Cord oli suuren yhdysvaltalainen Cord Corporation -konsernin henkilöautoja valmistava alayritys. Se oli loisteliaan mutta erittäin kalliin Duesenberg-merkin ja keskihintaisen Auburnin väliin asemoitu, Baby Duesenberg -nimityksellä ja edistyksellisellä tekniikallaan ostajia puhutteleva, hintava automerkki. Cord-autojen valmistus tapahtui tosiasiassa Auburn-tehtaalla Connersvillen kaupungissa Indianassa. Vuosina 1929–1937 Cord-tuotemerkin alla oli tarjolla maansa ensimmäinen etuvetoinen auto mallina L-29 vuosina 1929–1932, minkä esittely ehti muutamaa kuukautta edelle vaivalloisesti edennyttä Ruxton-autoprojektia. Vuosina 1936–1937 Cord tarjosi samankaltaisella etuvetotekniikalla, mutta muotoilullaan sensaation aiheuttanutta mallia 810/812. Valmistus päättyi yrityskaupan seurauksena, kun Errett Lobban Cordin mukaan nimetty Cord-suurkonserni myytiin Aviation Corporationille ja AvCo ajoi alas kaikkien kolmen autoyrityksen toiminnan. Mobilisti-lehden mukaan Suomeen tuli kaksi kappaletta Cord-autoja.Mobilisti-lehti 4/2021 s. 22
Cord Corporation -konsernin historiaa pienoiskuva|oikea|E. L. Cord, Time-lehden kansikuva 1932 Yhdysvaltalaisen Cord Corporation -konsernin perusti vuonna 1929, ja sen noin 150 yrityksen toimintaa johti Errett Lobban Cord (20. heinäkuuta 1894 – 2. tammikuuta 1974), yleisesti lyhennetty E. L. Cordiksi. Cord-konserni toimi pääosin kuljetusaloilla: siihen kuuluivat esimerkiksi New York Shipbuilding -laivanrakennustoiminta, Stinson- ja Vultee-lentokonevalmistus, ja American Airways -lentoyhtiö (myöhemmin monien fuusioiden kautta American Airlines). Näiden ohella konserni valmisti autoja kolmella tuotemerkillä: vuonna 1925 E. L. Cord lunasti sijoittajilta tekemänsä johtamissopimuksen perusteella vuonna 1900 Auburnissa Indianassa perustetun Auburn-yrityksen, jonka hän oli jo aiemmin taitavaksi osoittautuneena kauppiaana nostanut parissa vuodessa vararikon partaalta tuottoisaksi. Lokakuussa 1926 Cord liitti saksalaissyntyisten August ”Augie” ja Frederick ”Fred” Duesenbergin vuonna 1913 perustaman, Suuren sodan jälkeen Indianapolisiin myöskin Indiana-osavaltiossa muuttaneen Duesenbergin jo omistamansa mainitun Auburn Automobile Companyn kupeeseen. Duesenberg Incorporated -yhtiön Fred Duesenbergin luoma Duesenberg Model J esiteltiin New Yorkissa syksyllä 1928, ja ällistyttävän suorituskykyistä joskin erittäin kallista, J-malliin pohjautuvaa mallisarjaa pidetään Euroopan loistoautoja valmistavien perinnemerkkien, kuten Hispano-Suizan tai Rolls-Roycen, veroisena. Kun äärimmäisen kalliin Duesenbergin menekki oli 1930-luvun laman vuoksi paha pettymys, sen ja Auburnin väliin asemoitiin ”Baby-Duesenberg”, teknisesti edistyksellinen, mutta yrityksen huippumerkkiä edullisempi joskin silti hintava Cord-merkki. Molempien alla esiteltävien Cord-automallien valmistus tapahtui tosiasiassa konserniin kuuluvalla Auburn-tehtaalla, jonka oma tuotanto oli ajettu alas.
Cord-nimen alla valmistui edistyksellistä joskin kallista mallia L-29, joka oli ensimmäinen yhdysvaltalainen etuvetoinen automalli hieman ennen Ruxtonia. Sitä seurasivat laajalti samaa etuvetotekniikkaa, V8-moottorin ja ällistyttävän muotoilun yhdistävä 810-malli sekä sen samannäköinen mutta teknisesti kohennettu 812-seuraaja. Valitettavasti korkea hinta, korin poikkeuksellinen design sekä uudenaikaisen tekniikan kuten Bendix:in esivalintavaihteiston viat tai käyttövirheet tarkoittivat, että valmistusmäärä jäi vain noin 3 000 kappaleeseen. Vuonna 1937 E. L .Cord myi Yhdysvaltain arvopaperi- ja pörssikomission kanssa Checker Cab-yhtiön osakekaupoista ja epäillystä kurssimanipulaatiosta syntyneen syyteasian vuoksi koko Cord-konsernin Aviation Corporation -yhtymälle, siirtyäkseen kaupasta saadut miljoonat dollarit taskussaan länsirannikolle tekemään suuria omaisuuksia kiinteistöalalla ja myöhemmin perustamaan lukuisia radio- ja televisioasemia. Kaliforniasta hankkimalleen ranchille Nevadaan siirtynyttä Cordia pyydettiin kotiosavaltionsa kuvernööriehdokkaaksi, mutta tuntemattomasta syystä E. L. Cord ei ollut kiinnostunut. Hän menehtyi syöpään Renossa vuonna 1974.
Cord-konsernin ostanut AvCo ajoi heikkojen Auburn-, Cord- ja Duesenberg-rönsyjen toiminnan alas jo samana vuonna 1937. Yritykset eivät siis ajautuneet vararikkoon niin kuin moni lähde esittää – vaikkakaan ne eivät laman vaikeimpina vuosina tietenkään toimineet voitollisina – vaan kyseessä oli Cord-konserin ostaneen yrityksen sisäinen tarpeettomien toimialojen ja toimipisteiden karsiminen. Connersvillen tehdas, joka oli perustettu jo 7.4.1896 ajoneuvojen puuosien valmistamiseen – vuodesta 1903 Cadillac-koreja – toimi Central Manufacturing Company -nimellä, ja kuului E. L. Cordin yritysryhmään. Auburn-autojen laman vuoksi heikentyneen menekin vuoksi nyt jo metallikorien valmistuksenkin taitanut yhtiö siirtyi 1935 valmistamaan keittiökalusteita: näistä tulisi eräs sen tukijaloista, ja toteutunut suuri keittiökalustekauppa Montgomery Ward -yhtiön kanssa itse asiassa rahoitti Cord-uutuusmallin kehittelyn. Vuonna 1940 selvitystilaan päätyneet Auburn Automobile- ja Central Manufacturing Company -yhtiöt sulautuivat järjestelyissä Auburn Central Manufacturing Companyksi eli lyhennettynä ACM:ksi. Päivämäärällä 10.3.1941 se sopi Jeep-sotilasajoneuvon korien valmistamisesta: tilauksia tuli Willys-Overlandin lisäksi Ford Motor Companyltä, ja Jeep-koreja valmistuisi kesäkuuhun 1943 mennessä 150 000 kappaletta. Yrityksen nimeksi oli vuonna 1942 päivitetty American Central Manufacturing, ja Jeep-korien rinnalla se valmisti perävaunukoreja sekä lentokoneiden komponentteja. Suuren mittakaavan ajoneuvoteollisuutensa vuoksi Connersville sai ”Little Detroit” -lempinimen. Sodan lopun häämöttäessä ACM ryhtyi päätoimenaan valmistamaan metallisia keittiökalusteita, mutta se valmisti vielä vuoteen 1948 asti myös siviili-Jeeppi CJ-2A:n koreja.
Cord L-29 pienoiskuva|vasen|Cord L-29, Woodlite-ajovalot Cord L-29 oli ensimmäinen amerikkalainen etuvetoinen auto. Sen suunnittelijana oli Cornelius van Ranst, joka noudatti työssään kuuluisan kilpa-autojen suunnittelija Harry Millerin periaatteita. Taustoituksena autourheilusta kiinnostunut E. L. Cord oli ihaillut Millerin suunnitteleman etuvetoisen Junior 8 Specialin suorituskykyä – auton, jonka Van Ranst sekä Tommy Milton olivat toteuttaneet. Mallia L-29 valmistui vuosina 1929–1931 Auburnin tehtaalla, samoin kuin sittemmin myös sen seuraajamalleja 810 ja 812. Uutuusmalli käytti samaa Cord-konserniin kuuluvan Lycoming-moottorivalmistajan 298,6 kuutiotuuman 8-sylinteristä rivimoottoria kuin suurimmat Auburn-mallit, joskin voimalinja oli käännetty vastakkaiseksi: käsivalintainen vaihteisto oli moottorin etupuolella (välitykset 3+R ), mistä voima välittyi etuakselin tasauspyörästöön. Ratkaisun vuoksi L-29:n konepelti oli poikkeuksellisen pitkä, ja suunnittelija Alan H. Leamy soi sille Duesenberg-tyylisen, näyttävän jäähdytinsäleikön. Auto sai ensimmäisenä maailmassa X-muotoisen rungon. Kun myös L-29:n akseliväli oli huikeat 137,5 tuumaa, sen olemus oli sensaatiomaisen matala ja pitkä. Kori oli myynnissä tehdastekoisena joko sedan-mallisena tai Brougham-tyylisenä (ohjaamo ja matkustamo kuitenkin yhtenäistä katettua tilaa, ei aitoon Brougham- l. kaupunkiauton tyyliin avonaisella ohjaamolla – vaikkakin pehmustettu katto simuloi kaupunkiauton pehmeää kattoa), mutta sen sai myös alustana asiakkaan valitsemien korittajien luomuksia varten. Tehtaan avoautomalleina oli myynnissä niin 4-ovinen kuin 2-ovinen versio, jäljempi myös esiin käännettävällä anopinistuimella, US-engl.: rumble seat, tai UK-engl.: dicky-, dickie- tai dickey seat.
L-29:lle kohtalokkaaksi muodostui sen korkea, lähes 2 ½ US-tonnin paino verrattuna Lycoming-sivuventtiilimoottorin 125 hevosvoiman tehoon korkeahkolla 4 000/min kierrosluvulla. Automallin suorituskyky ei hurmannut: esimerkiksi huippunopeus jäi 80 mailiin tunnissa. Sen rakenteen vuoksi painopiste oli takana, minkä vuoksi vetävät etupyörät menettivät vetopitonsa liukkaita ylämäkiä noustessa. Auton ajokäytös oli häijy, ja lisäksi vetonivelet kuluivat vaihtokuntoon armottoman taajaan. Myyntiä jarrutti viimein myös lokakuun 1929 lopun raju pörssikurssien romahdus, mikä varoitti hyvien aikojen päättyneen. Lopullinen kohtalonisku oli kuitenkin L-29:n korkea hinta: valitusta versiosta riippuen hinnasto alkoi 3 095 – 3 295 yhdysvaltain dollarista, eli L-29 oli kalliimpi kuin etevämmät ja hienostuneemmat kilpailijansa. Myös kalliin loistoauton ostajakunta oli konservatiivinen, ja se vierasti uudenaikaisia ratkaisuja kuten etuvetoa. Cord vastasi laimeaan kiinnostukseen alentamalla L-29:n hintaa 800 dollarilla. Cord L-29 vedettiin markkinoilta alkuvuonna 1932, mutta viimeinen joulukuussa 1931 valmistettu Cord L-29 kuuluu menneen kaupaksi vasta syyskuussa 1933. Valmistusmääräksi jäi eri lähteiden mukaan 4 400, 4 429 – 5 010 kappaletta, joista 300 kappaleen arvioidaan olevan vielä ajokunnossa. Tulos ei ollut kauhistuttava kun kyseessä oli juuri ennen lama-ajan puhkeamista markkinoille tuotu, hintava loistoauto – mutta riittämätön L-29:n valmistamisen jatkamiseksi. Erotuksena myöhemmästä 810/812-mallista l. arkkunokka- tai coffin-nose Cordista vanhempi malli L-29 kuuluu kulkevan pitkänokka tai longnose-lempinimellä. Ainakin yksi, venäläis- (ukrainalais-) aatelismies ja muotoilija, kreivi Alexis de Sakhnoffskyn piirtämä, Hayes Body Company:n toteuttama ja mittavasti alkuperäisestä muokattu, vuosimallin 1929 L-29 Coupé vietiin Eurooppaan, missä se saavutti vuonna 1930 ensin Pariisissa kunniamitalin, ja sitten Monte_Carlossa viidennen kerran muotoilun ensimmäisen palkinnon. Edelliset de Sakhnoffskin samanlaiset neljä perättäistä palkintoa olivat tulleet vuosina 1926 ja 1927 Minerva-autoilla (kreivi oli tuolloin Brysselissä toimivan Vanden Plas-korittajan palveluksessa), 1928 Rolls_Royce -autolla ja 1929 Packard-autolla. Tämä Cord L-29 -auto oli (1987) sijoitettu Brooks Stevens -automuseoon.
Cord 810 (1936) pienoiskuva|oikea|Harvinainen neljän hengen 810 Phaeton-avoauto