Pikkusirkku (Emberiza pusilla) on pienikokoinen, Euraasian taigavyöhykkeellä pesivä sirkkulaji. Suomessa laji esiintyy levinneisyysalueensa läntisellä reunalla ja levinneisyys painottuu Itä-Suomeen ja Lappiin. Suomessa lajin kanta on luokiteltu elinvoimaiseksi.
Koko ja ulkonäkö Linnun pituus on 12–14 senttimetriä ja paino 13–19 grammaa. Pää kastanjanruskea, päälaki musta ja sen poikki kulkee pitkittäinen kastanjanruskea päälaenjuova. Korvanpeitinhöyhenillä musta kaari. Nokan harja on suora. Juhlapukuisen koiraan pään värit ovat keskimäärin kirkkaammat kuin naaraan. Vanhoilla pikkusirkuilla on täydellinen sulkasato loppukesällä .
Levinneisyys Pikkusirkku kuuluu siperialaiseen lajistoon. Levinnyt Siperian pohjoisosiin, talvehtii Kaakkois-Aasiassa.
Euroopan pesimäkannaksi on arvioitu 2,5–3,5 miljoonaa paria, joista 99 prosenttia Venäjän puolella. Lisäksi lajia pesii Suomessa, Ruotsissa (50–430 paria) ja Norjassa (15–50 paria). Esiintyy harvoin Alaskassa useimmiten syksyisin.
Suomen hajanainen levinneisyysalue sijoittuu Pohjois-Karjalan pohjoisosista Metsä-Lappiin, mutta pesimätiheydet ovat suurimpia itärajan tuntumassa. Pikkusirkku on ollut Suomessa 1900-luvulla pääosin huomattavasti nykyistä harvalukuisempi. Kanta alkoi kasvaa etenkin 1970-luvulta 1980-luvulle. Viime vuosina Suomen-pesimäkanta on kuitenkin voimakkaasti pienentynyt.
Pikkusirkun pesimäkannat Suomessa kolmena eri Euroopan unionin raportointikautena 2008–2024 Raportointikausi Minimi Keskimäärin Maksimi 2008–2012 13 000 40 000 2013–2018 12 635 21 034 32 734 2019–2024 4 100 9 100 18 000
Ympäristöministeriön asetuksella rauhoitettujen eläinten ja kasvien arvoista (243/2025) Suomen rauhoitetuille eläimille on määritelty arvo. Pikkusirkun arvo on 271 euroa.
Muuttoaikana hyvin harvalukuinen muualla Suomessa. Keväällä saapuu toukokuussa, syksyllä lähtee pääosin syyskuussa, mutta muutamia talvihavaintojakin tunnetaan.
Elinympäristö Suomessa pikkusirkkujen suosikkipesimäympäristöjä ovat kosteat rämeet ja ojitetuille soille perustetut taimikot. Muuttoaikana erilaiset rikkaruohokentät, ojat ja pellot ovat sille otollista ympäristöä.
Lisääntyminen thumb|Pikkusirkun muna. Pesä on maassa varvikon suojassa. Munia on 4–6, ja niitä haudotaan 11–12 päivää. Poikaset lähtevät pesästä lentokyvyttöminä jo viikon ikäisinä, mikä on lyhimpiä varpuslinnuilla todettuja pesäpoikasaikoja. Poikaset ovat lentokykyisiä vajaan 2 viikon ikäisinä. Molemmat emot kuitenkin huolehtivat niistä maastossa vielä 1–2 viikkoa. Ensimmäinen pesye kesäkuussa ja usein toinen pesye heinäkuussa.
Ääni Kutsuääni terävä ”tsik”, lähes täysin identtinen pohjansirkun vastaavan äänen kanssa. Laulu muistuttaa sekä paju- että peltosirkkua, esimerkiksi ”trytrytrytry svii sjy sjy tju-ti”.
Ravinto Hyönteiset, hämähäkit, siemenet ja muut kasvinosat.
Lähteet
Solonen, Tapio 1985: Suomen linnusto. – Lintutieto. Helsinki.
Viitteet
Aiheesta muualla Luontoportti: Pikkusirkku (Emberiza pusilla) ITIS: Emberiza pusilla
Luokka:Sirkut