Margareeta Anjoulainen

Margareeta Anjoulainen () (23. maaliskuuta 1430 Pont-à-Mousson, Barin herttuakunta, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta – 25. elokuuta 1482 Saumurin lähellä, Anjoun herttuakunta) oli Anjoun herttua Renén tytär ja Englannin Henrik VI:n kuningatarpuoliso vuosina 1445–1461 ja 1470–1471.

Lapsuus Margareeta syntyi 23. maaliskuuta 1430 luultavasti Pont-à-Moussonissa. Hän oli Anjoun herttuan René I:n ja tämän ensimmäisen puolison Lorrainen herttuatar Isabellan toinen tytär ja neljäs eloonjäänyt lapsi. René I kuului joko perinnöllisesti tai avioliiton kautta moneen eurooppalaiseen mahtisukuun ja väitti tuloksetta olevansa monien herttuakuntien ja provinssien laillinen perijä. Hänellä oli kuitenkin Jerusalemin ja Napolin kuninkaan titteli.

Margareeta vietti lapsuutensa äitinsä ja isänäitinsä Jolanda Aragonialaisen hoivissa. Molemmat heistä olivat voimakasluonteisia. Isabella toimi sijaishallitsijana Renén poissaollessa sekä ajoi hänen asiaansa Italiassa Renén ollessa vangittuna. Jolanda puolestaan tuki Ranskaa satavuotisen sodan aikana. Hän tuki rahallisesti Jeanne d'Arcin armeijaa, auttoi kuningas Kaarle VII:tä nousemaan valtaan ja naitti oman tyttärensä hänelle.

Vuonna 1442 Margareeta oli 12-vuotias. Hänen isänäitinsä kuoli ja René palasi Ranskaan hoitamaan siellä olevaa omaisuuttaan ja lastensa naimakauppoja. Margareetan puoliso tulisi olemaan Englannin kuningas Henrik VI.

Avioliitto

1400-luvun alkupuolella Ranska ja Englanti kävivät satavuotista sotaa. Vuodesta 1435 lähtien Ranskassa olevat Englannin joukot olivat joutuneet perääntymään, ja niiden miehittämien alueiden koko pieneni. Vuoden 1443 loppuun mennessä englantilaiset halusivat aloittaa rauhanneuvottelut Ranskan kuninkaan Kaarle VII:n kanssa. Kaarle VII suostui rauhanneuvotteluihin. Ilmeisesti Ranskan edustajat ehdottivat rauhan takeeksi järjestettyä avioliittoa yhä naimattoman Henrik VI:n ja sopivan ranskalaisen naisen kanssa. Kaarle VII ei kuitenkaan halunnut naittaa kuninkaalle omaa tytärtään siksi, jotta avioliitosta syntyneillä pojilla ei olisi veruketta vaatia itselleen Ranskan kruunua. Morsianehdokkaaksi valittiinkin Margareeta Anjoulainen, jonka isä oli Kaarle VII:n liittolainen.Loades 2009, s. 23–24.

Ranskan näkökulmasta Margareeta oli sopiva morsian, koska hän ei ollut poliittisesti merkittävä henkilö. Englannin näkökulmasta Margareeta oli sopivan ikäinen, sukutaustaltaan kuninkaallinen, ja hänen vanhemmilleen oli syntynyt monta lasta. Rauhansopimus ei johtanut täyteen rauhaan tai tunnustanut Englannin asemaa Ranskassa. Henrik VI:ta edustanut Suffolkin jaarli William de la Pole sopi kuitenkin maiden välille kahden vuoden aselevon ja päätti edetä avioliiton suhteen. pienoiskuva|Henrik VI:n ja Margareeta Anjoulaisen vihkiminen. Margareetan ja Henrikin kihlajaisseremonia pidettiin 2. toukokuuta 1444 Pyhän Martinuksen katedraalissa Toursissa. Henrik VI:n puolesta paikalla oli William de la Pole. Tämä poistui Ranskasta ja palasi loppuvuodesta hakeakseen Margareetan Englantiin. Margareetan ja Henrikin hääjuhlaa vietettiin 2. maaliskuuta 1445 Nancyssa, eikä Henrik tällöinkään ollut paikalla. Margareeta oli murheissaan siitä, että hän joutui jättämään ystävänsä ja sukulaisensa Ranskaan, ja koki jonkinlaista mielipahaa mahdollisesti koko matkan ajan. Margareeta saapui Englantiin 14. huhtikuuta 1445.Loades 2009, s. 25–26.

Margareeta avioitui 15-vuotiaana 23. huhtikuuta 1445 kuningas Henrik VI:n kanssa Titchfield Abbeyn luostarikirkossa, lähellä Southamptonia Hampshiressä.

Ensimmäinen valtakausi Margareeta kruunattiin Englannin kuningattareksi 30. toukokuuta 1445 Westminster Abbeyssä. Henrik ei ollut paikalla tapahtumassa.

Kun Margareeta saapui Englantiin, hän oli alusta alkaen epäsuosittu kuningatar. William de la Pole ja hänen vaimonsa olivat hänen ainoat ystävänsä, ja Margareeta joutui Polen vaikutuksen alaiseksi. Epäsuosio johtui siitä, että Margareeta ja kannatti Polen politiikkaa, oli syntyperältään ranskalainen ja koki synnyinmaataan kohtaan sympatiaa. Esimerkiksi joulukuussa 1445 Henrik ilmoitti yksipuolisesti luopuvansa vaatimuksestaan saada Mainen herttuakunta Englannille. Antautumisesta ei ollut rauhanneuvotteluiden kannalta hyötyä, ja Margareeta sai siitä osakseen syytteet. On usein katsottu, että Margareeta olisi vaikuttanut päätökseen. Toisaalta Margareeta oli älykäs ja hauskannäköinen nainen, mutta myös itsepäinen ja mahtipontinen. Hänen asemansa olisi myös vaatinut hyviä sovittelutaitoja, mutta niitä hänellä ei ollut.

Ensimmäisinä vuosinaan Englannissa Margareeta tuki täydellisen vastakohtansa, pehmeäluonteisen puolisonsa kulttuuriharrastuksia ja perusti maaliskuussa 1448 Cambridgen yliopistoon Queen's Collegen. Politiikkaan Margareeta alkoi osallistua aktiivisesti vasta vuoden 1450 jälkeen, kun Pole kuoli. Sitä ennen hän oli julkisesti lähinnä yrittänyt ajaa Englannin ja Ranskan välisten rauhanneuvotteluiden asiaa, joskin tuloksettomasti.

Margareetalla oli ilmeisesti vaikeuksia tulla raskaaksi,Loades 2009, s. 27. ja ensimmäinen raskaus sai alkunsa vasta vuonna 1453 lähes kahdeksan avioliittovuoden jälkeen. Kuudennella raskauskuulla Henrikin mielenterveys alkoi horjua hänen kuultuaan huonot uutiset tappiollisesta Castillonin taistelusta Gascognessa.Loades 2009, s. 30. Henrik ei reagoinut mihinkään ympärillään olevaan vuosina 1453–1454, ja on ehdotettu, että hän poti tuolloin katatonista skitsofreniaa. Pariskunnan ainoa lapsi Edvard Westminster syntyi 13. lokakuuta 1453.

Noin kuukausi Edvardin syntymän jälkeen Englannin parlamentti kokoontui. Kokouksen aikana esitettiin, että Rikhard Plantagenet asettuisi Henrikin sairauden ajaksi valtakunnan suojelijaksi. Tammikuussa 1454 Margareeta julkaisi oman vaatimuksensa, jonka mukaan hänen itsensä olisi ryhdyttävä sijaishallituksen johtajaksi. Ehdotus oli suorastaan vallankumouksellinen, eikä tiedetä, mistä Margareeta oli idean saanut. Hänellä oli kuitenkin monen virkamiehen tuki.Loades 2009, s. 31. Vaatimus jätettiin ilmeisesti kokonaan huomiotta. Huhtikuussa 1454 Rikhard Plantagenet nimitettiin valtakunnan suojelijaksi. Margareeta johti hovia.Loades 2009, s. 32.

Jouluna 1454 Henrik toipui tarpeeksi palatakseen aiempiin tehtäviinsä. Hänen kuvailtiin kuin heränneen syvästä unesta. Hänen tahdonvoimansa ja harkintakykynsä olivat kuitenkin ilmeisesti heikentyneet pysyvästi. Voimakasluonteinen Margareeta olikin nyt käytännössä valtakunnan johtaja.Loades 2009, s. 33. Rikhard Plantagenet nimitettiin valtakunnan suojelijaksi jälleen marraskuussa 1455, mutta hän jätti tehtävän jo helmikuussa. Margareeta oli asemansa takia hänelle vaikea poliittinen vastustaja. Rikhardin jätettyä tehtävänsä Margareeta käytti hallitsijan valtaa epävirallisesti kolmen vuoden ajan.Loades 2009, s. 34. Esimerkiksi kun vuonna 1455 Yorkien ja Henrikin edustamien Lancasterien välillä puhkesi Ruusujen sota, Margareeta oli Lancasterien puolueen todellinen johtaja ja puolusti puolisonsa ja poikansa oikeuksia.

Vuonna 1461 Yorkit pääsivät Ruusujen sodassa voitolle, Edvard IV nousi valtaistuimelle ja Henrik, Margareeta ja heidän poikansa prinssi Edvard pakenivat Skotlantiin.

Maanpaossa Huhtikuussa 1462 Margareeta jätti Henrikin Skotlantiin ja lähti Edvardin kanssa Ranskaan. Monet vaikutusvaltaiset henkilöt, jotka olisivat mahdollisesti olleet Margareetalle suopeita, olivat ehtineet lähivuosina kuolla. Margareeta sai kuitenkin Ranskan kuningas Ludvigilta rahaa sitä vastaan, että hän lupasi Englannin antautuvan Calaisissa.Loades 2009, s. 37–38.

Englannissa Lancasterien tuki oli hiipumassa, koska Edvard IV teki hyvää työtä kuninkaana ja koska vaikutti hyödyttömältä pysyä uskollisena Margareetan ohjailun varassa olevalle Henrik VI:lle. Elokuussa 1463 Margareeta ja Edvard matkustivat jälleen Ranskaan. Margareetan tavoite oli päästä takaisin valtaan Englannissa, mutta hän ajoi myös poikansa asiaa. Margareeta pyysi apua ensin Burgundin herttualta ja sitten isältään Renéltä. René myönsi hänelle 6000 kruunun vuosittaisen rahallisen tuen ja antoi hänen asuttavakseen Koeurin linnan Barin herttuakunnassa. Margareeta asui linnassa vuoteen 1468 asti 50–200 hengen suuruisessa hovissa. Henrik puolestaan vangittiin alkuvuodesta 1464 Lancashiressä.

Toinen valtakausi Syyskuussa 1470 Lancasterit tekivät vastaiskun liittoutuneina Richard Nevillen kanssa. Edvard IV pakeni Burgundiin, Henrik vapautettiin Lontoon Towerista ja kuljetettiin kuninkaan roolissa St Paulin katedraaliin. Henrikin toinen valtakausi kesti vajaan vuoden.Loades 2009, s. 39–40. Sen päätteeksi käytiin 4. toukokuuta 1471 Tewkesburyn taistelu, jossa 17-vuotias Edvard kaatui ja kuningatar Margareeta jäi vangiksi.Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 5, p. 1352 Henrik kuoli Lontoon Towerissa 21. toukokuuta epäselvissä olosuhteissa.Loades 2009, s. 41.

Viimeiset vuodet Ranskan kuningas Ludvig XI maksoi Margareetan lunnaat vuonna 1475. Margareeta luopui kaikista vaatimuksistaan Englannissa ja pääsi tammikuussa 1476 matkustamaan Ranskaan, missä hän vietti loppuelämänsä köyhtyneenä. Hän sai isältään samansuuruisen vuosittaisen avustuksen kuin maanpaossa ollessaan, mutta hänen hovinsa muodostui enää vain 3 naisesta ja 7 miehestä. Margareeta kuoli 52-vuotiaana 25. elokuuta 1482 Saumurin lähellä.

Populaarikulttuurissa

Kirjallisuudessa Margareeta Anjoulainen esiintyy William Shakespearen näytelmissä Henrik VI ja Rikhard III. Hänellä on kaikista Shakespearen teosten naishahmoista eniten vuorosanoja. Shakespearen käyttämässä lähdemateriaalissa Margareeta on esitetty pahantuulisena, julmana ja juonittelevana.Loades 2009, s. 42. Shakespearen näytelmissä Margareeta pyrkii manipuloimaan miestään ja on vielä vaarallisempi, intohimoisempi ja mahtavampi kuin lähdemateriaalissa annettu kuva hänestä.

Margareeta esiintyy henkilöhahmona myös useissa kaunokirjallisissa teoksissa. Suomeksi on käännetty ainakin Conn Igguldenin Ruusujen sota-sarja.

Ruusujen sota

Televisiossa

BBC:n televisiosarja Valkoinen kuningatar (2013). Margareetaa esittää Veerle Baetens. BBC:n televisiosarja Ontto kruunu (2012–2016). Margareetaa esittää Sophie Okonedo.

Lähteet

Viitteet

Aiheesta muualla

Luokka:Englannin kuninkaalliset Luokka:Vuonna 1430 syntyneet Luokka:Vuonna 1482 kuolleet