Erik Wallensköld, aik. Wallenius, (4. toukokuuta 1779 Tohmajärvi – 18. lokakuuta 1846 Turku) oli suomalainen senaattori, tuomari ja maaherra, joka toimi muun muassa Turun hovioikeuden presidenttinä.
Turun akatemiassa opiskellut Wallensköld valmistui tuomariksi vuonna 1799. Sen jälkeen hän toimi Turun ja Vaasan hovioikeuksissa sekä Suomen senaatin talousosaston päällikkönä vuosina 1816–1820. Vuosina 1820–1822 Wallensköld oli johtajana Suomen vaihto-, laina- ja talletuskonttorissa eli Suomen Pankissa. Hän oli Turun ja Porin läänin virkaatekevä maaherra 1822–1826 sekä maaherra 1826–1828. Wallensköld toimi myös lyhytaikaisesti Kymenkartanon läänin maaherrana vuonna 1828. Turun hovioikeuden presidenttinä hän oli vuosina 1832–1840. Viitattu 4.1.2014.
Valtioneuvoksen arvonimen Wallensköld sai 1823 ja hänet aateloitiin 20.11.1832. Wallensköldin isä oli talousmies Gabriel Wallenius, poika senaattori Adolf Waldemar Wallensköld ja pojanpoika professori Axel Wallensköld.
Katso myös Wallenius (suku)
Lähteet
Aiheesta muualla Erik Wallensköld SKS:n Kansallisbiografiassa
Luokka:Suomalaiset senaattorit Luokka:Suomen hovioikeuksien presidentit Luokka:Suomen Pankin johtajat Luokka:Turun ja Porin läänin maaherrat Luokka:Suomalaiset aateliset Luokka:Vuonna 1779 syntyneet Luokka:Vuonna 1846 kuolleet