Lahjapalkkio oli Suomessa erityisen ansiomerkin saaneen virkamiehen kuoltua hänen leskelleen ja lapsilleen maksettava avustus, joka vastasi osaa kuolleen virkamiehen vuosipalkasta. Lahjapalkkiot lakkautettiin 1920-luvulla.
Säännökset lahjapalkkiosta Vuonna 1830 perustettiin julistuksella kauan nuhteettomasti valtiota palvelleiden siviili- ja sotilasvirkamiesten palkitsemista varten erityinen ansiomerkki ritarimerkin tavoin rinnassa kannettavaksi.Julistus 15.8.1830. Tämä merkki annettiin viidentoista vuoden nuhteettoman palveluksen jälkeen ja siinä oli roomalainen numero XV. Aina viiden seuraavan nuhteettoman palvelusvuoden jälkeen merkki vaihdettiin uuteen merkkiin XX (20), XXV (25), XXX (30) ja niin edelleen.
Ansiomerkin saaneen virkamiehen kuoltua hänen leskellään ja turvattomilla lapsillaan oikeus saada valtion varoista lahjapalkkio (gratifikatio). Sen määrä vastasi virkamiehen useamman kuukauden sääntöpalkkaa ja riippui ansiomerkistä.
XV XX XXV XXX
(15) (20) (25) (30)
3 kuukauden sääntöpalkka 6 kuukauden sääntöpalkka 9 kuukauden sääntöpalkka 12 kuukauden sääntöpalkka
Asetuksella säännöksiä muutettiin vuonna 1860 siten,Asetus 12.6.1860. että ansiomerkki annettiin vasta 40 ja 50 vuoden nuhteettomasta palveluksesta. Oikeus lahjapalkkioon kuitenkin säilyi edelleen ja säilytettiin myös vuoden 1923 palkkauslaissa,Palkkauslaki (29.12.1923) 17 ja 19 §. mutta lakkautettiin vuoden 1926 heinäkuussa voimaan tulleella asetuksella.Asetus 7.5.1926. Voimaan 1.7.1926.
Lähteet
Lakiviitteet
Luokka:Suomen oikeushistoria Luokka:Sosiaaliturva