Yorkshirenterrieri () on alkujaan skotlantilaista alkuperää oleva pitkäkarvainen kääpiöterrieri.
Rotu oli vuonna 2025 Suomen 79. eniten rekisteröity koirarotu. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi joka vuosi noin 100–200 yorkshirenterrieriä.
Ulkonäkö pienoiskuva|Yorkshirenterrieri. Yorkshirenterrieri on maailman toiseksi pienin koirarotu chihuahuan jälkeen. Rotu on ryhdikäs, pystykorvainen ja terrierimäinen, sen runko on hieman korkeutta pidempi.
Rodun edustajilla on pitkä, silkkinen karvapeite, joka laskeutuu suorana ja sileänä maahan saakka. Aluskarvaton turkki on pitkää, päässä ja rinnassa kullanväristä ja muualla tumman harmaata. Etenkin turkin pituuden suhteen ollaan varsin tarkkoja, sillä juuri pitkän silkkisen turkin katsotaan osoittavan koiran rotupuhtautta. Värivirheitä kuten kokomustaa väritystä esiintyy.
Yorkshirenterrierin paino on rotumääritelmän mukaan korkeintaan 3,2 kg. Todellisuudessa osa yksilöistä painaa kuitenkin enemmän.
Hoito Rodunomainen trimmaus korvakarvoille on lyhyt ja korvan kolmiomuotoa korostava, rungon turkin annetaan kasvaa pitkäksi. Kotikoirana yorkshirenterrierejä tapaa usein myös lyhyeksi ajeltuina. Näyttelyitä varten yorkshirenterrierin turkki nyytitetään, jotta karva ei kulu maata laahaten vaan säilyy pitkänä ja sileänä. Näyttelyyn koirille puetaan punainen rusetti päähän ja näyttelyhihna on punainen.
Luonne ja käyttäytyminen Rotumääritelmän sanoin yorkshirenterrieri on valpas, vilkas sekä tasapainoinen kääpiöterrieri. Se on iso koira pienessä koossa, jota voisi kuvata suorastaan uhkarohkeaksi. Koulutus saattaa olla hieman haastavaa kuten muillakin terriereillä, sillä miellyttämishalua ei ole kovin paljon. Rodussa esiintyy herkkähaukkuisuutta.
Tutkimuksien mukaan yorkshirenterrierit osoittavat keskimääräistä koirarotua enemmän aggressiota sekä vieraita ihmisiä kohtaan että vieraita koiria kohtaan. Myös pelokkuutta esiintyy keskimääräistä koirarotua useammin. Tälläinen käytös on tutkimuksien mukaan tyypillisempää juuri pienikokoisille koirille. Rodun herkkähaukkuisuus on tullut tutkimuksissa myös esiin. Lisäksi yorkshirenterrierillä esiintyy keskimääräistä enemmän sisäsiisteysongelmia.
Alkuperä pienoiskuva|Yorkshirenterrieri venäläisessä postimerkissä. Yorkshirenterrieri jalostettiin 1800-luvulla pyydystämään rottia. Se on kehitetty yhdistelemällä useita pieniä terrierirotuja. Yorkshirenterrieri noteerattiin ensi kerran omaksi rodukseen vuonna 1886, ja sitä ennen se oli vain yksi muoto skotlantilaisista terriereistä.
Varhaisin rodun oletetuista kantaisistä on ollut watersidenterrieri, joka oli jo 1700-luvun puolivälissä varsin yleinen Yorkshiren alueella. Yhtäläisyyksiä nykyisiin yorkshirenterriereihin on esimerkiksi värityksessä ja silkinpehmeässä karvassa. Toisen merkittävän kantarodun uskotaan olleen varhainen skyenterrieri, josta edelleen kehitettiin muun muassa paisleynterrierit ja clydesdalenterrierit, jotka nykyisten yorkshirenterriereiden lailla olivat silkkikarvaisia. Molemmat rodut tosin ovat nykyaikaan tultaessa kadonneet itsenäisinä rotuina. Clyesdalenterrierejä tavattiin vielä 1900-luvun alussa muun muassa Amerikan terrierikenneleissä.
1860-luvulla elänyt ensimmäinen nimeltä tiedetty rodun kantaisä Huddersfield Ben oli jo pitkälle jalostettu, muttei kuitenkaan muistuttanut juurikaan rotua sellaisena kuin se nykyisin tunnetaan. Huddersfield Benin jälkeläisten linjaa edelleen jalostettiin tekemällä ristisiitoksia maltankoirien ja perhoskoirien kanssa.
Terveys Rodun keskimääräinen elinikä on noin 11 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet, tapaturmat sekä sydänsairaudet. Yorkshirenterrierin merkittävimpiä terveysongelmia ovat muun muassa parodontiitti, purentavirheet, syringomyelia, patellaluksaatio, eturistisidevauriot, myksomatoottinen mitraaliläpän rappeuma ja trakeakollapsi.
Johtuen yorkshirenterrierin pienestä koosta on rodulla alttius parodontiittiin eli hampaiden kiinnityskudoksen tulehdukselliseen sairauteen. Sairautta voi jonkun verran ennaltaehkäistä hampaiden harjaamisella. Rodun edustajilla esiintyy jonkun verran myös purentavirheitä ja hammaspuutoksia.
Äärimmäisen pieni koko altistaa Chiari-epämuodostumalle sekä syringomyelialle. Syringomyelia johtuu nesteentäyteisten onteloiden muodostumisesta koiran selkäytimeen. Syringomyelian taustalla on usein Chiari-tyyppinen epämuodostuma, joka on aivojen rakenteellinen poikkeavuus. Myös yorkshirenterriereiltä on löydetty sekä Chiari-epämuodostumia että syringomyeliaa.thumb|185px|Yorkshirenterrieri
Yorkshirenterrierin PEVISA-ohjelmassa on pakollinen polvitutkimuslausunto. Eriasteista patellaluksaatiota esiintyy jopa 50 %:lla rodun edustajista, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 tutkittuja yorkshirenterrierejä. Patellaluksaatio saattaa vaatia leikkaushoitoa.
Kun eturistiside repeää, reisiluu alkaa liukua normaalia enemmän taaksepäin sääriluun nivelpintaa vasten. Tämä johtaa nopeasti tulehdukseen polvessa ja altistaa nivelrikon kehittymiselle. Yorkshirenterrierillä esiintyy ristisidevaurioita keskimääräistä koirarotua useammin.
Yksi yorkshirenterrierin yleisimmistä kuolinsyistä ovat sydänsairaudet. Eräs koirien ja myös yorkshirenterrierin tyypillisimmistä sydänsairauksista on myksomatoottinen mitraaliläpän rappeuma, jota esiintyy erityisesti pienikokoisilla koiraroduilla. Sairaus alkaa usein vasta vanhemmalla iällä ja sairaus aiheuttaa edetessään sivuäänen sekä johtaa vuosien myötä sydämen vajaatoimintaan.
Trakeakollapsi on henkitorven rakenneheikkous, jossa henkitorven rustorenkaiden heikentyminen johtaa henkitorven asteittain etenevään litistymiseen, joka aiheuttaa koiralle hengitysvaikeuksia ja yskää. Trakeakollapsi on erityisesti vanhojen ja vanhenevien koirien ongelma.
Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Yorkshirenterrierit ovat keskimääräistä rotukoiraa vähemmän sisäsiittoisia. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Yorkshirenterrierin jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut vain 18 %.
Kuuluisia yorkshirenterrierejä maailman pienin koskaan elänyt tiedossa oleva koira (säkäkorkeus 7,11 cm)Smallest dog ever. Guinness World Records. Haettu 5.10.2021. Esther, poplaulaja Justin Bieberin koira Chow Mein, Gypsy-musikaalissa Smoky, sotakoira toisessa maailmansodassa Pickles, elokuvassa Daltry Calhoun Boi, elokuvissa High School Musical 2High School Musical 2 ja High School Musical 3High School Musical 3. Omistaja elokuvissa on Sharpay Evans. Katso myös Silkkiterrieri Maltankoira Papillon Chihuahua
Lähteet
KoiraNet-jalostustietojärjestelmä Yorkshirenterrieri ry
Viitteet
Aiheesta muualla
Kennelliiton rotumääritelmä (pdf)
Luokka:Englantilaiset koirarodut Luokka:FCI 3 Terrierit Luokka:Terrierit Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit