Ekıbastūz () on kaupunki Pavlodarin alueella Kazakstanissa. Se sijaitsee Kazakstanin kumpumaan ja Kulundan tasangon rajalla 150 kilometriä Pavlodarista lounaaseen. Ekıbastūzin kaupunkialueen pinta-ala on 18 900 neliökilometriä. Kaupungissa oli arviolta 127 027 ja kaupunkialueella 143 265 asukasta vuonna 2026.
Ekıbastūzin kaupunkialueen pohjoisosa on tasankoa ja etelä- ja lounaisosat Kazakstanin kumpumaata. Seudulla vallitsee ankara mannerilmasto. Keskilämpötila on tammikuussa –15:stä –17:ään ja heinäkuussa 20–21 astetta. Vuotuinen sademäärä on 250–300 millimetriä. Jokia ovat Şıdertı ja Öleñtı ja järviä Şandaqsor, Äulieköl, Qarasor ja Bozşasor sekä Şıdertın ja Ekıbastūzin tekojärvet. Alueen kautta kulkee osa Irtyšin–Qarağandyn kanavasta. Hyötykaivannaisiin kuuluvat kivihiili, kupari, molybdeeni ja rakennusaineet.
Ekıbastūz on perustettu vuonna 1898 hiilikaivoksen työläisasutukseksi. Kaivosta hyödynnettiin epäsäännöllisesti, ja vuonna 1925 se hylättiin kokonaan. Kaivosta ryhdyttiin avaamaan uudelleen vuonna 1948, ja ensimmäinen avolouhos otettiin käyttöön vuonna 1954. Vuosina 1949–1955 se oli osa Stepnoin ja Pestšanoin vankileirejä. Ekıbastūzista tuli kaupunki vuonna 1957 ja vuosina 1972–1997 se oli samannimisen hallintopiirin keskus. Vuonna 1970 otettiin käyttöön maailman suurimpana pidetty Bogatyrin hiilikaivos ja vuodesta 1974 lähtien rakennettiin kaksi suurta kiviihiiltä käyttävää sähkövoimalaa. Neuvostoaikana Ekıbastūzia pidettiin yhtenä maan merkittävimmistä ja tehokkaimmista energian tuotannon keskuksista.
Kaupungin asukasmäärä kasvoi voimakkaasti varsinkin neuvostoajan kahdella viimeisellä vuosikymmenellä. Se kääntyi Kazakstanin itsenäistymisen jälkeen laskuun, mutta on sittemmin tasaantunut.
Kaupungin asukasluvun kehitys 1959 1970 1989 2009 2021 25 705 43 726 134 627 125 012 129 748
Kaupunkialueeseen kuluvat Ekıbastūzin kaupungin lisäksi Şıdertın ja Solneçnyin taajamat sekä Aqkölin, Bäietin, Ekıbastūzin, Qoiandyn, Saryqamysin, Şiqyldaqin, Temırjolin, Tört Qūdyqin ja Älkei Marğūlanin kyläpiirikunnat . Kaupunkiväestön osuus on taajamat mukaan luettuna 94,6 prosenttia. Kaupunkialueen asukkaista on vuoden 2026 arvion mukaan 62,4 prosenttia kazakkeja, 24,3 prosenttia venäläisiä, 4,3 prosenttia ukrainalaisia, 2,5 prosenttia tataareja ja 2,0 prosenttia saksalaisia.
Ekıbastūzin kautta kulkevat Astanan, Qarağandyn ja Pavlodarin väliset maantiet ja rautatie. Kaupungin talous perustuu kaivosteollisuuteen ja sähköenergian tuotantoon. Kivihiiltä louhii Bogatyr Kömir ja joukko muita yrityksiä. Kaz Minerals tuottaa kuparia Bozşakölin avolouhoksella. Ekıbastūzin vanhemman sähkövoimalan kapasiteetti oli 3 500 ja uudemman 1 000 megawattia vuonna 2020. Kakkosvoimalan savupiippu on maailman korkein (420 metriä). Kaupungissa on myös elintarvike-, metalli- ja muuta teollisuutta. Seudun maatalous tuottaa viljaa, perunaa, vihanneksia, maitoa, lihaa, munia ja villaa.
Ekıbastūzissa toimii tekninen korkeakoulu ja joukko ammattioppilaitoksia. Kulttuurilaitoksia ovat kansanteatteri ja kotiseutumuseo. Kerrostalokortteleista ja pientaloalueista koostuvan kaupungin nähtävyyksiä ovat neuvostoklassismia edustava kaivostyöläisten kulttuuritalo (1952–1957) ja 1990-luvulla pystytetyt moskeija ja ortodoksinen kirkko.
Lähteet
Aiheesta muualla
Kaupungin sivusto
Luokka:Kazakstanin kaupungit