Montcornet’n taistelu käytiin toisessa maailmansodassa 17. toukokuuta 1940 Montcornet'n kylässä eversti Charles de Gaullen komentaman Ranskan 4. panssaridivisioonan ja Saksan 1. panssaridivisioonan välillä. Taistelussa ranskalaiset onnistuivat ajamaan saksalaisjoukot pois kylästä, mutta joutuivat myöhemmin vetäytymään lähtöasemiinsa Saksan ilmavoimien ilmahyökkäysten ja tuen puutteen takia.
Taustaa
Saksa hyökkäsi 10. toukokuuta 1940 Alankomaihin, Belgiaan ja Ranskaan. Saksalaisten saatua läpimurron Sedanissa 13. toukokuuta ranskalaisjoukot joutuivat vetäytymään.
Eversti Charles de Gaulle määrättiin 11. toukokuuta Ranskan 4. panssaridivisioonan () komentajaksi. Divisioonassa oli 5 000 miestä ja 83 panssarivaunua. De Gaulle päätti tehdä 17. toukokuuta divisioonalla vastahyökkäyksen strategisesti merkittävään Montcornet’hen, jonka kautta kulkivat tiet Reimsiin, Laoniin ja Saint-Quinteniin.
Taistelu
17. toukokuuta 1940 kello 4.14 aamulla 4. panssaridivisioonan rykmentit saapuivat Montcornet’hen. Piiritettyään kylän keskipäivään mennessä Ranskan Char B1 -vaunut joutuivat saksalaisten panssarien ja 3,7 cm Pak 36 -panssarintorjuntatykkien maaleiksi. Lukuisia B1-vaunuja menetettiin, kun ne piti hylätä polttoaineen loputtua ja toisten upottua suohon.
De Gaulle määräsi jalkaväen tuhoamaan Saksan puolustuspesäkkeet Chivressä ja Char D2 -vaunut turvaamaan Clermont-les-Fermesin. Kello 16 de Gaulle määräsi uuden hyökkäyksen Montcornet’hen, mutta panssaroidut ryhmät eivät olleet saaneet yksityiskohtaisia karttoja hyökkäysalueesta ja ne joutuivat 8,8 cm Flak 18 -ilmatorjuntatykkien tuleen, jolloin hyökkäys ei saavuttanut tavoitteita. Kello 18 Saksan ilmavoimien lentokoneiden hyökätessä 4. panssaridivisioonan piti vetäytyä lähtöalueelle.
Taistelun tulos
Ranskalaiset menettivät 23 panssarivaunua hyökkäyksessä ja saksalaiset menettivät 100 miestä kaatuneina.
Aiheesta muualla
Luokka:Taistelu Ranskasta