Kollaan taistelut käytiin Kollaanjoella Suistamon pitäjässä Laatokan Karjalassa. Taistelut alkoivat 7. joulukuuta 1939 ja jatkuivat talvisodan loppuun 13. maaliskuuta 1940. Jälkipolvet muistavat taistelusta sanonnan ”Kollaa kestää”. Kerrotaan, että kenraalimajuri Hägglund kysyi luutnantti Aarne Juutilaiselta: ”Kestääkö Kollaa?”. Tähän Juutilainen oli vastannut: ”Kyllä kestää, ellei käsketä karkuun juoksemaan.”
Kenraalimajuri W. Hägglund komensi IV armeijakuntaa, jonka vastuualueeseen Kollaanjoen alue kuului. Kollaanjoki oli IV armeijakunnassa 12. divisioonan aluetta. Divisioonaa komensi eversti Antero Svensson.
Suomalaiset menestyivät taisteluissa, vaikka neuvostoliittolaisilla oli miesylivoima. Syynä oli se, että neuvostojoukot olivat valmistautuneet etenemään vain teitä myöten. Alueella oli vähän tiestöä, ja suomalaiset pitivät teitä hallussaan. Neuvostoliittolaisilla ei ollut suksia, joten he eivät päässeet etenemään muita reittejä pitkin.
Kuuluisa tarkka-ampuja Simo Häyhä taisteli Kollaan rintamalla.
Kollaan taistelut joulukuussa 1939 Kollaanjoen taistelut alkoivat, kun puna-armeijan 56. divisioonan joukot saapuivat Kollaanjoen itärannalle 7. joulukuuta. Aluetta puolusti JR 34. Asema oli alun perin tarkoitettu viivytysasemaksi. JR 34 oli siirtynyt sinne jo 3. joulukuuta ja saanut sen varustettua kohtuulliseen taistelukuntoon. Neuvostojoukot pyrkivät murtamaan suomalaisten puolustusaseman ns. suoraan liikkeestä. Ne hyökkäsivät panssarivaunujen tukemana kohti suomalaisten asemia. Suomalaiset kuitenkin torjuivat hyökkäyksen muun muassa tykistön tuella. Hyökkäyksen epäonnistuttua puna-armeija aloitti jo ennen puoltayötä levittäytymisen kohti etelää.Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 3 ss.66–67
Seuraavana päivänä 8. joulukuuta neuvostojoukot eivät juurikaan hyökkäilleet. Ne ilmeisesti odottivat divisioonan viimeisiä joukko-osastoja saapuvaksi alueelle. 12. divisioonan esikunta määräsi, että Kollaan alueen joukoista muodostetaan Taisteluosasto Teittinen. Siihen koottiin JR 34:n lisäksi JR 35, joskin kummankin jalkaväkirykmentin ensimmäinen pataljoona oli sijoitettuna muualle. Lisäksi osastoon kuului patteristo Kenttätykistörykmentti 12:sta ja 23. Pioneerikomppania.Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 3 s.67
Aamupäivällä 9. joulukuuta neuvostojoukot aloittivat uudelleen hyökkäyksen, joka tuli jälleen torjutuksi. Päivän aikana Kollaan alueella havaittiin joukkoja kaikista Neuvostoliiton 56. divisioonan rykmenteistä, joten koko divisioonan todettiin saapuneen alueelle. 10. joulukuuta puna-armeijan yksiköt aloittivat lähes päivittäiset hyökkäyksensä Kollaanjoen rintamaa vastaan. Hyökkäyksiin liittyi lähes poikkeuksetta koko valoisan ajan kestävä neuvostotykistön tulitus suomalaisasemiin. Puna-armeijan hyökkäysten tavoite oli ilmeisesti sitoa suomalaisjoukkoja rintamaan ja pyrkiä samanaikaisesti koukkaamaan puolustajan taakse.Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 3 s.67 ja 70
Kun Neuvostoliiton 56. divisioonan esikunta havaitsi, ettei suomalaisten lyöminen Kollaanjoella onnistunut pelkällä rintamahyökkäyksellä, se päätti lähettää noin kahden pataljoonan suuruiset joukot kiertämään suomalaisten selustaan etelän kautta. Puna-armeijan joukot lähtivät liikkeelle 11. joulukuuta ja etenivät Kollaanjoen yli noin viisi kilometriä taistelualueen halkaisevan ratalinjan eteläpuolelta. Samanaikaisesti neuvostojoukot hyökkäsivät myös Kollaanjoen rintamalinjaa vastaan tykistön tukemana. 12. joulukuuta suomalaiset havaitsivat sivustaansa kohdistuvan uhan ja keskittivät oikealle sivustalleen lisäjoukkoja. Päivän aikana suomalaiset onnistuivat pysäyttämään puna-armeijan etenemisen noin kolme kilometriä rautatiestä etelään.Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 3 ss.67–68
13. joulukuuta aamupäivällä suomalaiset joukot saivat etenevät neuvostojoukot väliinsä läntisen Vesisuon alueella. Taistelu ei johtanut ratkaisuun, mutta puna-armeijan eteneminen pysähtyi tälläkin alueella. Kollaan rintamalinjalla päivä oli rauhallinen ja suomalaiset levittivät rintamalinjaansa kohti etelää. Tavoitteena oli katkaista selustaan edenneiden neuvostojoukkojen kulkureitit. Tässä suomalaisten joukot onnistuivatkin seuraavana päivänä. Suomalaisten selustaan edenneistä neuvostopataljoonista toinen hajosi ja aloitti päivän aikana vetäytymisen takaisin lähtöasemiinsa. Seuraavan yön aikana suomalaiset tiedustelupartiot löysivät Kollaanjärven itäpuolelta neuvostojoukkojen leirin. Kyseessä olivat 56. divisioonan joukot, jotka oli lähetetty kiertämään suomalaisten puolustusasemia myös pohjoisesta. Kollaanjoen rintamasta oli alettava irrottaa suomalaisjoukkoja sivustauhan torjumista varten.Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 3 ss.67–70
Kollaanjoen taistelualueen eteläosissa aloite siirtyi suomalaisjoukoille 14. joulukuuta, kun hyökkäävien neuvostojoukkojen toinen pataljoona hajosi ja vetäytyi alueelta. Puna-armeijan joukot etenivät taistelualueen pohjoisosassa ja everstiluutnantti V. Teittinen alkoi siirtää joukkojaan pois Kollaanjoen eteläiseltä taistelualueelta. Puna-armeijan 56. divisioonaan kuuluneet kahden komppanian suuruiset joukot olivat etenemässä pohjoisen kautta suomalaisten selustaan. Päivän aikana luutnantti Aarne Juutilaisen johtama komppania hyökkäsi onnistuneesti Kollaanjoen itäpuolelle. Komppania muun muassa tuhosi 5 hyökkäysvaunua ja otti sotasaaliiksi muun muassa kaksi panssarintorjuntatykkiä ja kolme konekivääriä. Suomalaisjoukot jättivät etuvartioasemansa Kollaanjoen itäpuolelle. Tästä oli hyötyä vastahyökkäykselle, joka suunniteltiin toteutettavaksi myöhemmin.
15. joulukuuta suomalaisjoukot jatkoivat Kollaanjoen eteläpuolisen taistelualueen haravointia ja havaitsivat, että alueella oli edelleen ainakin pari komppaniaa neuvostojoukkoja pyrkimässä kohti pohjoisessa olevaa junarataa. Suomalaiset saivat motitettua toisen komppanioista, ja sen miehistö antautui seuraavana aamuna. Tilanne Vesisoiden alueella ratkesi käytännössä tämän vuorokauden aikana. Pohjoiselle taistelualueelle ryhdyttiin keskittämään lisää suomalaisjoukkoja vastatoimiin Kollaanjärven pohjoispuolta edenneitä puna-armeijan yksiköitä vastaan. Puolustavat joukot saatiin ryhmitettyä paikoilleen alkavan yön aikana.Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 3 ss.68–70
pienoiskuva|vasen|300px|Puna-armeijan T-26-hyökkäysvaunu Kollaanjoen länsirannalla joulukuussa 1939 16.–18. joulukuuta suomalaiset saivat tilanteen Kollaanjoen alueella jälleen hallintaansa, ja puna-armeijan 56. divisioona veti joukkonsa takaisin. Suomalaisjoukot saivat omat joukkonsa takaisin rintamaan koko Kollaan alueella. Neuvostojoukkojen havaittiin Kollaan rintamalla ryhmittelevän joukkojaan uudelleen ja alkavan kaivautua asemiin.Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 3 ss.68–71
Neuvostojoukot epäonnistuivat suomalaisasemien kiertämisessä, ja 19. joulukuuta taisteluissa oli hiljaisempi päivä. Päivän aikana taisteluosasto Teittinen ryhmitti joukkojaan uudelleen ja pyrki tiedustelupartioiden avulla selvittämään puna-armeijan joukkojen ryhmitystä. Seuraavaksi päiväksi oli suunniteltu hyökkäyksen aloittamista, ja tiedustelua tehtiin sitä silmällä pitäen.Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 3 ss.71–72
Aloite Kollaanjoen taistelualueella siirtyi suomalaisille, ja 20. joulukuuta klo 6 Taisteluosasto Teittisen joukot aloittivat hyökkäyksen, jonka tavoitteena oli työntää puna-armeijan joukot pois alueelta. Hyökkäystavaksi valittiin kaksipuolinen saarrostus, jossa sekä etelän että pohjoisen kautta kierrettäisiin neuvostojoukkojen selustaan suunnilleen pataljoonan voimin. Tavoitteena oli, että joukot katkaisisivat puna-armeijan selustayhteydet noin kolmen kilometrin päässä etulinjasta Näätäojan maastossa. Rintamassa olevien joukkojen tuli samanaikaisesti aloittaa hyökkäys kohti neuvostojoukkojen asemia. Päivän aikana hyökkäys kuitenkin epäonnistui. Syynä olivat puna-armeijan joukkojen sitkeä vastarinta, kiristynyt pakkanen (-25 astetta) ja se, että toinen koukkaavista pataljoonista suuntautui noin 1,5 kilometriä liiaksi länteen. Joukot vetäytyivät takaisin lähtöasemiinsa seuraavan illan ja yön kuluessa. Kollaanjoen itärannalle jäi kuitenkin suomalaisjoukkoja etuvartioasemiin.Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 3 ss.72–73
Kaksi seuraavaa päivää käytettiin uuteen hyökkäykseen valmistautumiseen, ja 23. joulukuuta hyökkäys toteutettiin. Suunnitelma oli hyvin samankaltainen kuin edellisessäkin hyökkäyksessä. Tämäkään hyökkäys ei johtanut odotettuun tulokseen, ja se keskeytettiin saman päivän iltana. 24. ja 25. joulukuuta puna-armeijan joukot hyökkäsivät pariinkin otteeseen Loimola-Suojärvi-radan eteläpuolella panssarivaunujen tukemana. Suomalaiset pystyivät kuitenkin torjumaan hyökkäykset.
Vuodenvaihteen seutu oli Kollaan rintamalla sangen rauhallista aikaa. Tosin suomalaiset lähettivät tiedustelupartioita jopa 10–15 kilometrin päähän neuvostojoukkojen selustaan.Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 3 s.73
Kollaan taistelut tammikuussa 1940 pienoiskuva|Kollaan taistelujen suomalaisia johtajia. 12. divisioonan esikunta siirsi osan Kollaan alueen joukoista divisioonan vastuualueen eteläosaa. Kollaalle jäi suomalaisjoukkoja enää neljä pataljoonaa ja kaksi patteristoa. Joukot nimettiin 14. tammikuuta taisteluosasto Räiskäksi. Sen komentajaksi määrättiin everstiluutnantti Harry Kinnunen. Tästä joukkojen vähentämisestä huolimatta suomalaiset jatkoivat aktiivista toimintaansa. Muun muassa 5.–6. tammikuuta suomalaiset hyökkäsivät ja saivat hallintaansa jälleen Kollaanjoen itärannalla olevia asemia rautatien ja Koivujärven lohkoilla. Seuraavan viikon aikana neuvostojoukot pyrkivät toistuvilla hyökkäyksillään ajamaan suomalaisjoukot takaisin joen länsirannalle siinä kuitenkaan onnistumatta.Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 3 s.73 ja 111
15.–20. tammikuuta neuvostojoukkojen toimeliaisuus alkoi lisääntyä, ja suomalaisjoukot saivat varmistuksen siitä, että alueelle oli saapunut uusi neuvostoyhtymä. Alueelle todettiin saapuneen puna-armeijan 164. divisioonan. Uusi hyökkäys oli siis odotettavissa.Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 3 ss.111–112
21. tammikuuta klo 8.50 puna-armeijan uusi hyökkäys alkoi aiempaa voimakkaammalla tykistötulella. Koko päivän neuvostojoukot hyökkäilivät suomalaisten etulinjaa vastaan tykistön ja noin kahdenkymmenen hyökkäysvaunun tukemina. Päivän aikana neuvostojoukot saivat haltuunsa muutaman suomalaisjoukkojen hallitseman tukikohdan, jotka kuitenkin seuraavan yön kuluessa saatiin vallattua takaisin suomalaisjoukkojen vastahyökkäyksillä. Seuraavana päivänä puna-armeijan tykistön tulitus etulinjaa vastaan jatkui, mutta neuvostojoukkojen aktiivisuuden todettiin kuitenkin suuntautuneen erityisesti Kollaanjoen rintaman sivustoihin.Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 3 s.112
24. tammikuuta neuvostojoukot saivat haltuunsa yhden tukikohdan taistelualueen pohjoisosassa. Suomalaiset saivat sen kuitenkin vallattua takaisin raskain tappioin iltapäivällä 25. tammikuuta. Jälkimmäisenä päivänä taisteluosasto Räiskän nimi vaihtui Taisteluosasto Haiksi. Päämaja siirsi alueelle länsi-Kannakselta Jääkäripataljoona 1:n komentajan ja 1. komppanian. Nämä saapuivat Kollaanjoen rintaman pohjoisosaan. Samaan aikaan puna-armeijan joukkojen aktiivisuus lisääntyi Kollaanjoen rintaman eteläosassa, Sinne ryhdyttiin keskittämään suomalaisten lisäjoukkoja. Seuraavien päivien aikana alueelle saapui muun muassa SissiP 4 ja 12. divisioonan oman kevyen osaston eskadroona.Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 3 ss.111–113