Vedekieli tai vedenkieliElena Sulin, Itä-Helsingin nuoret käyttävät taas vanhaa ”salakieltä” Helsingin Sanomat 18.4.2022, viitattu 18.4.2022 (digilehden tilaajille) on leikkikieli, joka oli yleinen erityisesti 1950-luvun Helsingissä. Vedeä puhuttiin eniten 1950–1980-luvulla ja Tsennaaks stadii, bonjaaks slangii -slangisanakirjassaan Heikki Paunonen rajaa vedenkielen erityisesti Hämeentien, Pengerkadun ja Sakarinkadun kortteleihin, joissa sitä puhuttiin runsaasti. Muiden leikkikielten tapaan kielen tarkoitus oli toimia sisäpiiri- tai salakielenä.
Vedekieli heräsi uudelleen henkiin 2000-luvun alussa Itä-Helsingin rap-musiikkipiireissä. Vedekieltä käytti esimerkiksi räppäri Steen1 Salaliittoteoria-levyllään osana pyrkimystään rakentaa itähelsinkiläistä identiteettiä. Sittemmin vedekielestä on tullut pysyvä elementti nuorten itähelsinkiläisten puheessa, jossa suomeen sekoittuu lukuisia vieraita kieliä.
Muita suomalaisia leikkikieliä ovat muun muassa kontinkieli, fikon-kieli ja vitikieli.
Rakenteet Esimerkkikeskustelu:
– Tuletko meille?
– Tulen.
Menetelmä 1 Rakenne on "sana" = sana + vede → venasade
– Veletko tude veille mede?
– Velen tude.
Menetelmä 2 Ensimmäisen tavun perään lisätään äänneyhdistelmä -dve.
– Tudveletko meildvele?
– Tudvelen.
Menetelmä 3 Sanan alkuun lisätään tavu -ve , loppuun lisätään tavu -de .
– Vetuletkode vemeillede?
– Vetulende. Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Leikkikielet Luokka:Helsingin kulttuuri Luokka:Suomen kieli Luokka:Kallio