa ja tekniikkaa (1951). Hänen jäämistöstään löytynyt satu Kuusen siementen lähtö on ilmestynyt kirjana.
Kalela kuului Suomen Kulttuurirahaston säätiön hallintoneuvostoon 1939–1945 ja Suomen Metsäyhdistyksen hallitukseen vuodesta 1947 ja oli Suomen Metsätieteellisen Seuran sihteeri vuodesta 1945.
Kalelan ja hänen puolisonsa Marjatta Saarisen poika on teollisuusneuvos Kimmo Kalela. Viitattu 1.1.2024. Kasvitieteen professori Aarno Kalela oli Erkki Kalelan veli.
Teokset Tutkimuksia Itä-Suomen kuusi-harmaaleppä-sekametsiköiden kehityksestä, 1936 (väitöskirja) Vakuutetuissa metsissä vuosina 1925-34 sattuneista kuloista, 1937 Istutuskuusikoista, 1939 Mänty- ja kuusivaltapuiden kasvusta talvityypillä, 1939 Über die Holzarten und die durch die klimatischen Verhältnisse verursachten Holzartenwechsel in den Wäldern Ostpatagoniens, 1941 Über die Entwicklung der herrschenden Bäume in den Beständen verschiedener Waldtypen Ostpatagoniens, 1941 Männyn taimien juurien suhtautumisesta emäpuun juuriin, 1942 Metsät ja metsien hoito: metsänhoidon alkeita, 1945 Pihkomiskokeita pohjoisissa männiköissä, 1946 Ecological character of tree species and its relation to silviculture, 1949 Männiköiden ja kuusikoiden juurisuhteista 1, 1949 Luonnonmukainen metsien käsittely, 1949 Arvokoivikoita kasvattamaan, 1950 Metsänhoidon taustaa ja tekniikkaa, 1951 Metsiemme kuusettumisesta erään esimerkin valossa, 1952 Mäntysiemenpuiden ja -puustojen juurisuhteista, 1954 Über Veränderungen in den Wurzelverhältnissen der Kiefernbestände im Laufe der Vegetationsperiode, 1956 Über die natürliche Bewaldung der Kulturböden im sog : Porkkala-Pachtgebiet, 1961 Metsiköiden kunnostaminen, 1961 Taimistojen luontaisesta harvenemisesta, 1962 Maatilametsät ja osuuskassat, 1964 Kuusen siementen lähtö, Maahenki 2009. Kuvitus Mika Launis, ilmestynyt myös ruotsiksi nimellä Granfrönas uppbrott.
Lähteet
Aiheesta muualla Erkki K. Kalela : Patagoniaa suomalaisen silmillä, Aamulehti, 14.08.1938, nro 216, s. 13, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Luokka:Suomalaiset metsätieteilijät Luokka:Suomalaiset metsänhoitajat Luokka:Metsäntutkimuslaitoksen ylijohtajat Luokka:Suomalaiset professorit Luokka:Suomalaiset päätoimittajat Luokka:Vuonna 1909 syntyneet Luokka:Vuonna 1964 kuolleet