Olhavan tšuudit olivat Olhavanjoen seudulla elänyt suomalais-ugrilainen kansa tai ryhmä, jota vanhastaan on pidetty kieleltään itämerensuomalaisina. Viikinkiajalla tšuudit asuttivat Laatokanlinnan alueita yhdessä varjagien kanssa, mutta asutus venäläistyi jo keskiajalla. Nykyisin Laatokan etelärannalla tunnetaan pari kyläkeskusta, joilla on säilynyt itämerensuomalaista perua oleva nimi.
Hiljattain on tutkittu Laukaanjoen ja Olhavanjoen alueen vanhaa paikannimistöä, erityisesti vesistöjen nimiä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää alueen etnistä historiaa 400–1100-luvuilla. Päätuloksena tutkimuksesta on ollut, että Olhavan tšuudit eivät paikannimistön perusteella olleet kieleltään itämerensuomalaisia. Toisaalta on esitetty, että etelästä alkaen itämerensuomalaiset kielialueet ovat keskiajalle tultaessa saaneet vaikutteita mm. balttikielistä ja slaavikielistä. Näin ollen itämerensuomen substraatti on vaihtunut.Rahkonen 2011: 205.
Vaikka aiemmassa tutkimuksessa onkin tunnistettu alueen paikannimistö suomalais-ugrilaiseksi, niin varsin vähän on tutkittu tarkemmin sitä, mitä suomalais-ugrilaisten kielten ryhmää alueen paikannimet edustaisivat. Syynä tähän ollut se, että alueen etnistä historiaa on tutkittu aiemmin lähinnä venäjän kielen tutkimuksen ja arkeologian näkökulmasta. Sen sijaan varsinaista tutkimusta alueen suomalais-ugrilaista substraattipaikannimistä ei ole ollut. Yleisenä oletuksena arkeologisen tiedon ja vanhojen venäläisten kronikoiden perusteella on ollut että tšuudit olisivat olleet kieleltään itämerensuomalaisia ja asuneet Laukaanjoen ja Olhavanjoen varsilla sekä Peipsijärven itäpuolella pääasiassa nykyisellä Novgorodin alueella.Rahkonen 2011: 206–207.
Tuloksena paikannimien tutkimuksesta on kuitenkin ollut, että varmasti itämerensuomalaiset vesistönimet alueella rajoittuvat lähinnä vain Suomenlahden ja Laatokan etelärannikoiden läheisyyteen. Etelämpänä ei myöskään esiinny niitä itämerensuomalaiselle substraattinimille tyypillisiä nimenosia, joita tavataan pohjois-Venäjän alkuperältään itämerensuomalaisiksi tulkituissa substraattipaikannimissä esimerkiksi Arkangelin alueella.Rahkonen 2011: 226–230, 252.
Etelämpänä Olhavanjoen ja Laukaanjoen alajuoksuilla tätä vastoin paikannimistä on tutkimuksessa löytynyt kielellisiä elementtejä, jotka lännessä sisältävät samankaltaisuuksia mordvaan ja kantasuomeen ja idässä merjaan ja saameen.Rahkonen 2011: 241–242. Sen sijaan itämerensuomen h-äänteeseen johtaneiden äänteenmuutosten perusteella alkuperältään itämerensuomalaisia nimiä näyttäisi esiintyvän vain myöhäiseen karjalaiseen ja inkeriläiseen siirtolaisuuteen liittyvinä.Rahkonen 2011: 246. Pihkovan alueella taas suomalais-ugrilaisperäisiä paikannimiä ei löydy lainkaan, vaan kaikki suurempien jokien nimet ovat slaavilaisia.Rahkonen 2011: 251. Kansallisuudennimistä paikannimissä nimen tšuudi esiintymisen pohjoisraja vastaa melko hyvin varmasti itämerensuomalaisten vesistönimien etelärajaa, jonka pohjoispuolella tiedetään keskiajalla asuneen vatjalaisia, inkerikkoja ja vepsäläisiä. Samoin nimistössä tästä etelään esiintyvä sanasto näyttää useimmiten olevan lähempänä Volgan alueella puhuttuja suomalais-ugrilaisia kieliä kuin itämerensuomalaisia kieliä.Rahkonen 2011: 253. Jonkin verran itämerensuomalaista siirtolaisuutta alueelle on kuitenkin voinut suuntautua.Rahkonen 2011: 254. Kaiken kaikkiaan paikannimistön eri elementtien ja muiden tietojen perusteella itäiset tšuudit näyttäisivät olleen kielellisesti ja kulttuurisesti lähellä merjalaisia. Lisävalaistusta aihepiiriin voisi tuoda alueen mikrotoponyymien tutkimus.Rahkonen 2011: 255.
Katso myös Taipaleentakaiset tšuudit
Lähteet
Viitteet
Luokka:Itämerensuomalaiset kansat Luokka:Muinaiset kansat