Kylvöleipä oli entisaikaan syksyllä tai jouluna leivottu suuri leipä, joka syötiin keväällä aloitettaessa viljan kylvötyöt.Uusi tietosanakirja, Tietosanakirja oy 1962, osa 11, palsta 806, hakusana kylvöleipä.Nykysuomen sanakirja, WSOY 1951–1961, hakusana kylvöleipä. Sitä säilytettiin talven yli viljalaarissa odottamassa toukotöitä.Kaarina Turtia: Gastronomian sanakirja, Otava 2009, , sivu 277, hakusana kylvöleipä. Ensimmäisenä kylvöpäivänä syötiin aamiaiseksi ohrajauhoista keitetty kylvöpuuro ja sen kanssa kylvöleipää. Leipä joko jaettiin kylväjän ja toukotöissä käytetyn hevosen kesken tai se murennettiin ja kylvettiin peltoon. Kylvöleivän avulla haluttiin taata hyvä sato.Ruokatiedon opetusvinkkejä (viitattu 25.1.2014). Ihmiset uskoivat kylvöleivässä olevan taikavoimia, joiden avulla edistettiin viljan kasvua ja turvattiin karjaonni. Taikuutta oli myös se, että kylvöleipää leivottaessa siihen pantiin usein vielä viljan tähkiä pystyyn. Kylvöleivästä on käytetty myös nimityksiä kyntöleipä ja toukoleipä.
Lähteet
Luokka:Suomalainen kansanperinne Luokka:Suomalaiset leivät