Belgianmastiffi (, ), joka tunnettiin myös nimellä belgianvetokoira (, ), on sukupuuttoon kuollut ja sittemmin elvytetty belgialainen koirarotu. Nykyisin Belgian Kennelliitto Société Royale Saint-Hubert on tunnustanut sen jälleen virallisesti roduksi.
Ulkomuoto Belgianmastiffi oli teurastajankoira-tyyppinen mastiffi. Se oli kookas, suuripäinen, paksuniskainen, lihaksikas, raskasluustoinen ja erittäin voimakas. Sillä oli töpöhäntä, mutta toisaalta Desmond Morriksen mukaan sen häntä tavallisesti typistettiin. Sen lyhyt ja sileä karvapeite oli väriltään joko kellanruskea (fawn) tai tiikerijuovikas (brindle). Pienet valkoiset merkit ja tumma, kuonon alueen peittävä maski olivat sallittuja. Säkäkorkeus oli noin 67–80 cm ja paino 45–50 kg; nykyisen rotumääritelmän mukaan urosten säkäkorkeus on 70 - 76 cm ja paino 50-60 kg, kun taas nartuilla vastaavat mitat ovat 64-70 cm ja 40-50 kg.
Luonne ja käyttäytyminen Rodun kuvaillaan olleen älykäs, rauhallinen ja tottelevainen.
Alkuperä Tämä vanha molossikoira polveutunee kookkaista ranskalaisista koirista. Se jalostettiin alun perin vetämään elintarvikkeilla lastattuja kärryjä. Toissijaisena tehtävänä oli toimia vahtikoirana.Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 666. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
1900-luvulla kärryjä vetäviä koiria ei enää juurikaan tarvittu, minkä lisäksi molemmat maailmansodat verottivat rodun populaatiota ankarasti. Vaikka rotu löytyi vielä vuonna 1989 FCI:n listoilta "väliaikaisesti" poistettuna rotuna, Belgian Kennelliitto Société Royale Saint-Hubert totesi jo tuolloin sen kuolleen todennäköisesti sukupuuttoon. Myös FCI poisti sen lopulta kokonaan rotuluettelostaan.
Etymologia Chien de trait merkitsee kirjaimellisesti "vetokoiraa".
Lähteet
Luokka:FCI:n ulkopuoliset rodut Luokka:Mastiffit Luokka:Belgialaiset koirarodut