Kempeleen-Salon osuusmeijeri oli Kempeleen kunnassa vuosina 1912–1922 toiminnassa ollut meijeri. Meijeri rakennettiin Kempeleeseen Pohjanmaan radan varteen Kempeleen rautatieasemaa vastapäätä, jonka nykyiseltään sijaitsee Kempeleen keskustaajamassa Ristisuon asuinalueella. Meijerin historiaan viittaa Ristisuon alueella oleva tien nimi Rasvatie, jonka alkupäässä meijerirakennus sijaitsee.
Historia Kempeleessä voin valmistaminen aloitettiin jo 1500-luvulla.Hiltunen 1982, s. 109. Sen aikainen kaikki voi myytiin Oulun kaupungille, joka lastasi ne pääasiassa Tukholmaan meneviin laivoihin.
Voin tärkeyttä kauppatavarana kuvaa hyvin sekin, että kempeleläiset maksoivat ensimmäisen kirkonkellonsa voilla. Voita valmistettiin 1800-luvulle saakka yksinomaan pystyllä mäntäkirnulla, mutta vähitellen otettiin käyttöön myös pyöritettäviä kirnuja, joiden avulla saatiin vähemmällä työllä runsaammin voita. Myöhemmin 1800-luvun lopulla perustettiin useita pieniä meijereitä Kempeleeseen, ja lähipitäjään Liminkaan.
Pohjanmaan radan valmistuttua suurin osa 1800-luvun lopulla Kempeleessä valmistetusta voista lastattiin junaan Kempeleen asemalla, mistä matka jatkui Hankoon, ja sieltä ulkomaille, lähinnä Englantiin.Hiltunen 1982, s. 110.. Juna kulki etelään kerran viikossa. Voin myynnin kannattamattomuus alkoi vaivata 1900-luvun alussa, kun monet kempeleläiset maidontuottajat myivät maitonsa mieluummin Ouluun ohi meijerin.Hiltunen 1982, s. 111. Ajan myötä meijeritoiminta Kempeleessä vähin erin näivettyi, ja lakkasi pian kokonaan.
Kempeleen-Salon osuusmeijerin perustaminen Maaliskuussa 1912 maalaisseuran piirissä aloitettiin keskustella uuden meijeriyhtiön perustamisesta.Hiltunen 1982, s. 112. Tällöin esitettiin myös toivomus, että oulunsalolaiset yhtyisivät hankkeeseen. Seuraavassa kokouksessa päätettiin lopullisesti perustaa uusi meijeri. Perustettavaan meijeriin päätettiin asettaa 800 osuutta. Meijerin perustamiseen Kempeleen-Salon meijeriosuuskuntahankki maapalstan Raution eli Havanan perintötilasta.
Meijerissä oli 70–75 osakasta, jotka eivät kuitenkaan pystyneet pitämään sen toimintaa kannattavana. Tuotanto oli 35 000–40 000 kiloa voita vuodessa, joka oli huomattavasti vaatimattomampi määrä kuin edeltävässä meijeriyhtiössä. Meijeri myi voitaan Englantiin ja Ouluun. Elintarvikepulan kiristyessä keväällä 1917 määräsi senaatti lähetettäväksi osan meijeriin tulevasta maidosta Ouluun helpottamaan kaupungin elintarvikepulaa. Suurin osa voista vietiin nyt Ouluun. Määräys peruutettiin vasta joulukuun alussa, ja toiminta pääsi pitkän tauon jälkeen elpymään. Kuitenkin tämän jälkeen meijerituotanto pysyi alhaisena, ja kannatus heikkona.
Vuosien 1917 ja 1918 vaikea tilanne asetti omat rajoituksensa pienen ja taloudellisesti heikon yrityksen toiminnalle. Meijeri kaatui kokonaan taloudellisiin vaikeuksiin vuonna 1922.
Myöhempi toiminta pienoiskuva|Kempeleen-Salon osuusmeijerin rakennus vuonna 2013. Meijerin toiminnan loputtua rakennuksessa toimi muun muassa Oulun Margariinitehdas vuosina 1923–1932 sekä Kempeleen kunnantoimisto vuosina 1933–1937. Rakennuksessa asui 1940- ja 1950-luvuilla tunnettu taidemaalari Daniel Pesu. Myöhemmin rakennus oli harrastuskäytössä. Vuosina 2000–2023 rakennuksessa toimi moottoripyöräkerho Meijerin Talli.
Lähteet
Viitteet
Luokka:Entiset suomalaiset teollisuusyritykset Luokka:Kempeleen historia Luokka:Kempeleen rakennukset ja rakennelmat Luokka:Oulunsalo Luokka:Suomen entiset meijerit