Lauri Juhani Anttila (24. huhtikuuta 1938 Oulu – 9. kesäkuuta 2022 Helsinki) oli suomalainen kuvataiteilija ja suomalaisen käsitetaiteen edelläkävijöitä. Hän oli merkittävä kuvataidemaailman taustavaikuttaja opettajana ja eri järjestötehtävissä. Anttila kirjoitti taiteesta monilla foorumeilla.

Ura Anttila opiskeli Lahden Taideyhdistyksen koulussa vuosina 1959–1960 ja Suomen Taideakatemian koulussa 1960–1961. Hän valmistui vuonna 1965 sisustusarkkitehdiksi Taideteollisesta oppilaitoksesta. Anttila työskenteli Alppilan yhteislyseon käsityönopettajana vuosina 1964–1965 ja Helsingin yhtenäiskoulussa vuonna 1974. Taideteollisessa oppilaitoksessa vuosina 1965–1969 ja 1970–1971. Vuosina 1969–1982 hän oli Arkkitehtitoimisto Arno Ruusuvuoren suunnittelijana.

Vuosina 1973–1976 ja 1978–1981 Anttila opetti Taideteollisessa korkeakoulussa sekä vuosina 1981–1984 Suomen Taideakatemian koulussa. Kuvataideakatemiassa hän oli yliopettaja 1986–1989, rehtori 1988–1994 ja professori 1989–2001. Anttila oli Kuvataideakatemiaan perustamansa tila-aikataiteen osaston emeritusprofessori. Hän oli kunniatohtori sekä Kuvataideakatemiassa että Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa.

Tuotannosta Anttilan taidekäsitystä luonnehtii tutkiva asenne. Hänen taiteensa lähtee usein luonnon havainnoinnista, mihin hän käyttää tieteen menetelmiä. Havaintonsa hän esittää taiteen keinoin. Anttila liikkuu tieteen ja taiteen rajamailla ja hänen teostensa taustalla on usein muiden kuvataiteilijoiden, kirjailijoiden, säveltäjien tai tutkijoiden teoksia. Esimerkkinä Anttilan työskentelystä ovat hänen lukuisat julkiset tilataideteoksensa, joissa hän hyödyntää esimerkiksi omia tähtitieteeseen perustuvia havaintojaan. Tällainen on muun muassa vuonna 2010 Helsingin Kaivopuistoon valmistunut aurinkokelloveistos Helios.

Teoksessa Kunnianosoitus Werner Holmbergille on lähtökohtana taide: Anttila viittaa 1850-luvun maisemamaalaukseen. Hän selvitti, missä Werner Holmberg luonnosteli tunnetun maalauksensa Maantie Hämeessä (Helteinen kesäpäivä) 1860 ja käveli samoilla seuduilla keräten esineitä, nauhoittaen ääniä, valokuvaten, piirtäen ja kirjoittaen päiväkirjaa. Tulokset hän esitteli vitriinissä.

Anttila on alusta lähtien soveltanut taiteessaan toisaalta satunnaisuutta, toisaalta systematiikkaa ja haastanut siten käsitystä taiteesta, joka perustuu taiteilijan tietoisiin päätöksiin tai itseilmaisuun.

Palkintoja 1979 1. palkinto Ursan kilpailussa 1986 1. palkinto Tiedekeskus Heurekan arkkitehtuurikilpailussa (ryhmätyö) 1994 Suomi-palkinto 1994 Korkeakoulutiedottajien palkinto 1998 Suomen Kulttuurirahaston Risto Ryti -mitali 2001 Suomen Valkoisen Ruusun 1. luokan ritarimerkki 2003 Suomen Kulttuurirahaston J.V. Snellman -mitali 2006 Pro AV-arkki -kiertopalkinto 2009 1. palkinto Micromedicumin arkkitehtuurikilpailussa (avustajana ryhmässä) 2009 Suomen humanistiliiton kunniakirja (Vuoden humanisti) 2011 Ursan 11. kunniajäsen 2013 Suomen Taideyhdistyksen tunnustuspalkinto 2019 Suomen Kuvanveistäjäliiton kunniajäsenKunniajäsenet Suomen Kuvanveistäjänliitto

Kuvia julkisista teoksista

Lähteet

Aiheesta muualla Lauri Anttilan muistokirjoitus Helsingin Sanomissa.

Luokka:Suomalaiset käsitetaiteilijat Luokka:Kuvataideakatemian professorit Luokka:Suomalaiset professorit Luokka:Vuonna 1938 syntyneet Luokka:Vuonna 2022 kuolleet