thumb|Neljä sinistä ylijättiläistä ja yksi punainen ylijättiläinen tähtijoukossa NGC 4755 Ylijättiläinen on hyvin suuri ja kirkas tähti, jonka säde on jopa 1 000 Auringon sädettä ja massa 10–50 Auringon massaa. Niiden luminositeettiluokka on Ia tai IbKarttunen et al, s. 312. Niiden kirkkaus on 5 000–100 000 -kertainen Aurinkoon verrattuna. Ylijättiläisiä kirkkaampia ovat vain luokan 0 hyperjättiläiset. Ylijättiläisen absoluuttinen kirkkaus on aina yli −4 magnitudia.
Ylijättiläiset ovat lyhytikäisiä, mutta näkyvät melko kauas: tämän vuoksi monta ylijättiläistä on kirkkaimpien tähtien joukossa. Ylijättiläiset ovat yleensä korkeintaan 10–50 miljoonan vuoden sisällä lopustaan, supernovaräjähdyksestä. Monien ylijättiläisten kirkkaus vaihtelee, ja niissä tapahtuu kaasua sinkoavia purkauksia.
Kirkkaita luokan Ia ylijättiläisiä ovat siniset Saiph ja Aludra, sinivalkoinen Rigel, valkoinen Deneb ja keltainen Wezen. Himmeämpiä ylijättiläisiä, jotka kuuluvat luokkaan Ib, ovat mm. Canopus, Mirfak, Pohjantähti, Enif, Suhail, Antares ja Betelgeuze.
Valkoisen Denebin absoluuttinen kirkkaus on noin −7,2 magnitudia ja kirkkaus 60 000–250 000 Auringon kirkkautta. Tähden etäisyyttä ei ole pystytty tarkkaan arvioimaan. Deneb on 200–300 kertaa Aurinkoa suurempi, ja sen massa on 20–25-kertainen Auringon massaan verrattuna. Orionin päätähden Betelgeusen säde on noin 630 Auringon sädettä, kirkkaus 20 000 Auringon kirkkauttaKarttunen et al, s. 317.
Ylijättiläisten ominaisuuksia
Spektriluokka Pintalämpötila Säde auringon säde=1 Massa auringon massa=1 Absoluuttinen näennäinen kirkkaus MV Kokonaissäteilyteho eli bolometrinen Luminositeetti, Auringon = 1 Elokelpoisen vyöhykkeen säde AU O5 40 000 K 30 70 −6.6 11 000 000 3300 B0 26 000 K 30 25 −6.4 2 600 000 1600 A0 9 700 K 60 16 −6.3 35 000 190 F0 7 700 K 80 12 −6.6 32 000 180 G0 5 500 K 120 10 −6.4 30 000 170 G5 4 800 K 150 12 −6.2 29 000 170 K0 4 400 K 200 13 −6.0 29 000 170 K5 3 800 K 400 13 −5.8 38 000 190 M0 3 600 K 500 13 −5.6 41 000 200
Lähteet
Viitteet
Luokka:Tähtityypit