Yhdysvaltalaisen televisiosarjan True Detectiven ensimmäinen tuotantokausi alkoi HBO-kanavalla 12. tammikuuta 2014 ja päättyi 9. maaliskuuta 2014. Suomessa C More esitti sitä samanaikaisesti, ja lisäksi kausi oli saatavilla HBO Nordic -palvelussa. Yle TV2 alkoi esittää sarjaa 9. tammikuuta 2015 alkaen.
Sarjan 1. kausi kertoo kahdesta rikosetsivästä, jotka ratkaisevat murhamysteeriä Louisianassa 17 vuoden ajan. Sen tapahtumat sijoittuvat vuosiin 1995, 2002 ja 2012. True Detective sai kehuja sävykkäästä dialogista, yksityiskohtaisesta tarinankerronnasta ja näyttelijöiden mainioista roolisuorituksista.
Sarjan ensimmäinen kausi sisältää kahdeksan jaksoa, joista kukin on tunnin mittainen. Kausi julkaistiin DVD- ja Blu-ray -versiona kesäkuussa 2014.
Tuotanto Kehittely Sarjan luoja Nic Pizzolatto aloitti fiktion kirjoittamisen ja julkaisi romaanin Galveston vuonna 2010. Seuraavana vuonna hänet palkattiin Jälkiä jättämättä -televisiosarjan käsikirjoittajaksi. Hän oli jo alkanut kirjoittaa True Detectiveä ja tarkoituksena oli julkaista se kirjana, mutta myöhemmin hän koki, että se sopisi paremmin televisioon. Pizzolatto esitteli Galvestonia television tuotannosta päättäville ja kesän 2010 aikana kirjoitti kuusi käsikirjoitusta, joista yksi oli The Long Bright Dark -jakson 90-sivuinen käsikirjoitus. Pian tämän jälkeen hän teki sopimuksen HBO:n kanssa mahdollisesta televisiopilotista. Pizzolatto kirjoitti 1. kauden 550-sivuisen käsikirjoituksen kolmessa kuukaudessa.
Alejandro González Iñárritun piti alun perin ohjata kauden jaksot, mutta hän oli tekemässä elokuvaa Birdman (2014), eikä ollut käytettävissä. Hänen sijastaan Pizzolatto pyysi Cary Joji Fukunagaa, jonka hän tunsi ennestään, ryhtymään 1. kauden ohjaajaksi. Fukunaga teki taustatyötä viettämällä aikaa Louisianan poliisivoimissa ennen kuvausten aloittamista.
Roolijako pienoiskuva|oikea|Harrelson (vas.) ja McConaughey tunsivat toisensa ennen True Detectiveä. Matthew McConaughey ja Woody Harrelson valittiin rooleihin keväällä 2012. Valinnoista uutisoitiin huhtikuussa 2012, mutta kaksikko oli valittu jo ennen kuin sarja esiteltiin HBO:lle. McConaughey esittää Rustin Cohlea, erittäin älykästä rikosetsivää, joka kutsuu itseään realistiksi, vaikka filosofialtaan onkin pessimisti. Hänelle tarjottiin ensin Martin Hartin roolia, mutta hän vaati saada näytellä Cohlea. McConaughey kirjoitti hahmostaan 450-sivuisen analyysin, joka käsittelee Cohlen elämää sen eri vaiheissa. Hän kertoi, että vuoden 1995 Cohle välttelee keskustelemista muiden kanssa, koska hän ”yrittää pitää itsensä kasassa” ja uppoutuu murhajutun ratkaisemiseen ”selviytyäkseen ... koska se auttaa olemaan tappamatta itseään”. Seitsemän vuotta myöhemmin vuonna 2002, Cohle paneutuu yhä juttuun, koska se on ”hänen oljenkortensa”, mutta epäonnistuneen perhe-elämän jälkeen ”alistuu taas luonteelleen.” Vuonna 2012 Cohle on ”elänyt kauemmin kuin olisi toivonut” ja ”painii paholaisen kanssa joka päivä ja tajuaa, että [elämä] saattaa kestää paljon kauemmin kuin haluaisi.”
Harrelson sai Martinin roolin McConaugheyn suosituksesta. Hän hakeutui projektiin osin kollegoidensa vuoksi; ”Rakastan Matthew'ta. Hän on kuin veljeni. Hän on uskomaton tyyppi. Rakastan myös Michelleä [Monaghan]. Olen tuntenut hänet jo vuosia. Cary [Fukunaga] on loistava ohjaaja. Nic [Pizzolatto] kirjoitti ilmiömäisen käsikirjoituksen, jota ei voinut laskea käsistään. Hänen tekstinsä on niin ällistyttävää.” Michelle Monaghan valittiin näyttelemään naispääosaa, Martin Hartin vaimoa Maggieta. Monaghan kiinnostui True Detectivestä luettuaan hahmonsa juonikaaren. Michael Potts näytteli rikosetsivä Maynard Gilbough'ta ja Tory Kittles hänen työpariaan Thomas Papaniaa.
Pizzolatto teki cameon baarimikkona jaksossa Who Goes There. Kohtaukseen on piilotettu myös pääsiäismuna, kun Harrelsonin roolihahmo kysyy häneltä ”miksi pakotat minut sanomaan tätä paskaa?” Pizzolatto käsikirjoitti jakson ja kirjaimellisesti pakottaa Marty Hartin sanomaan vuorosanansa.
Kuvaukset True Detective piti alun perin kuvata Arkansasissa, mutta Pizzolatto valitsi myöhemmin eteläisen Louisianan hyödyntääkseen alueen tunnusomaista maisemaa, joka hänen mielestään kuvasi silmäänpistävää paradoksia. Kauden kaikki jaksot kuvattiin kinofilmille ja pääkuvaukset kestivät 100 päivää yhteen menoon. Ulkoilmakohtauksia sarjan ensimmäiseen jaksoon kuvattiin sokeriruokopellolla Erathissa, Louisianan lähellä. Pelto esitti rikospaikkaa, josta päähenkilöt löytävät kuolleen naisen. Fukunaga värväsi Adam Arkapaw'n, joka oli aiemmin ollut Top of the Lake -sarjan kuvaajana, ja käytti minimalistista valaistusta kohtausta varten. Louisianan sateiset sääolot ja muta tekivät kuvausvälineiden liikuttelun vaikeaksi. Kuvausryhmä kohtasi myös kaikenlaisia eläimiä, kuten vesimokkasiinikäärmeitä ja 180-senttimetriä pitkän alligaattorin. Lisäksi äänekkäät matkijalinnut pyrittiin pitämään poissa kuvauspaikoilta petolintujen, kuten pöllöjen ja haukkojen avulla. Sarjan lavastajat rakensivat Seeing Things -jakson lopussa esiintyvän kirkon raunion alusta pitäen. Myös Reggie Ledoux'n metamfetamiinilabra jaksossa The Secret Fate of All Life rakennettiin sarjaa varten.
Vaikutteet Tärkein sarjalle vaikutteita antanut teos on Robert W. Chambersin novellikokoelma Keltainen kuningas () (1895). Kauhuklassikon ja sarjan yhteys huomattiin ensin The Wall Street Journal -sanomalehdessä, jonka jälkeen sarjan innokkaimmat katsojat alkoivat pitää silmällä yhteneväisyyksiä. Pizzolatton muihin vaikuttajiin lukeutuvat Stephen King ja Raymond Chandler, jotka ovat myös ottaneet mallia Chambersin teoksista. Samankaltaisuudet Thomas Ligottin teokseen The Conspiracy Against the Human Race (2010) saivat jotkut syyttämään Pizzolattoa plagioinnista.
Sarjassa on myös suoria viittauksia Keltaiseen kuninkaaseen. Jaksossa Seeing Things, etsivät löytävät Dora Langen päiväkirjan, jossa on monia viittauksia Keltaiseen kuninkaaseen ja Carcosaan, kuvitteelliseen kaupunkiin johon kirjan tapahtumat sijoittuvat. Jakso The Secret Fate of All Life on täynnä viittauksia. Esimerkiksi Reggie Ledoux kertoo Cohlen olevan nyt Carcosassa ja mainitsee mustien tähtien nousevan. Sarjassa on käytetty myös visuaalisia viittauksia kirjaan: Dora Langen päiväkirjassa on piirustuksia mustista tähdistä ja laskevan auringon heijastuma järvessä kuvaa kaksoisaurinkoja.
True Detectiven suosio nosti kirjan bestseller-listoille. Kirja käännettiin myös ensi kertaa suomeksi. Suomennos ilmestyi marraskuussa 2014. The King in Yellow on tekijänoikeudeton ja se on saatavilla ilmaiseksi internetissä.
Vastaanotto Arvostelut True Detective otettiin hyvin vastaan ja sai kehuja muun muassa sävykkäästä dialogista, yksityiskohtaisesta tarinankerronnasta ja näyttelijöiden mainioista osasuorituksista. San Francisco Chroniclen David Wiegand kirjoitti: ”Dialogi on rikasta, värikästä ja provosoivaa; hyvä lisä sarjan synkkään herkkyyteen. Ohjaaja Cary Joji Fukunaga käyttää Louisianan maisemaa hyväkseen ja antaa sille yhtä tärkeän osan tarinassa kuin roolihahmoilla Cohle ja Hart on. Kaikkien näytteleminen on huippuluokkaa, mutta McConaugheyn ja Harrelsonin suoritukset ovat omaa luokkaansa.” Los Angeles Timesin Robert Lloyd kehui sarjan formaattia kirjoittaen: ”Olemme todistamassa minisarjojen paluuta. Kun ei ole kiirettä ehtiä kauden loppuun, jää aikaa hitaalle, yksityiskohtaiselle tarinankerronnalle, jossa on paljon tilaa keskustelulle ja hiljaisuudelle.” Helsingin Sanomien Pertti Avola kutsui sarjaa ”vangitsevaksi ja koukuttavaksi” ja kirjoitti: ”[True Detective] on visuaaliselta ilmeeltään lähes naturalistinen, eikä tarjoa katsojalle helppoja täkyjä sen paremmin kuvillaan kuin tarinallaan tai dialogillaan. Louisianassa taltioidut näkymät ovat tavanomaisesta suurkaupunkiviidakosta poikkeavia ja toimiva osa tarinaa.”
Plagiointisyyte Mike Davis, H. P. Lovecraftille omistetun internetsivuston The Lovecraft Zinen ylläpitäjä, julkaisi elokuussa 2014 artikkelin, jossa hän syytti Nic Pizzolattoa Thomas Ligottin ja muiden kirjailijoiden plagioinnista. Hänen mielestään Rust Cohlen pessimistiset, elämän merkityksettömyyttä koskevat monologit sisälsivät lausahduksia Ligottin teoksesta The Conspiracy Against the Human Race (2010). Davis kirjoitti: ”Kirjailijat työskentelevät kovasti tuottaakseen alkuperäisiä ideoita, tarinoita ja keskusteluja, ja on epäreilua, että joku toinen pitää niitä ideoita omanaan. Hra Pizzolatto on ehdolla Emmy-palkintoon työstään True Detectivessä kun taas Thomas Ligotti ahertaa lähes tuntemattomana. Vaikka tuskailin tämän artikkelin kirjoittamisen kanssa, lopulta tunsin että moraalisesti minulla ei ole muuta vaihtoehtoa.” Artikkeli herätti keskustelua muuallakin, etenkin Redditin keskustelupalstalla.
Pizzolatto kumosi väitteet ja vastasi: ”Mitään televisiosarjassa True Detective ei ole plagioitu. Rust Cohlen ilmaisemat filosofiset ajatukset eivät edusta kenenkään yksittäisen kirjailijan ajatuksia tai ideoita; nämä ovat pikemminkin pessimistisen, antinatalistisen filosofian dogmeja, joita Arthur Schopenhauer, Friedrich Nietzsche, E. M. Cioran ja monet muut filosofit ilmaisevat.” Myös HBO jätti lausunnon koskien syytteitä: ”True Detective on tavattoman omaperäinen teos, jonka tarina, juoni, hahmot ja dialogi kuuluvat Nic Pizzolattolle. Filosofiset käsitteet ovat kaikkien käytössä, myös fiktion kirjoittajien, ja tällaisia esimerkkejä on esiintynyt aiemminkin.” HBO päätti lausuntonsa julistamalla: ”Me tuemme sarjaa, sen käsikirjoitusta ja Nic Pizzolattoa täysin.”
Palkinnot True Detective voitti TCA-palkinnon kategoriassa ”Merkittävä suoritus elokuvassa, minisarjassa tai erikoisjaksossa” ja oli ehdolla kategorioissa ”Paras uusi ohjelma” ja ”Vuoden ohjelma”; Matthew McConaughey voitti kategoriassa ”Merkittävä henkilökohtainen suoritus draamassa”. Critics' Choice -gaalassa, sarja oli ehdolla parhaan draamasarjan palkintoon; McConaughey voitti parhaan miesnäyttelijän kategoriassa. Vuoden 2014 Primetime Emmy -gaalassa sarja oli ehdolla parhaan draamasarjan palkintoon, Harrelson ja McConaughey olivat ehdolla parhaasta miespääosasta, Nic Pizzolatto jakson The Secret Fate of All Life käsikirjoituksesta ja Cary Joji Fukunaga voitti jakson Who Goes There ohjauksesta. Se oli ehdolla seitsemään Creative Arts Emmy -palkintoon, joista se voitti neljä: paras alkutunnuksen suunnittelu, paras maskeeraus, paras roolijako ja paras kuvaus.
Vuoden 2015 Screen Actors Guild -gaalassa Harrelson ja McConaughey olivat ehdolla kategoriassa ”Paras miespääosa draamasarjassa”. Vuoden 2015 Golden Globe -gaalassa sarja oli ehdolla kategoriassa ”Paras minisarja tai televisioelokuva”, Harrelson ja McConaughey olivat ehdolla kategoriassa ”Paras miespääosa minisarjassa tai televisioelokuvassa” ja Michelle Monaghan oli ehdolla kategoriassa ”Paras naissivuosa sarjassa, minisarjassa tai televisioelokuvassa”. Sarja oli ehdolla parhaan draamasarjan Satellite-palkintoon, Harrelson oli ehdolla parhaan miespääosan palkintoon ja Monaghan parhaan naissivuosan Satellite-palkintoon.