Aarno Elias Liuksiala (7. huhtikuuta 1903 Helsinki – 30. huhtikuuta 1988 Helsinki) oli suomalainen ylimetsänhoitaja, pilapiirtäjä ja sarjakuvien tekijä.
Henkilöhistoria Liuksiala kuului tunnettuun Meurman–Liuksiala-sukuun, hänen isoisänsä oli valtiomies Agathon Meurman. Liuksialan vanhemmat olivat lehtori Werner Elias Liuksiala (Meurman) ja Klaara Elida Leistén. Hän tuli ylioppilaaksi Helsingin maanviljelyslyseosta 1921 ja valmistui metsänhoitajaksi 1925. Hän työskenteli aluksi metsänhoitajana Suojärven ja Lieksan hoitoalueissa sekä Metsätieteellisen tutkimuslaitoksen kokeiluhoitoalueissa. Pääuransa Liuksiala loi vuodesta 1934 keskusmetsäseura Tapion palveluksessa. Hän toimi Metsälehden toimitussihteerinä, vastaavana toimittajana ja kuvittajana vuoteen 1969, jolloin jäi eläkkeelle.Kuolleita (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat 18.5.1988, HS Aikakone. Viitattu 8.5.2018.
Liuksiala osallistui Suomen sisällissotaan valkoisten puolella. Talvisodassa hän palveli Turun laivastoasemalla ja jatkosodassa Hangon rintamalla, Valkjärven metsätalousupseerina sekä Kansanhuoltoministeriön puu- ja polttoaineosaston osastosihteerinä.
Taiteellinen toiminta Liuksiala oli itseoppinut piirtäjä, joka teki suuren määrän vaakunoita, yritysten ja järjestöjen tunnusmerkkejä, exlibriksiä, julisteita, kirjankuvituksia, postikortteja yms. Hän suunnitteli Hyrynsalmen, Kontiolahden, Ristijärven ja Sodankylän kuntien vaakunat. Liuksiala myös piirsi karikatyyrejä monien järjestöjen ja yritysten merkkihenkilöistä. Liuksiala aloitti piirtämisen jo 1920-luvulla Uuteen Suomeen sekä Veli Giovannin julkaisemaan Pilajutut-lehteen.Heikki Jokinen & Kalervo Pulkkinen (toim.): Suomalaisen sarjakuvan ensyklopedia, s. 60. Kemin sarjakuvakeskus, Kemi 1996. Metsälehteen Liuksiala loi sarjakuvahahmoja kuten Metsä-Eemeli, Suurmöhlääjä Pöllinen ja Hoppu-Heikki. Ideat näihin sarjakuviin tulivat usein lehden lukijoilta.Painolaatta, Kantapuu-museokokoelma , Metsämuseo Lusto. Viitattu 31.12.2013
Liuksiala käsikirjoitti ja ohjasi eräitä metsäteollisuuteen liittyviä mainos- ja opetuselokuvia, kuten Koko kansan asia (1949), Siemenestä tukkipuuksi (1951) sekä Metsä-Eemeli ja Pöllinen (1955).
Kirjallisia teoksia Metsä-Eemeli: metsänomistajan metsätöitä sanoin ja kuvin. Helsinki: Keskusmetsäseura Tapio 1937. Metsätaloutta kuvina, Helsinki: Keskusmetsäseura Tapio, 1944. Pöllisen möhläyksiä, piirtänyt Aarno Liuksiala, Helsinki: Saariston kirjapaino 1961. Enkä minä saanut unikarhua, erätarinoita, yhdessä Alpo Haralan kanssa. Helsinki: Otava 1985.
Taiteilijan satavuotisjuhlan, Metsäkustannuksen 50-vuotisjuhlan ja Metsämuseo Luston kymmenvuotisjuhlan kunniaksi julkaistiin vuonna 2003 metsämuseon amanuenssi Pekka Virtasen tekemä elämäkertateos Aarno Liuksialasta, nimeltä Kynä käy.
Lähteet
Kirjallisuutta Virtanen, Pekka 2003. Kynä käy. Aarno Liuksiala, taiteilija ja metsämies. Helsinki: Metsälehti-kustannus. .
Luokka:Suomalaiset pilapiirtäjät Luokka:Suomalaiset sarjakuvantekijät Luokka:Suomalaiset metsänhoitajat Luokka:Suomalaiset graafiset suunnittelijat Luokka:Suomen sisällissodan valkoiset Luokka:Vuonna 1903 syntyneet Luokka:Vuonna 1988 kuolleet