thumb|175px|Mihail Prišvin neuvostoliittolaisessa postimerkissä. Mihail Mihailovitš Prišvin (, 4. helmikuuta 1873 Hruštšovon kartano Jeletsin lähellä – 16. tammikuuta 1954 Moskova) oli venäläinen neuvostokirjailija.
Mihail Prišvin syntyi kauppiasperheeseen. Hän opiskeli Riian polyteknikumissa ja oli vuoden 1897 ajan vangittuna osallistuttuaan marksilaisen kerhon toimintaan. Loppututkinnon Prišvin suoritti Leipzigin yliopistossa, minkä jälkeen hän työskenteli semstvon agronomina ja ensimmäisen maailmansodan aikana sotakirjeenvaihtajana. Lokakuun vallankumouksen jälkeen hän toimi maalaiskoulujen opettajana.
Prišvinin ensimmäinen kertomus ilmestyi vuonna 1906. Hän harrasti perinteentutkimusta ja kansatiedettä ja matkusteli paljon eri puolilla Venäjää. Prišvinin ensimmäinen kirja, matkakuvauskokoelma V kraju nepuganyh ptits (”Seudulla jolla linnut eivät pelkää ihmistä”, 1907) perustuu Itä-Karjalaan suuntautuneen matkan vaikutelmiin. Kirjailija tunnetaan erityisesti lyyris-filosofisista luonnonkuvauksistaan, joista parhaita on pienoisromaani Elämänjuuri (Ženšen, 1933). Omaelämäkerrallisia teoksia ovat romaani Kaštšejeva tsep (”Vuorenhaltijan kahle”, 1923–1954, julkaistu 1960) ja siihen liittyvä luomistyön kuvaus Žuravlinaja rodina (”Kurkien kotimaa”, 1929). Historia ja nykyaika yhdistyvät toisiinsa Karjalaan sijoittuvassa Keisarin tiessä (Osudareva doroga, julkaistu 1957). Monet Prišvinin teoksista on suunnattu lapsille.
Suomennettuja teoksia Kurki: kertomuksia. Petroskoi: Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike, 1950. Keisarin tie. Suom. Vieno Levänen. Petroskoi: Karjalan ASNT:n valtion kustannusliike, 1959. Vanha sieni. Suom. Esa Adrian. Teoksessa: Neuvostoproosaa 2. WSOY, 1974. Elämänjuuri. Suom. Ulla-Liisa Heino. Gummerus, 1984.
Lähteet
Aiheesta muualla Mihail Prišvinin teoksia Lib.ru-sivustolla Mihail Prišvinille omistettu sivusto Duninon Prišvin-museon sivusto
Luokka:Neuvostoliittolaiset kirjailijat Luokka:Venäläiset kirjailijat Luokka:Vuonna 1873 syntyneet Luokka:Vuonna 1954 kuolleet