pienoiskuva|Storgatan Uumajan keskustassa.
Storgatan on Uumajan keskustan pisin katu, pituudeltaan noin neljä kilometriä. Storgatan yhdistää keskustan alueet Uumajanjoen pohjoisrantaan. Reitti kulkee Tvärånin vanhalta kaupunkialueelta lännestä Uumajan itäiselle rautatieasemalle, lähelle Norlannin yliopistollista sairaalaa.
Tvårånissa Storgatan vaihtuu Backenvägeniin, joka puolestaan yhdistää länsiosassa Grubben, Grisbackan ja Backenin kaupunginosat. Storgatanin varrella on useita Uumajan kunnan kuuluisia monumentteja sekä viisi kaupungin tärkeimmistä puistoista. Vuonna 2006 Storgatanin läpi kulki keskimäärin noin 8 900 ajoneuvoa vuorokaudessa.Nulägesbeskrivning, sivu 62
Historia Kun Uumaja perustettiin vuonna 1622 Uumajanjoelle, kartoitettiin kaupunkia ruudukolle, jossa on kaksi pitkittäistä katua rinnakkain joelle ja viisi kohtisuoraa kujaa, jotka kulkivat koko matkan joelle. Eteläinen pitkä katu (nykyisin Storgatan) jatkoi kaupungin rajoilta rantatietä pitkin, joka ulottui Tukholman ja Tornion välille.Lassila, sivu 3
Rantatien paikallinen reitti meni Röbäckistä Uumajanjoen lauttojen sijaintipaikkaan Backenkyrkanille, Uumajan läpi ja sitten Nydalajärven eteläkärkeen ja Innertavleen.Lassila, sivu 80
Vuonna 1780 Storgatan oli kivetty ja 1782 sen ympärillä olevat talot saivat talonumeronsa, koska oli päätetty, että kaikki talot ja maatilat Uumajassa tulisi numeroida. Numerot tuli maalata puulevylle ja naulata pääsisäänkäyntien yläpuolelle.Steckzen, sivu 277
Vuonna 1864 Uumaja sai uuden asemakaavan, joka oli saanut vaikutteita Nikolaistadista (nykyinen Vaasan kaupunki), joka oli uudelleenrakennettu vuoden 1852 palon jälkeen. Tässä asemakaavassa katuja levennettiin. Storgatanin leveyttä lisättiin noin 4–5 metristä karkeasti 18 metriin. Uudessa kaavassa oli tilaa myös jalkakäytäville sekä taimien kasvattamiselle pitkin katua. Nämä noin kolme metriä leveät taimet tuli istuttaa kukkien ja pensaiden kanssa asunnonomistajien kustannuksella. Asuntojen omistajat saivat jopa aitavelvoitteen, mikä tarkoittaa, että kadulle näkyvä osa kiinteistöstä oli suojattava lankkuseinällä tai aidalla, ja se oli rakennettava "hyvän maun" mukaisesti.Eriksson, sivut 67-69 ja 74 Nämä säännöt eivät kuitenkaan koskeneet jo rakennettuja paikkoja kustannussyiden takia.Eriksson, sivu 73
Vuonna 1866 Uumajaan vakiintui uusi rakennusjärjestys, jossa pitkin jalkakäytävän reunaa tuli olla istutettuna säännöllisin välimatkoin sopivia lehtipuita ja näin Uumajalla oli sen ensimmäiset katukoivut. Nämä istutettiin pitkin Storgatanin länsiosaa. Koivujen istuttamista ei kuitenkaan tehty kaupungin jalkakäytäville suurella mittakaavalla ennen vuoden 1888 tulipaloa. Vuonna 1892 päätettiin, että koivu oli kaikista sopivin puu istuttaa kaupungin jalkakäytäville.Eriksson, sivu 164
Kaupungin keskustan muutostyöt 1950–1960-luvuilla vaikuttivat myös Storgatanin varrella oleviin rakennuksiin. Vain muutama vanhoista puutaloista säästyi purkamiselta ja loput korvattiin uudenaikaisilla rakennuksilla, kuten vuoden 1963 Domus-tavaratalo (nykyinen MVG-gallerian), jonka yksi pääty osoittaa Storgatanille.Forsberg, sivut 15 ja 78
Vuonna 2002 Storgatanin keskiosa palautettiin enemmän alkuperäiseen muotoonsa. Katu sai 6,5 metriä leveän ajoradan ja viisi metriä leveän kävelytien, jossa ajoradan molemmilla puolilla on koivuja. Koivujen väliin lisättiin parkkipaikkoja.Nulägesbeskrivning (2006), sivu 19
Kulttuuriperintörakennuksia Storgatanin varrella Kadun varrella sijaitsevat seuraavat kulttuuriperintörakennukset: Gamla lasarettet, Bagare Thillmans gård, Gamla slöjdskolan, Löjtnant Grahns gård, Pohjois-Norlannin hovioikeus, Färgare Höglanders gård, von Ahnska magasinet, Gamla bankhuset ("smörasken"), Sparbankshuset, Uumajan raatihuone, Handelsbanken, Riksbankshuset, Moritzska gården, Scharinska villan, Ringstrandska villan, Länsresidenset ja Uumajan vanha vankila.
Lähteet
Kirjallisuutta
Luokka:Uumaja Luokka:Ruotsin kadut