Koskeljärvi on Satakunnassa Euran kunnan ja Laitilan kaupungin alueilla sijaitseva Lapinjoen vesistön järvi. Järvi on ravinteisuudeltaan luontaisesti rehevä, mutta se vaikuttaa kasvustonsa puolesta rehevämmältä kuin tällaiset matalat järvet yleensä. Se on Lounais-Suomen suurin mökitön järvi, ja sen vedenkorkeutta säännöstellään. Järvi on osa Koskeljärven Natura 2000 -aluetta. Alueen virkistys- ja luontoarvoja kehitetään edelleen.
Vesistösuhteet Koskeljärvi laskee pohjoiseen Hinnerjokea pitkin, joka muuttuu nimeltään Lapinjoeksi Rauman alueella ennen laskemistaan Selkämereen Eurajoella. Järven erottaa Pyhäjärvestä noin 5 kilometriä leveä kannas, joka on samalla Eurajoen vesistön ja Lapinjoen vesistön vedenjakaja. Läntinen Vaaljärvi sijaitsee noin 700 metrin päässä Koskeljärvestä, ja sen pinta on 40 senttimetriä alempana kuin Koskeljärven.
Koskeljärven valuma-alue on 73,8 km², josta peltoa on 12 %, soita 20 % ja metsiä 58 %. Valuma-alueella on kuusi muuta järveä: Vähäjärvi, Iso Palijärvi, Pikku Palijärvi, Peräjärvi, Suolammi ja Leejärvi. Suurimmat suot ovat Isosuo, Vuohensuo, Kortesuo ja Lahdensuo. Veden viipymä järvessä on laskennallisesti noin 200 vuorokautta.
Koskeljärvi, joka mahtuu 7 × 3 -kilometriseen suorakulmioon, on pääpiirteissään kolmiosainen. Pohjoisosassa aukeaa lähes saareton selkä, jonka yli kilometrin pituinen Pyhäniemi erottaa järven keskiosasta. Keskiosa muodostaa noin puolet järvestä, mutta sen yhtenäisyyttä rikkoo kolme suurta saarta: Isoluoto, Mustasaari ja Haapaluoto. Järven eteläistä osaa, joka jää suuren Soukkaluoto-nimisen niemen taakse, kutsutaan nimellä Suomenperänjärvi. Se on yhteydessä muuhun järveen kapean ja umpeen ruohottuneen Nuhjansuntin kautta. Suomenperänjärvi on matalaa, saarikkoista ja ruohottunutta, ja se on kärsinyt eniten järven pinnanlaskusta. Pääosan saarista muodostavat Kolmetkarit ja Sepänsaaret. Pieni lahti järven eteläosassa kuuluu vedennoston jälkeen Laitilan kuntaan.
Etelässä järveen laskee pienestä Peräjärvestä kapea oja, johon kertyy vedet ojitetuista Saaren- ja Köminsuosta. Vuotavanoja laskee aivan eteläisimpään lahteen vedet suuresta Isosuosta.
Suurin joki on Välijoki, joka kerää vetensä järven itäpuolelta pelto- ja suoalueilta. Vedet virtaavat kuivatetun Latvajärven kautta Koskeljärven pohjoispäähän Koskenkylän liepeille. Vuoden 1991 vesistöjärjestelyissä rakennettiin järven ohituskanava, jota pitkin joen vedet johdetaan korkean veden aikana kanavaa myöten suoraan Honkilahdessa alkavaan Hinnerjokeen.
Geologinen historia Laitilan rapakivialue ulottuu koko Koskeljärven alueelle ja päättyy Pyhäjärven länsirantaan. Koskeljärven rapakivi on halkeillutta ja kulunutta. Se on vuosimiljoonien aikana painunut muuta kallioperää alemmaksi ja oli jääkauden päättymisen aikoihin syvemmällä Baltian jääjärven pohjassa kuin muu ympäristö. Kun maankohoaminen nosti myöhemmin lähialueiden kukkulanhuippuja merenpinnan yläpuolelle, jäi Koskeljärven allas pitkäksi lahdeksi Pyhäjärven muodostaman lahden viereen. Kun Pyhäjärvi lopulta kuroutui merestä erilleen noin 4500 eaa., säilyi Koskeljärvi merenlahtena vielä muutama sata vuotta. Maatuminen saattoi tapahtua järven pohjoisosassa, missä nykyinen uoma laskee Hinnerjokeen, tai se tapahtui idässä, missä aikaisempi lasku-uoma kulki Vaalijärven läpi. Sitä kutsutaan nykyään nimellä Ylinenjoki ja se on paikoin kuiva.
Elävä luonto Kasvillisuus Järvi on vesikasvillisuuden puolesta, lähinnä mataluutensa vuoksi keskirehevä eli mesotrofinen järvi. Matalassa vedessä viihtyvät kortteikot ja ruokoluhdat ovat yleisiä. Itärantojen karujen kalliorantojen kasvusto koostuu kellu- ja pohjalehtikasvustosta. Näiden lajistosta voidaan mainita yleisimmät lajit lahnaruohot, nuottaruoho, äimäruoho, hapsiluikka sekä erilaiset ulpukka- ja palpakkokasvit. Syvemmässä vedessä viihtyy järvikaislan lisäksi kellulehtikasvustoja kuten ulpukka, pohjanlumme, uistinvita, ahvenvita, rantapalpakko, siimapalpakko, pystykeiholehti ja vesirutto.
Suojaisissa lahdissa ja varsinkin Suomenperäjärven eri osissa kasvavat sara- ja ruokoluhdat, jotka leviävät kuin yhtenäiset ruohomatot turvepohjaisissa lahdissa. Korteluhdat taas kasvavat matalassa vedessä. Jäiden keväisin auki repimät luhdat ovat suotuisia ympäristöjä sellaisille lajeille kuin pikkupalpakko, vesiherne, raate, vehka, leveäosmankäämi ja kurjenmiekka.
Rantakasvillisuuden lajikirjo riippuu rantojen tyypistä. Järven itäpuolella on kivennäispohjaisia ja kallioisia rantoja, kun taas muualla vallitsevat suoreunaiset rannat. Rantojen lajeja ovat esimerkiksi myrkkykeiso, terttualpi, ranta-alpi, rantakukka ja rantamatara ja puista yleisimpiä ovat erilaiset pajut, lepät ja koivu. Lähimetsien puusto seuraa ympäristöään, jossa rapakivikallion luoma niin sanottu ”moronummi” suosii mäntyä ja kuusta. Harvinaisia kasvilajeja ovat muun muassa kaislasara ja haavanarinakääpä.
Kalat Vuoden 2002 koekalastuksissa todettiin, että järvessä on biomassaltaan eniten särkeä ja ahventa. Pienempiä kantoja on haukea, lahnaa ja ruutanaa. Kiisken osuus on marginaalinen.
Vedenpinnan nostolla on ollut voimakas vaikutus kalastoon. Vuosina 1992 ja 1995 tehtyjen koekalastusten perusteella aiemmin vahva ruutanakanta oli vähentynyt voimakkaasti vuoden 2002 koekalastuksessa. Sen sijaan etenkin särjen ja ahvenen biomassaosuudet olivat kasvaneet selvästi. Kalaston rakennetta pidetään terveenä, koska petokalojen suhde on suuri. thumb|Laulujoutsenpari Koskeljärvellä huhtikuussa 2006. Linnut Järven ravintovaroja käyttää suuri joukko lintuja. Järvellä oli vuosien 1991–2003 linnustoselvityksissä vesilintupareja 222–568, ja lajeja 11–19. Vesilintuparien kannat taantuivat tarkastelujaksolla koko Suomessa kuten myös Koskeljärvellä, joten vedenpinnan nostoa ei pidetty syynä. Sen sijaan rantaluhtien linnuston vähenemiseen se vaikutti ainakin osittain, koska luhdat vähenivät järvellä voimakkaasti.
Eniten pareja havaittiin Suomenperäjärvessä. Lajikirjo on runsas ja sisältää muualla yleisiä lajeja ja joitakin harvinaisuuksia. Pesimälinnustolaskentojen parimäärien mukaan yleisimmät lajit vuonna 2003 olivat: taivaanvuohi, metsäviklo, liro, rantasipi, niittykirvinen, västäräkki, rytikerttunen, ruokokerttunen, pajusirkku, nokikana, härkälintu, sinisorsa, haapana, tavi, tukkasotka, punasotka, telkkä, naurulokki, kalalokki, kalatiira ja kurki.
Vähäisemmin, mutta säännöllisesti havaittiin pareja seuraavista lajeista: luhtakana, luhtahuitti, töyhtöhyyppä, keltavästäräkki, punavarpunen, kuikka, silkkiuikku, laulujoutsen, heinätavi, harmaalokki ja ruskosuohaukka. Näitä epäsäännöllisempiä olivat kaulushaikara, harmaahaikara, merikotka, isokuovi, pensastasku, pikkulepinkäinen, kaakkuri, mustakurkku-uikku, pikku-uikku, lapasorsa, pikkulokki ja punajalkaviklo sekä satunnaisia olivat kapustarinta, valkoviklo, rastaskerttunen, nuolihaukka, kyhmyjoutsen, metsähanhi, merihanhi, kanadanhanhi, jouhisorsa, harmaasorsa, uivelo, isokoskelo, tukkakoskelo ja pikkuhuitti.
Rantametsissä pesiviä harvalukuisempia lajeja vuoden 2002 selvityksessä olivat tiltaltti, varpushaukka, kanahaukka, hiirihaukka, nuolihaukka, pyy, kehrääjä, viirupöllö, käenpiika, harmaapäätikka, palokärki, pikkutikka ja pyrstötiainen. Metsäntakaisilla soilla pesivät samat lajit kuin järven rantasoilla.
Monet lajit käyvät Koskeljärvellä ruokailemassa, vaikka pesivät ympäröivillä soilla tai metsissä. Tällaisia lajeja ovat esimerkiksi kaakkuri ja sääksi. Myös kevät- ja syysmuuton aikana järveä käyttävät levähdys- ja ruokailualueenaan monet lajit. Tässä suhteessa Koskeljärven arvioidaan olevan Satakunnassa merkittävä levähdysalue.
Muut Järven pohjaeläimistöä on tutkittu vain kerran. Hyönteisten toukkia on runsaasti, ja se näkyy loppukesästä suurina lentävinä korentoparvina. Maininnan arvoisia harvinaisia hyönteisiä ovat jättisukeltaja, lummelampikorento ja sirolampikorento sekä metsälajina uurosysikiitäjäinen.
Alueella viihtyvät suomalaisen metsän tyypilliset nisäkäslajit sekä myös harvinaisemmat liito-orava ja saukko. Järvellä oli aiemmin runsaasti piisameja, mutta 1990-luvun puolivälissä ne hävisivät järveltä.
Kulttuurihistoria
Esihistoria Parhaiten tutkittu lähialueen muinainen asuinpaikka sijaitsee Hinnerjoen varrella Kolmhaarassa. Siellä tutkittiin 1930-luvun lopulta asti useaan otteeseen hyvin laajaa asuinpaikkaa. Se on ollut alkujaan kolmiosainen ja osa asumuksista olivat tuolloin lahden kapeikossa olleessa saaressa. Silloin Koskeljärven allas oli pitkän lahden pohjukkaa, jonka suulla asuivat Jäkärlän ryhmän ja tyypillisen kampakeramiikan asukkaita.
Koskeljärven suurimman saaren Isoluodon pohjoisrannalla on noin 7,5 × 9 metriä suuri kiviröykkiö, jonka keskellä on kuoppa. Se sijaitsee 2,5–3,5 metriä vedenpinnan yläpuolella ja se on voitu rakentaa ennen vedenpinnan laskua. Röykkiön ikä ei ole tiedossa. Kirjallisuudessa sitä on pidetty pronssikautisena hiidenkiukaana. Myös järven koillisrannan Kolkankalliolla on pronssikautiseksi tulkittu hiidenkiuas. Toinen muinaisasutusta ilmentävä löytö on tehty Välijokea perattaessa. Joesta on löytynyt kivikirveitä, jotka on ajoitettu kivikaudelle.
Rautakauden asutusta on tavattu vain läheisessä Kolmhaarassa, josta tiedetään Morbyn keramiikkaa, asumusten pohjakivityksiä ja paasiarkkuhautoja. Näiden ihmisten toiminta on ulottunut myös Koskeljärvelle. Myös erilaiset varhaiskristilliseen aikaan liittyvät paikannimet kertovat keskiaikaisesta asutuksesta. Kilometrin pituinen Pyhäniemi lienee ollut palvontapaikka, samoin pohjoinen pikkusaari Uhrattu. Uhrattu sijaitsee Euravalkaman lähellä, mikä viittaa euralaisten nautinta-alueeseen. Myös siirtolohkare Hiittenheittämä on voinut toimia uhrikivenä.
Historia
Varsinais-Suomen ja Satakunnan historiallisten maakuntien raja kulki Koskeljärven eteläpuolitse. Perävuoren huipulla on vanhat pystykivet keskiaikaisen rajan merkkinä. Paikalla on nykyäänkin kolmen kunnan, Mynämäen, Laitilan ja Euran yhteinen pyykki. Tähän viittaa myös Koskeljärven eteläisimmän osan nimi Suomenperänjärvi, millä viitataan Varsinais-Suomeen. Myös Sepänsaarilla on kivipyykit. Seudun kautta on myös kulkenut Kalatie, jota pitkin kuljetettiin kuivattua kalaa Hämeestä Vakka-Suomeen. Vielä vanhempi tie on Eura-Honkilahti-Yläne, jota kuljettiin rautakaudella mentäessä Varsinais-Suomen seudulle.
Koskeljärvi on kuulunut pääosin entiseen Honkilahden kuntaan. Koskeljärveen rajoittuvia ja lähellä järveä sijaitsevia Honkilahden kyliä ovat Honkilahden kirkonkylä, Löyttilä, Komoinen ja Lellainen. Lisäksi järven rantaan ovat ulottuneet Pyhäjärven rannassa sijaitsevan Mannilan kylän maat Koskenkylässä. Järven eteläosa on kuulunut entiseen Hinnerjoen kuntaan, jonka kylistä järven rantaan ulottuu Vaaljoki. Aivan etelässä, lähellä kolmen kunnan rajapyykkiä pieni osa järvestä jää Laitilan Katinhännän kylän alueelle.
Säännöstelyn ja suojelun vaiheita Järvenpinnan laskuja Muualla tehdyt järvenlaskut herättivät honkilahtelaisten huomion varhain. Jo vuonna 1818 tarkastettiin Koskeljärven ja sen laskujoen, Patajärven ja Pitkäjärven ja näitä kahta yhdistävän ojan tilannetta. Ojien virtauksissa havaittiin heikkoutta ja toistuviin tulviin kiinnitettiin huomiota, joten niiden perkauksille näytti olevan tilausta.
Vuonna 1845 kokoontui Honkilahden kappelissa kirkonkokous, jossa käsiteltiin Koskeljärven kuivatusta. Myönteisen vastaanoton saanut hanke kokoontui uudelleen vuonna 1846, johon osallistui runsaasti talollisia. Hankkeen yksityiskohtia soviteltiin ja vuonna 1849 pyydettiin maanmittari Filip von Schants pitämään järvialueella katselmus. Anomuksen jättäjiksi äännestettiin Heuru ja Pietilä, jotka toimittivat sen perille vuonna 1850. Kun hankkeen taakse saatiin vahvasti seutukunnan väkeä, vahvisti maaherra luvan toteuttaa hanke vuonna 1857.