thumb|Emanuele Filiberto, Aostan toinen herttua. Emanuele Filiberto, Aostan toinen herttua (13. tammikuuta 1869 Genova – 4. heinäkuuta 1931 Torino)Andrea Merlotti: Savoia Aosta, Emanuele Filiberto di, duca d'Aosta Dizionario Biografico degli Italiani (2018), Enciclopedia Treccani. Viitattu 6.8.2022. oli italialainen marsalkka ja Savoijin kuningashuoneen jäsen. Hän oli Italian armeijan tärkeimpiä komentajia ensimmäisen maailmansodan aikana.

Suku

Emanuele Filiberton isä oli Espanjan kuninkaana vuosina 1870–1873 ollut Aostan ensimmäinen herttua Amadeus I ja isoisä Italian kuningas Viktor Emanuel II. Hänen äitinsä oli kuningatar María Victoria dal Pozzo. Amadeuksen vanhimpana poikana Emanuele Filiberto sai tammikuussa 1871 Espanjan kruununprinssille kuuluvan Asturian ruhtinaan arvon, mutta vain kaksi vuotta myöhemmin hänen isänsä joutui luopumaan Espanjan kruunusta ja poistumaan perheineen maasta.Nordisk familjebok (1904), s. 750–751 Runeberg.org. Viitattu 6.7.2022. Abruzzon herttua Luigi Amedeo oli Emanuele Filiberton veli ja Italian kuningas Viktor Emanuel III hänen serkkunsa.Duke of Aosta Firstworldwar.com. Viitattu 14.12.2013.

Sotilas-ura Emanuele Filiberto kävi Torinon sotilasakatemian ja palveli upseerina Italian tykistössä.Nordisk familjebok, täydennysosa (1922), s. 238 Runeberg.org. Viitattu 13.12.2013. Hän sai kenraalimajurin arvon vuonna 1897 ja kenraaliluutnantin vuonna 1902. Hän oli vuosina 1905–1910 armeijakunnan komentajana Napolissa.Savòia, Emanuele Filiberto di, duca d'Aosta Enciclopedia on line, Enciclopedia Treccani. Viitattu 6.8.2022.

Maailmansodan puhjetessa Emanuele Filiberto toimi Italian tykistön tarkastajana. Italian liittyessä sotaan toukokuussa 1915 hän oli X armeijakunnan komentaja, mutta siirtyi saman tien 3. armeijan johtoon. Emanuele Filiberto kuului maailmansodan aikana Italian armeijan osaavimpiin komentajiin. Hänen armeijansa onnistui valtaamaan Gorizian kuudennessa Isonzon taistelussa elokuussa 1916 ja luomaan siten Italialle sillanpääaseman Isonzojoen vastarannalle. Tämä oli ainoa Italian Isonzon taisteluissa saavuttama merkittävä voitto. Italialaisten linjojen hajottua Caporetton taistelussa lokakuussa 1917 Emanuele Filiberto pelasti 3. armeijan perääntymällä hallitusti Tagliamenton taakse. Hän osallistui vuonna 1918 Piavejoen linjan puolustustukseen.

thumb|Emanuele Filiberton hautasarkofagi Redipuglian sotamuistomerkin yhteydessä. Emanuele Filiberto ylennettiin sodan aikana kenraaliksi (generale di corpo d’armata). Sodan jälkeen hän sai vuonna 1919 Italian armeijan ylimmän kenraalinarvon (generale d’esercito) ja hänet nimitettiin ylimmän sotaneuvoston jäseneksi sekä 1. armeijan komentajaksi. Fasistihallinto antoi hänelle marsalkan arvon vuonna 1926. Emanuele Filiberto oli vuosina 1925–1927 Opera nazionale dopolavoro -organisaation puheenjohtaja. Kuoltuaan vuonna 1931 hänet haudattiin Redipuglian sotamuistomerkin yhteyteen maailmansodassa kaatuneiden sotilaidensa luo.

Avioliitto ja jälkeläiset Emanuele Filiberto avioitui vuonna 1895 Hélène d´Orléansin kanssa, joka oli Pariisin kreivi Philippe d'Orléansin ja herttuatar Maria Isabel d’Orléans-Montpensierin tytär.Nordisk familjebok (1904), s. 1193 Runeberg.org. Viitattu 13.12.2013.

Häät vietettiin Englannissa suurin juhlallisuuksin. Paikalla oli 300 vierasta ja monia toimittajia. Morsiamen laahus oli aikalaistietojen mukaan neljätoista jalkaa pitkä. Ystävien ja sukulaisten antamat lahjat olivat kalliita ylellisyysesineitä.

Tuore aviopari asettui asumaan Pohjois-Italiaan lähelle Torinoa, missä oli Emanuele Filiberton upseeriasemapaikka. Avioliiton ensimmäiset vuodet eivät olleet helppoja. Herttuatar Hélène ei halunnut, että häntä kutsutaan italialaisittain nimellä Elena ja lisäksi monet poliitikot kutsuivat häntä "kiihkokatoliseksi". Italian hallituksella ja paavilla oli ollut kiistaa aina siitä lähtien kun Italia yhdistyi. Lisäksi parille ei kuulunut jälkikasvua. Liitto oli riitainen ja välillä puhuttiin jopa erosta.

Heille syntyi kaksi lasta:

Amedeo (1898–1942), Italian Itä-Arfrikan varakuningas

Aimone (1900–1948), Kroatian kuningas Tomislav II (1941–1943)

Poikien syntymän jälkeen eropuheet väliaikaisesti lakkasivat. Pian Napoliin asettumisen jälkeen lehdistö kertoi, että Filibertolla on useita avioliiton ulkopuolisia suhteita napolilaisten naisten kanssa. Puheet avioerosta käynnistyivät jälleen.

Perintö Emanuele Filiberton kuoltua Aostan herttuan arvon peri vuonna 1931 hänen vanhempi poikansa Amedeo, josta tuli myöhemmin Etiopian varakuningas. Nuoremmasta pojasta Aimonesta tehtiin toisen maailmansodan aikana Kroatian nukkehallitsija nimellä Tomislav II.

Kunniamerkit

55x55px Pyhimmän ilmoituksen ylimmän ritarikunnan ritari (Italia, 1890) 55x55px Pyhien Mauritiuksen ja Lasaruksen ritarikunnan suurristi (Italia, 1890) 55x55px Italian kruunun ritarikunnan suurristi (Italia, 1890) 55x55px Savoijin sotilasansioritarikunnan suurristi (Italia, 1916) 55x55px Sotilasurheuden kultamitali (Italia, 1937) 55x55px Pyhän Tapanin ritarikunnan suurristi (Itävalta-Unkari, 1895) 55x55px Kultaisen taljan ritarikunnan ritari (Itävalta-Unkari,1899) 55x55px Mustan kotkan ritarikunnan ritari (Preussi, 1893) 55x55px Chakri-dynastian ritarikunnan ritari (Siam, 1897) 55x55px Serafiimiritarikunnan ritari (Ruotsi-Norja, 1897) 55x55px Sukkanauharitarikunnan kunniaritari (Yhdistynyt kuningaskunta, 1902) 55x55px Tuoksuruutakruunun ritarikunnan ritari (Saksi) 55x55px Kaarle III:n ritarikunta ketjulla (Espanja, 1923)

Lähteet

Aiheesta muualla

Luokka:Espanjan kuninkaalliset Luokka:Italian kuninkaalliset Luokka:Kruununperijät Luokka:Italian marsalkat Luokka:Aostan herttuat Luokka:Vuonna 1869 syntyneet Luokka:Vuonna 1931 kuolleet