thumb|Klaus Törnudd vuonna 1968. Klaus Mattias Törnudd (26. joulukuuta 1931 Helsinki – 17. elokuuta 2026 Helsinki) oli suomalainen diplomaatti ja politiikan sekä kansainvälisen politiikan tutkija. Hän toimi valtio-opin professorina ja suurlähettiläänä.
Klaus Törnuddin vanhemmat olivat kirjastonjohtaja Allan Törnudd ja lastenhuollontarkastaja Margit Törnudd (o.s. Niininen), joka tuli tunnetuksi kirjailijana. Hän kuului isänsä puolelta Törnuddin sivistyssukuun, ja valtiotieteilijä Patrik Törnudd oli hänen veljensä.Vem och vad 1996, s. 609–610. Helsingfors 1996.
Törnudd kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin Svenska Lyceumista vuonna 1949, valmistui valtiotieteen maisteriksi Helsingin yliopistosta 1956 ja väitteli tohtoriksi vuonna 1961 ei-sotilaallista yhteistyötä käsitelleestä aiheesta Soviet Attitude towards Non-Military Regional Co-operation. Hän oli työskennellyt jo vuodesta 1958 Suomen ulkoministeriön palveluksessa. Vuosina 1961–1964 hän oli avustajana ja toisena lähetystösihteerinä Suomen YK-edustustossa New Yorkissa.
Törnudd toimi 1964–1966 lähetystösihteerinä Kairossa ja sen jälkeen vuoden ulkoministeriön jaostosihteerinä. Vuosina 1967–1971 hän oli kansainvälisen politiikan professorina Tampereen yliopistossa. Hän kuitenkin palasi diplomaattiuralle, aluksi kahdeksi vuodeksi lähetystösihteeriksi Moskovaan. Vuosina 1973–1974 hän työskenteli ETYK-hankkeeseen liittyneessä erityisedustustossa Genevessä ja sen jälkeen ulkoministeriön poliittisella osastolla, jonka päällikkönä hän toimi vuosina 1977–1981. Tänä aikana osastoa työllisti varsinkin Suomen puolueettomuuden puolustaminen suhteessa Neuvostoliittoon. Syksystä 1981 tammikuuhun 1983 Törnudd oli virkavapaalla ministeriöstä ja hoiti Helsingin yliopiston ruotsinkielistä yleisen valtio-opin professuuria. Hän oli myös yleisen valtio-opin dosentti samassa yliopistossa vuosina 1975–1996 sekä Maanpuolustuskorkeakoulun vieraileva professori 1998–2003.
Vuosina 1983–1988 Törnudd toimi ulkoministeriössä poliittisena alivaltiosihteerinä. Jan-Magnus Janssonin aloitteesta hänelle tarjottiin Hufvudstadsbladetin päätoimittajan tehtävää vuonna 1987, mutta hän päätti jatkaa ulkoasiainhallinnon palveluksessa. Hän toimi 1988–1991 Suomen YK-suurlähettiläänä, turvallisuusneuvostossa 1989–1990. Oltuaan välissä kaksi vuotta neuvottelevana virkamiehenä hän toimi viimeksi Suomen Pariisin-suurlähettiläänä 1993–1996. Tästä tehtävästä Törnudd jäi eläkkeelle. Hän pyrki vielä Euroopan parlamenttiin Ruotsalaisen Kansanpuolueen ehdokkaana, mutta ei tullut valituksi.
Törnuddin tieteellisestä tuotannosta suuri osa käsittelee multilateraalista diplomatiaa ja YK:ta. Myös turvallisuuspolitiikka ja ihmisoikeuskysymykset olivat hänelle tärkeitä. Hän kirjoitti lisäksi osia valtioneuvoston ja eduskunnan historiaa käsitteleviin julkaisusarjoihin.
Törnuddilla oli myös paljon suomalaisia ja kansainvälisiä luottamustehtäviä. Hän oli 1977–1981 Suomen ETYK-toimikunnan puheenjohtaja ja 1978–1982 Rauhan- ja konfliktintutkimuslaitoksen hallituksen puheenjohtaja. 1980-luvulla hän johti eräitä ydinaseettomien vyöhykkeiden perustamista pohtineita kansainvälisiä työryhmiä.
Kirjallinen tuotanto
Svenska språkets ställning i Finland. 1960, 2. painos 1966, 3. painos 1978. Soviet attitudes towards non-military regional co-operation. Väitöskirja, Suomalainen Tiedeakatemia, 1961. Suomi ja Yhdistyneet kansakunnat. Tampereen yliopisto, 1966. The electoral system of Finland. Helsingin yliopisto, 1967. International organizations in Europe and the changing European system. Garnegie Endowment for International Peace, 1970. Ord och handling: utrikespolitiska uppsatser. Schildt, 1982. suomeksi Sanat ja teot: ulkopoliittisia kirjoitelmia. Kirjayhtymä, 1982. Finland and the international norms of human rights. Martinus Nijhoff, 1986 Uuteen maailmanjärjestykseen: Suomi turvallisuusneuvoston jäsenenä 1989–1990. Kirjayhtymä, 1992. Den nya politiken: utrikespolitiska uppsatser. Schildt, 1993. suomeksi Uusi politiikka: ulkopoliittisia kirjoitelmia. Schildt, 1993. Witness to history: the memoirs of Mauno Koivisto, President of Finland 1982–1994. Hurst, 1997. Peace building and prevention of conflicts. Maanpuolustuskorkeakoulu, 2002. Turvallisuus on oven avaamista: tarinoita nuorille diplomaateille. Edita, 2005. Tidens krav: uppsatser om Finlands utrikespolitik. Schildt, 2006. Berättelsen om Allan och Margit. Omakustanne, 2008. Vägen framåt: artiklar och kolumner från åren 1965–2020. Tore och Herdis Modeens stiftelse, 2020.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Suomen suurlähettiläät Luokka:Suomalaiset professorit Luokka:Tampereen yliopiston professorit Luokka:Suomalaiset politiikan tutkijat Luokka:Vuonna 1931 syntyneet Luokka:Vuonna 2026 kuolleet