Albert I (Belgia)

Albert I, synt. Albert Léopold Clément Marie Meinrad; (8. huhtikuuta 1875 Flanderin kreivien palatsi, Bryssel, Belgia – 17. helmikuuta 1934 Marche-les-Dames, lähellä Namuria, Belgia) oli Belgian prinssi, Flanderin kreivi vuodesta 1905, sekä järjestyksessä kolmas belgialaisten kuningas. Hän hallitsi vuosina 1909–1934. Hän oli edeltäjänsä, kuningas Leopold II:n veljenpoika.

Häntä kutsutaan Belgiassa yleisesti ritarikuninkaaksi (, ) tai sotilaskuninkaaksi (, ) viitaten hänen rooliinsa ensimmäisen maailmansodan aikana.

Suku, nuoruus ja koulutus

Albertin vanhemmat olivat Flanderin kreivi Philippe (1837–1905) ja prinsessa Marie von Hohenzollern-Sigmaringen (1845–1912). Hän oli heidän nuorempi poikansa ja viidestä lapsesta nuorin. vasen|pienoiskuva|200x200px|Château des Amerois 1890-luvulla. Nuoren Albertin perhe-elämään kuuluivat säännölliset oleskelut Château de Amerois'n linnassa Etelä-Belgian Ardenneilla. Isä Philippe hankki tämän vaikuttavan linnan, jota ympäröi yli kuusisataa hehtaaria maata kymmenen kilometrin päässä Bouillonista, jotta hänen vaimonsa voisi elää kotiseutuaan Svaabiaa muistuttavassa maisemassa. Perhe asui Ardenneilla koko kesän ja vietti sen jälkeen noin kaksi kuukautta Hohenzollern-isovanhempien kartanoissa Sigmaringenin linnassa tai Krauchenwiesin linnassa Saksassa.

Kuten sisaruksensa, Albert sai opetusta kotona. Opinto-ohjelma oli vaativa, jopa siinä määrin, että kuningatar Viktoria neuvoi serkkuaan Philippeä olemaan rasittamatta lapsiaan liikaa. Kesälomien aikana opetussuunnitelmaa supistettiin hieman, mutta Albertin äiti oli erittäin tiukka koulutuksen, opetuksen ja uskonnon suhteen. Vanhempi veli Baudouin oli ahkera ja lahjakas oppilas, kun taas Albert vaikutti liian usein diletantilta. Vuoden 1888 alussa Albertin opettajaksi tuli sotilaskuvernööri Harry Jungbluth. Hän oli protestantti, jonka filosofia antoi vastapainoa perheen katolisille ajatuksille. Jungbluth seurasi 14-vuotiasta Albertia kaikille tämän matkoilla, kuten hänen vierailullaan Eiffel-torniin vuonna 1889. Seuraavana vuonna Albertille kehittyi intohimo pyöräilyyn, minkä ansiosta hän pystyi matkustamaan tuntemattomana sekä kaupungissa että maaseudulla. Perheen tasapaino järkkyi kun vanhin poika, 21-vuotias prinssi Baudouin kuoli influenssan aiheuttamaan keuhkokuumeeseen tammikuussa 1891.

Veljensä Baudouinin kuoltua Albertista tuli toinen kruununperimysjärjestyksessä isänsä jälkeen. Kuninkaallinen asetus myönsi 16-vuotiaalle Albertille ja koko hänen perheelleen "Belgian prinssi" arvonimen vuonna 1891. Kuten veljensä ennen häntä, prinssi Albert liittyi Kuninkaalliseen sotilasakatemiaan. Seuraavana vuonna hänestä tuli vänrikki krenatööri-rykmentissä. Albert arvosti aikaansa sotilaspiireissä, mikä toi hänet suoraan kosketukseen Belgian väestön eri osien kanssa ja tarjosi hänelle vapautta, josta hän ei nauttinut kotimaassaan. Albert edusti setäänsä Leopold II:sta Belgiassa ja ulkomailla. Hän osallistui toukokuussa 1896 keisari Nikolai II:n kruunajaisiin Moskovassa ja pysähtyi matkallaan Berliinissä vierailemaan Saksan keisari Vilhelm II:n luona.

Vuosina 1893–1909 prinssi Albert piti useita puheita maan merivoimien, rautatie- ja tieinfrastruktuurin parantamisesta. Albertista tuli läheinen prinssi Baudouinin entisen opettaja Jules Bosmansin kanssa. Bosmansista, joka oli Leidenin yliopiston oikeustieteen tohtori, tuli hänen luottomiehensä ja mentorinsa; hän teki prinssin tietoiseksi sosiaalisista kysymyksistä. Vuonna 1895 Albert kirjoitti pienen – nyt jo kadonneen pamfletin, jossa hän analysoi erilaisia ​​taloudellisia periaatteita ja ehdotti ratkaisuja työväenluokan olosuhteiden parantamiseksi turvautumatta sosialismiin. Albert ei epäröinyt käydä kabaree-pöydissä tai hiilikaivoksessa, kuten Seraingissa vuonna 1897, jossa hän laskeutui kaivoskuiluun kuusisataa metriä maan alle.

Keväällä 1898 Albert teki matkan Pohjois-Amerikkaan, ensin Yhdysvaltoihin ja sitten Kanadaan. Neljän kuukauden matka suuntautui Washingtoniin, New Yorkiin, Bostoniin, Philadelphiaan, Los Angelesiin, San Franciscoon, Salt Lake Cityyn, Denveriin, Chicagoon, Pittsburghiin, Torontoon, Ottawaan ja lopulta Quebeciin, jossa hän vieraili Montrealissa. Tämä erittäin mullistava matka tarjosi nuorelle miehelle mahdollisuuden hankkia uutta tietoa ja kohdata yhteiskunta, joka oli hyvin erilainen kuin se, jonka hän oli kokenut Euroopassa. Hän tuli kosketuksiin amerikkalaisten poliittisten- ja talouspiirien kanssa. Hän oli yhtä vaikuttunut teollistumisen asteesta kuin vierailemiensa paikkojen luonnonkauneudesta.

Puolison etsintä Prinssi Albert ja tuleva kuningatar Elisabet tapasivat ensimmäisen kerran toukokuussa 1897 Pariisissa Alençonin herttuatar Sophie de Wittelsbachin hautajaisissa, joka oli Elisabethin täti. Albert rakastui kuitenkin prinsessa Isabelle d’Orléans'iin (1878–1961). Kuningas Leopold II esti tämän avioliiton välttääkseen Ranskan hallituksen vihan, koska Isabelle oli Ranskan valtaistuimen tavoittelijoiden Philippe d'Orléansin tytär ja Louis-Filippe Robertin sisar. Leopold II katsoi, että hänen tyttärentyttärensä Itävallan arkkiherttuatar Elisabeth-Marien tulisi naida Albert, mutta "Erzsi" ei halunnut tätä.

Oleskellessaan Neuilly-sur-Seinessä sisarensa Henrietten kanssa Albert tapasi Baijerista kaksi prinsessaa: Elisabethin ja tämän sisaren Marie-Gabriellen, jotka olivat Henrietten aviomiehen serkkuja. Nuorempi prinsessa oli jo kihloissa, mutta Albert sai vapaasti pyytää vanhemman kättä. Elisabeth, joka oli vuotta Albertia nuorempi, oli viettänyt huolettoman nuoruutensa vanhempiensa, Baijerin herttua Karl Theodoren ja Portugalin infanta Maria Josén lämpimässä perheessä. Järjestelmällisenä ja tieteeseen intohimoisena miehenä Elisabethin silmälääkäriksi kouluttautuneella isällä oli huomattava vaikutus tyttäreensä. Eloisaluonteinen Elisabeth osasi useita kieliä, nautti tenniksen pelaamisesta ja harrasti intohimoisesti musiikkia vanhempiensa kannustamana, jotka olivat epätyypillinen ruhtinaspari.

Vaikka prinsessa oli Wittelsbachin suvusta, joka on yksi Euroopan vanhimmista dynastioista, ja hänen tätinsä olivat Itävallan keisari Frans Joosefin, Luxemburgin suurherttua Vilhelm IV:n sekä Parman herttua Robert I:n puolisoita, Albertin vanhemmat eivät osoittaneet innostusta poikansa avioliitosta prinsessan kanssa, jonka perhettä pidettiin omalaatuisena. Keväällä 1900 Albert uskalsi kuitenkin kosia. Kuningas Leopold II:n annettua suostumuksensa heidän kihlauksensa virallistettiin 19. toukokuuta 1900. Useiden kuukausien neuvottelujen jälkeen allekirjoitettiin avioehtosopimus: Albert saisi isältään 250 000 frangin vuosittaisen eläkkeen kuninkaan myöntämän 120 000 frangin lisäksi.

Avioliitto ja lapset Albert avioitui 2. lokakuuta 1900 Baijerin herttuatar Elisabethin kanssa Frauenkirchenissä Münchenissä. Tämän vanhemmat olivat Wittelsbachin sukuun kuuluva Baijerin herttua Karl Theodor ja tämän toinen puoliso Portugalin prinsessa, infanta Maria José.

Heille syntyi kolme lasta: Léopold (1901–1983), Brabantin herttua, Belgian prinssi, belgialaisten kuningas Leopold III. Charles (1903–1983), Flanderin kreivi, Belgian prinssi ja Leopold III:n sijaishallitsija. Marie-José (1906–2001), Belgian prinsessa ja Italian kuningatar; avioitui Roomassa 1930 Piemonten ruhtinas Umberto Nicola Tomasso Giovanni Marian kanssa, josta tuli Italian kuningas Umberto II vuonna 1946.

Kuningas Hän seurasi vuonna 1909 Belgian valtaistuimelle setäänsä Leopold II:ta, koska tämän ainoa poika Leopold (1859–1869) ja Albertin isä sekä vanhempi veli Baudouin (1869–1891) olivat kaikki kuolleet jo ennen kuningasta.

Albert nousi valtaan Leopold II:n kuoleman jälkeen 23. joulukuuta 1909. Hän määräsi vuonna 1913 yleisen asevelvollisuuden.

Ensimmäisen maailmansodan alussa Albert vahvisti Belgian puolueettomuuden Ranskaa ja Saksaa kohtaan kesällä 1914 ja hylkäsi Saksan keisari Vilhelm II:n 2. elokuuta 1914 esittämän ultimaatumin, jossa vaadittiin saksalaisjoukkojen vapaata kulkua Belgian alueen läpi. Saksan hyökkäys seurasi kaksi päivää myöhemmin.

Albert otti Belgian armeijan johdon vastaan ​​sodan alussa, mutta joutui vetäytymään Yser-joen taakse Antwerpenin kukistumisen jälkeen lokakuussa 1914. Saksalaisjoukot miehittivät sen jälkeen koko maan lukuun ottamatta Flanderin lounaisia ​​alueita. Koko sodan ajan kuningas Albert pysyi joukkojensa luona ja vieraili jatkuvasti etulinjan juoksuhaudoissa päämajastaan ​​De Pannesta Belgian rannikolta. Kun liittoutuneiden yleinen hyökkäys syyskuussa 1918 aloitettiin, hän komensi ranskalais-belgialaista pohjoista armeijaryhmää, joka valtasi Oostenden ja Brüggen ja eteni Leie-joen yli. Sodan loputtua hän palasi puolisonsa, kuningatar Elisabethin kanssa kotimaahan ja pääkaupunki Brysseliin juhlittuna sankarina.

Heti sodan jälkeen kuningas Albert ilmoitti merkittävistä uudistuksista: yleisen äänioikeuden käyttöönotosta, kahden kansalliskielen tosiasiallisesta tasa-arvosta ja siirtymisestä flaamin kieleen Gentin yliopistossa; ammattiyhdistysvapauden tunnustamisesta ja sosiaalilainsäädännön laajentamisesta.

Seuraavien 15 vuoden ajan hän johti kansakunnan jälleenrakennuspyrkimyksiä, joihin sisältyi julkisia rakennustöitä ja saksalaisten miehityksen tuhoamien teollisuudenalojen uudelleenrakentamista. Vuonna 1926 hän otettiin käyttöön uusi rahajärjestelmä ja vuonna 1928 perustettiin Kansallinen tieteellinen tutkimusrahasto (FNRS) teollisen kehityksen edistämiseksi.

Kuningas Albert teki puolisonsa kuningatar Elisabethin kanssa pitkiä virallisia ja yksityisiä ulkomaanmatkoja Yhdysvaltoihin vuonna 1919, Brasiliaan vuonna 1920, Intiaan vuonna 1925 ja Belgian Kongoon vuonna 1928, ensimmäisinä belgialaisina hallitsijoina.

Kuningas Albert I oli paljon värittömämpi hallitsija kuin edeltäjänsä. Hän kuoli 58-vuotiaana tapaturmaisesti kiipeillessään yksin helmikuussa 1934 Ardennien vuoristossa, Maasjoen laaksossa lähellä Namurin kaupunkia. Suuri joukko rintamaveteraaneja saattoi komentajansa tämän viimeiselle leposijalle.

Belgian muiden monarkkien tavoin hänet on haudattu Laekenin Neitsyt Marian kirkon kuninkaalliseen kryptaan Laekeniin, Brysseliin.

Galleria

Lähteet

Aiheesta muualla

Alakuloinen kuningas. Kuningas Albert I, ihmisvihaaja valtaistuimella, Suomen Kuvalehti, 02.11.1935, nro 44, s. 22, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Albert I (Belgia) Albert I (Belgia) Albert I (Belgia)