Armas Pietari Arvelo, sukunimi vuoteen 1906 Achrén (29. kesäkuuta 1886 Uskela – 13. lokakuuta 1966 Helsinki) oli suomalainen vankeinhoitolaitoksen ylijohtaja.50-vuotias. Ylijohtaja A. P. Arvelo, Helsingin Sanomat, 29.6.1936, nro 171, s. 2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 27.6.2026
Arvelon vanhemmat olivat maanviljelijä Magnus Achrén ja Johanna Kristina Ahlfors. Hän pääsi ylioppilaaksi Turun reaalilyseosta 1906 ja opiskeli Helsingin yliopistossa suorittaen alemman ja ylemmän hallintotutkinnon 1911 ja oikeustutkinnon 1913. Arvelo sai varatuomarin arvon 1916.
Arvelo aloitti uransa rautatievirkamiehenä 1906–1910. Hän oli Suomen senaatin palveluksessa ylimääräisenä virkamiehenä 1911–1917, vankeinhoitohallituksen kanslistina 1917, senaatin oikeustoimituskunnan kanslistina 1918–1919 ja vankeinhoitohallituksen ylijohtajana 1920–1922 sekä oikeusministeriön vankeinhoito-osaston päällikkönä ja vankeinhoitolaitoksen ylijohtajana 1920–1945. Hän joutui eroamaan virasta vankeinhoitolaitokseen kohdistuneen voimakkaan kritiikin vuoksi. Viimeksi Arvelo oli Helsingin panttilainakonttorin toimitusjohtajana 1946–1959. Hän oli vankilaoikeuden puheenjohtajana 1932–1945, Suomen Vankeusyhdistyksen johtokunnan puheenjohtajana 1920–1932 sekä useiden valtion komiteoiden puheenjohtajana. Arvelo oli myös Uudenmaan läänin vaalipiirin keskuslautakunnan puheenjohtajana 1936–1948.
Arvelo teki opintomatkoja Keski-Euroopan maihin sekä otti osaa vankeinhoitokongresseihin Lontoossa 1925 ja Prahassa 1930 sekä pohjoismaiseen vankeinhoitokongressiin Tukholmassa 1927. Valtion margariinitehtaan johtokunnan puheenjohtajana Arvelo oli vuodesta 1924 sekä Helsingin kaupungin köyhäinhoitolautakunnan jäsenenä vuodesta 1923. Arvelo otti jäsenenä osaa useiden valtion komiteoiden työhön. Hän oli Commision Internationale pénale et pénitentiairen jäsen sekä kirjoitti koti- ja ulkomaisiin aikakauslehtiin vankeinhoitoa ja rikosoikeutta koskevia kirjoituksia. Hän oli Rivista di diritto penitenziarion kirjeenvaihtaja.
Arvelo oli naimisissa 1913–1959 kansakoulunopettaja Lempi Ihanelma Lehtiön (1881-1959) kanssa. Heidän tyttärensä oli näyttelijä Ritva Arvelo ja poikansa puunsuojausalan uranuurtaja metsänhoitaja, ekonomi Teppo K. Arvelo (1916–2003).Kuka kukin on 1954 (Projekt Runeberg)Ylioppilasmatrikkeli 1906 s. 20Teppo K. Arvelon muistokirjoitus (Helsingin Sanomat muistot)
Teoksia Nimellä A. P. Arvelo: Virkamieslainsäädäntö : kokoelma valtion viran ja toimen haltijoita koskevia lakeja ja asetuksia ; toim. A. P. Arvelo. WSOY 1931 Huoltolait : kokoelma yhteiskunnallista huoltoa koskevia lakeja ja asetuksia ; toim. A. P. Arvelo. WSOY 1937 Virkamieslait : kokoelma valtion viran ja toimen haltijoita koskevia lakeja ja asetuksia ; toim. A. P. Arvelo. Tekijä, Helsinki 1942 Kunnallisvaalit : käsikirjanen : kokoelma kunnallisvaaleja koskevia säännöksiä lyhyine selityksineen ; koonnut A. P. Arvelo. Tekijä, Helsinki 1950, 2. uud. painos WSOY 1953 Valtiolliset vaalit : käsikirjanen : kokoelma valtiollisia vaaleja koskevia säännöksiä lyhyine selityksineen ; koonnut A. P. Arvelo. WSOY 1955 Nimimerkillä Lakimies: Elinkautinen ja perinöllinen vuokrasopimus : vuokralautakuntien tarpeeksi kirjoitettu. Tekijä, Helsinki 1911 Mitä asioita vuokralautakunta saa vain sovitella ja mitä se saa päättää?. Tekijä, Helsinki 1911 Keskustelua valtiollisista uudistuksista ; eripainos Uuden Suomen n:rosta 181/182 1932. Helsinki 1932
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Valtionlaitosten johtajat Luokka:Suomalaiset juristit Luokka:Vuonna 1886 syntyneet Luokka:Vuonna 1966 kuolleet