Majorero () on espanjalainen koirarotu, joka on Espanjan Kennelliiton hyväksymä. Myös muut Alianza Canina Latina -järjestöön kuuluvat kennelliitot ovat tunnustaneet sen.Razas nacionales de la Alianza Canina Latina y otras razas no reconocidas por la FCI. Real Sociedad Canina de España. Viitattu 24.4.2025. Se on myös Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön Domestic Animal Diversity Information System -tietokantaan virallisesti kuuluva rotu.
Ulkomuoto Majorero muistuttaa ulkonäöltään melko paljon castro laboreironkoiraa. Se on keskikokoinen, vankkarakenteinen koira. Sillä sallitaan takaraajoissa kaksoiskannukset. Karvapeitteen ei tule olla liian lyhyt eikä liian pitkä; tavallista pidempi se on hännän alapuolella ja reisien takana. Väritys on aina brindle, jonka sävy vaihtelee beigestä (kellertävä) vihertävään (verdino); skaalaan lukeutuvat mm. hunajankeltainen, mantelinkeltainen, vaaleanharmaa, tummanharmaa ja musta. Raitojen tulee kuitenkin pohjavärin sävystä riippumatta aina erottua. Valkoiset merkit niskassa ("kauluri"), rintakehässä, raajojen alaosissa ja hännänkärjessä sallitaan; lisäksi valkoinen viiva (toisinaan kolmiomainen), joka alkaa kirsun takaa ja ulottuu kuonon kautta silmien väliin (toisinaan jopa päälaelle asti) on mahdollinen. Kuonossa on tumma tai musta maski. Urosten säkäkorkeus on 57–63 cm ja paino 30–45 kg, nartuilla vastaavat mitat ovat 55–61 cm ja 25–35 kg.Perro majorero. Real Sociedad Canina de España. Viitattu 14.3.2026.
Luonne ja käyttäytyminen Majorero on tyyni, valpas ja tasapainoinen. Paimenkoirana sillä on hyvin vähäinen metsästysvietti, ja se tulee hyvin toimeen muiden lemmikki- ja kotieläinten kanssa. Se ei ole suositeltava rotu kokemattomalle omistajalle ja vaatii oikeanlaisen koulutuksen. Sitä käytetään kotimaassaan paimen-, seura-, perhe- ja vahtikoirana.
Kirjailija ja historioitsija José Viera y Clavijo kuvailee rotua seuraavasti:
„... hoikan ulkomuotonsa, eloisuutensa, rohkeutensa ja nopeutensa lisäksi sillä on hieno ja harvinaislaatuinen tunneherkkyys, joka auttaa sitä kommunikoimaan ihmisten kanssa. Se ymmärtää ihmisen arvon, taistelee hänen puolestaan, tottelee ja auttaa häntä, puolustaa ja rakastaa häntä... ja tietää tarkalleen miten voi ansaita omistajansa rakkauden.“
Alkuperä Majorero on hyvin vanha rotu. Nimellä bardino majorero tunnettu muinainen kanarialainen rotu kuoli alkuperäisessä olomuodossaan sukupuuttoon 1800-luvulla bulldoggien ja mastiffien saavuttua saarille ja risteydyttyä paikallisten koirien kanssa.Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 699. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont. Rodun pelastuminen on fuerteventuralaisten maanviljelijöiden ja kasvattajien ansiota. Ensimmäinen näyttely majoreroille järjestettiin vuonna 1979 Tuinejen kunnassa Gran Tarajal'n aukiolla, ja siihen osallistui tunnettuja kasvattajia ja sekä espanjalaisia että kansainvälisiä koira-asiantuntijoita ja tuomareita.
Etymologia Nimitys majorero tarkoittaa sananmukaisesti "fuerteventuralainen". Sen vaihtoehtoinen nimitys perro de ganado majorero vastaavasti tarkoittaa "fuerteventuralainen karjakoira" tai oikeammin alkuperäisen käyttötarkoituksen huomioon ottaen "vuohipaimenkoira".
Lähteet Viitteet
Aiheesta muualla
Majorero Canario. RSCE (es)
Luokka:Kanariansaarten koirarodut Luokka:FCI:n ulkopuoliset rodut Luokka:Paimenkoirat