Eumenes (, noin 362 eaa.–316 eaa.) oli Kardiasta kotoisin oleva sotapäällikkö, joka toimi aluksi Aleksanteri Suuren kirjurina. Eumenes otti osaa diadokkisotiin, joissa hän puolusti Aleksanteri Suuren perillisten oikeutta Makedonian kruunuun. Hän tuli kuuluisaksi monien parempina sotilaina pidettyjen makedonialaisten kukistamisesta. Lopulta Eumenes jäi Antigonoksen vangiksi hänen omien sotilaidensa petettyä hänet.
Nuoruus right|thumb|Filippos II oli Makedonian kuningas 359 eaa.–336 eaa. Hän teki Makedoniasta suurvallan, joka sai valtansa alle Makedoniaa ympäröivät alueet Kreikkaa myöten. Filippos arvosti suuresti kreikkalaista kulttuuria. Eumenes oli alkujaan kreikkalainen ja kotoisin Traakian Khersonesokselta, nykyiseltä Gallipolin niemimaalta. Plutarkhos kirjoittaa Eumeneen elämäkerrassaan, että tämä oli alkujaan köyhästä perheestä, mutta oli kuitenkin saanut hyvän koulutuksen kirjallisuudessa ja urheilussa. Kardiassa vieraillessaan Makedonian kuningas Filippos II näki Eumeneen muiden nuorukaisten kanssa harrastamassa pankrationia ja painia. Filippos ihastui Eumeneen niin, että otti tämän mukaan seurueeseensa ja palkkasi hänet yksityiskirjurikseen.Plutarkhos 1, Plutarkohos mainitsee lähteekseen Duris Samoslaisen. Plutarkhos kertoo Eumeneen ja Filippoksen tapaamisesta myös toisen version, jota hän pitää luotettavampana. Filippos olisi version mukaan ollut Eumeneen isän kestiystävä, ja Filippos avusti ystävänsä poikaa etenemään urallaan. Filippoksen tultua murhatuksi Aleksanteri Suuri otti Eumeneen omaan palvelukseensa. Eumenes seurasi Aleksanteria tämän sotaretkellä Persiaa vastaan.Plutarkhos 1
Persian ja Intian sotaretket right|thumb|Aleksanteri Suuri oli Makedonian kuningas 336 eaa.–323 eaa. Hän valloitti Persian valtakunnan, mutta hänen kuolemansa jälkeen hänen seuraajansa eli ns. diadokit taistelivat toisiaan vastaan valtakunnan hallinnasta. Eumenes toimi Aleksanteri Suuren pääsihteerinä, mutta toimi myös muissa tehtävissä. Intiassa Eumenes johti 300 ratsumiestä hyökkäyksessä kahta kaupunkia vastaan, jotka olivat ryhtyneet Sangalan kaupungin kanssa kapinaan Aleksanteria vastaan.Plutarkhos 1, Arrianos 5.25
Eumenes riiteli usein Hefaistionin kanssa ja oli vähällä joutua Aleksanterin epäsuosioon. Eräässä tapauksessa Hefaistion antoi huilunsoittaja Euiukselle asuinsijaksi huoneen, jonka Eumeneen palvelijat jo olivat valinneet Eumeneelle. Kun Eumenes sai kuulla tästä, hän meni raivoissaan valittamaan Aleksanterille. Aluksi Aleksanteri torui Hefaistionia, mutta suuttui pian Eumeneelle, koska tämä oli toiminut näin hävyttömästi Aleksanteria itseään kohtaan.Plutarkhos 2
Hefaistionin kuoltua vuonna 324 eaa. Eumenes sai Aleksanterin leppymään imartelemalla kuollutta vihamiestään ja juhlimalla tämän muistoa. Hefaistionin kuoltua Eumenes nimitettiin Perdikkaan tilalle komentamaan ratsuväen osastoa. Perdikkas puolestaan nousi Hefaistionin tilalle.
Vaikka Eumenes ei ollut makedonialainen, nautti hän kuitenkin arvostusta Aleksanterin ja tämän sotilaiden keskuudessa. Osoituksena tästä arvostuksesta Aleksanteri esimerkiksi antoi Eumeneelle vaimoksi Artabazoksen tyttären Artoniksen. Aleksanteri arvosti Artabazosta suuresti ja oli tehnyt tästä Baktrian satraapin. Aleksanterilla oli myös suhde Artabazoksen tyttären Barsinen kanssa, ja pari sai yhden lapsen, Herakleen. Artabazoksen kolmannen tyttären Artakama Aleksanteri antoi vaimoksi Ptolemaiokselle, josta myöhemmin tuli Egyptin kuningas.
Kuninkaallinen päiväkirja Eumenes toimi Aleksanteri Suuren kirjurina (grammateus), ja hänen oletetaan olleen kuninkaallisen päiväkirjan (efemerides) kirjoittaja. Plutarkhos, Arrianos ja Aelianus viittaavat päiväkirjaan teoksissaan. Päiväkirjassa selostettiin kuninkaan päivittäisistä toimista. Plutarkhos ja Arrianos siteeraavat päiväkirjaa käsitellessään Aleksanteri Suuren sairautta juuri ennen tämän kuolemaa. Aelianus siteeraa myös päiväkirjaa Varia Historiassaan. Aelianuksen siteeraamat tapahtumat sijoittuivat luultavasti vuoden 324 eaa. syksylle. Vuonna 1955 Lionel Pearson ehdotti, että päiväkirja oli hellenistisellä ajalla tehty väärennös. Muun muassa Peter Brunt kannatti tätä näkemystä. A.B. Bosworth on väittänyt, että päiväkirja olisi ollut Eumeneen sepittämää propagandaa. Vanhaa käsitystä, että päiväkirja oli aito, edustavat muun muassa William Tarn ja N.G.L. Hammond.
Aleksanteri Suuren kuolema left|thumb|Aleksanteri Suuren kuolema. Piirros Karl von Pilotyn maalauksen mukaan vuodelta 1886. Aleksanteri Suuren kuoltua vuonna 323 eaa. alkoi valtataistelu hänen upseeriensa, niin sanottujen diadokkien, välillä. Aleksanterin kilvenkantaja Neoptolemos rehvasteli sillä, että oli seurannut Aleksanteria kantaen hänen kilpeään Eumeneen kantaessa vain hänen kirjoitusvälineitään. Muut paikalla olleet naureskelivat, koska tiesivät Aleksanterin suuresti arvostaneen Eumenesta.
Aleksanterin kuoleman jälkeen makedonialaiset jakaantuivat pian kahteen leiriin. Jalkaväki halusi tehdä Aleksanterin velipuolesta Arrhidaioksesta uuden kuninkaan, kun taas ratsuväki Perdikkaan johdolla suosi Aleksanterin ja Roksanen syntymätöntä lasta. Eumenes oli jalkaväen kannalla, mutta pysytteli aluksi puolueettomana. Eumeneella ei myöskään ollut mitään sananvaltaa uuden kuninkaan valitsemisessa, koska hän ei ollut syntyperältään makedonialainen. Lopulta hän otti komentoonsa suuren joukon makedonialaisia ja kreikkalaisia, jotka kannattivat Aleksanterin nuorta poikaa Aleksanteri IV:ä. Eumenes suostutteli sotilaat hyväksymään ehdotetun kompromissin, jossa Arrhidaios ja Roksanen syntymätön lapsi jakaisivat kruunun, samalla kun Perdikkas toimisi hallitsijana.Plutarkhos 3
Satraappina Kun diadokit jakoivat Aleksanterin valtakunnan keskenään, tuli Eumeneesta Kappadokian ja Paflagonian satraappi. Kumpikin näistä maakunnista oli kuitenkin vielä valloittamatta ja kuningas Ariaratheen hallinnassa. Perdikkas, joka oli valittu valtakunnan hallitsijaksi, määräsi Fryygian satraapin Antigonoksen ja Hellespontoksen Fryygian satraapin Leonnatoksen auttamaan Eumenesta valtaamaan nämä alueet. Nämä eivät kuitenkaan eri syistä olleet halukkaita auttamaan Eumenesta. Antigonos ei välittänyt käskystä, ja Leonnatos puolestaan auttoi aluksi Eumenesta. Kardian tyranni Hekataeus suostutteli kuitenkin Leonnatoksen lähtemään Kreikkaan avustamaan Antipatrosta, joka oli joutunut vaikeuksiin kreikkalaisia vastaan niin sanotussa Lamian sodassa. Leonnatos yritti suostutella Eumenesta lähtemään hänen mukanaan Kreikkaan. Eumenes ja Hekataeus olivat kuitenkin vanhoja vihamiehiä. Eumenes oli usein yrittänyt saada Aleksanterin syrjäyttämään kotikaupunkinsa tyrannin, mutta ilman tulosta. Yrittäessään saada Eumeneen lähtemään kanssaan Leonnatos kertoi tälle todellisista aikeistaan. Antipatroksen auttaminen oli nimittäin vain tekosyy, jolla hän voisi saada Makedonian omaan valtaansa. Leonnatoksella oli myös kirjeitä Aleksanterin siskolta Kleopatralta, joka oli kutsunut Leonnatoksen Pellaan ja luvannut mennä naimisiin hänen kanssaan. Eumenes pelkäsi kuitenkin Antipatrosta ja Hekataeusta, joita hän piti vihamiehinään. Cornelius Nepoksen mukaan Leonnatos yritti murhata Eumeneen, kun tämä ei suostunut lähtemään hänen mukaansa. Eumenes pakeni keskellä yötä Leonnatoksen leiristä Perdikkaan luokse. Mukaansa Eumenes sai 300 ratsuväen sotilasta ja 5000 talentin verran kultaa.Plutarkhos 3.3–5, Nepos 2.4, The Cambridge Ancient History s. 34
Eumenes kertoi Perdikkaalle Leonnatoksen suunnitelmista ja pääsi näin tämän suosioon. Eumenes pääsi Perdikkaan lähipiirin jäseneksi. Perdikkas auttoi henkilökohtaisesti Eumenesta valtaamaan Kappadokian. Perdikkas sai näin myös kunniaa laajentamalla valtakuntaa yli Aleksanterin saavuttamien rajojen. Kun Ariarathes oli saatu vangittua, Eumenes julistettiin Kappadokian satraapiksi. Eumenes nimitti omia ystäviään varuskuntien ja Kappadokian kaupunkien hallitsijoiksi. Tämän jälkeen hän matkusti Perdikkaan luokse.Plutarkhos 3.6–7, The Cambridge Ancient History s. 34 Mutta Perdikkas lähetti Eumeneen takaisin, koska uskoi, ettei tarvinnut tämän apua ja että Kappadokia tarvitsi luotettavan satraapin. Eumeneen tehtäväksi tulikin nyt auttaa Neoptolemosta Armenian valtauksessa. Babylonin jaossa Neoptolemoksesta oli tehty Armenian satraappi, mutta hän ei ollut saanut maakuntaa taltutettua. Neoptolemos oli aikaisemminAleksanterin kuoleman jälkeen. ks. Plutarkhos 1 haukkunut Eumenesta.
Eumenes huomasi, että Neoptolemoksen joukot olivat turhamaisia ja röyhkeitä. Hän päättikin perustaa oman ratsuväkiyksikön alueen asukkaista. Joukoilleen hän lupasi vapautuksen verotuksesta. Eumenes lahjoitti myös tarvitseville hevosia, joita hän osti ystäviltään. Hän nosti joukkojensa mielialoja lahjoilla ja kunnianosoituksilla. Eumenes panosti myös paljon joukkojensa harjoitteluun ja kuriin. Nähdessään nämä uudet joukot makedonialaiset olivat hämmästyneitä. Lyhyessä ajassa Eumenes oli värvännyt ja kouluttanut 6300 ratsuväen sotilasta.Plutarkhos 4
Ensimmäinen diadokkisota
Vuonna 321 eaa. Antipatros ja Krateros, jotka olivat kukistaneet kapinoivat kreikkalaiset Lamian sodassa, päättivät yhdessä syrjäyttää Perdikkaan, jolle oli heidän mielestään kertynyt liian paljon valtaa. Perdikkasta vastaan hyökkäsi samaan aikaan myös Egyptin satraappi Ptolemaios, ja Perdikkas jätti Eumeneen puolustamaan Vähää-Aasiaa. Perdikkas nimitti Eumeneen Kappadokian ja Armenian joukkojen komentajaksi. Perdikkas lähetti myös kirjeet AlketaalleJoka myös oli Perdikkaan veli. ja Neoptolemokselle, joissa hän määräsi heitä tottelemaan Eumeneen käskyjä. Alketas kieltäytyi heti taistelemasta, koska hänen mukaansa joukot häpesivät taistella Antipatrosta vastaan ja olivat valmiita antautumaan Kraterokselle, jota he ihailivat. Neoptolemos puolestaan ei vastannut Eumeneen käskyihin vaan hyökkäsi tätä vastaan. Aluksi vaikuttikin siltä, että Neoptolemos veisi voiton Eumeneesta. Neoptolemoksen joukot kukistivat Eumeneen jalkaväen, mutta tämä teki ratsuväkensä kanssa rynnäkön, joka ajoi vihollisen pakosalle. Eumenes valtasi myös Neoptolemoksen kuormaston, ja tämän joukot antautuivat Eumeneelle, joka sai heidät liittymään omiin joukkoihinsa.Plutarkhos 5.1–3
Neoptolemos pakeni taistelun jälkeen Antipatroksen ja Krateroksen luokse. Krateros ja Antipatros olivat jo lähettäneet Eumeneelle kirjeen, jossa he pyysivät tätä liittymään heihin. Eumeneelle tarjottiin enemmän joukkoja ja suurempaa aluetta, jota hän saisi hallita satraappina. Eumenes vastasi, että ei voinut liittoutua Antipatroksen kanssa, joka oli ollut hänen vihamiehensä pidemmän aikaa. Krateroksen, jota hän piti ystävänään, hän halusi sopivan riitansa Perdikkaan kanssa.Plutarkhos 5.4–5
Taistelu Kraterosta vastaan Neoptolemos kertoi Kraterokselle, että makedonialaiset jättäisivät Eumeneen heti, kun he näkisivät tämän. Krateros päätti lähteä Eumenesta vastaan seuraansa liittyneen Neoptolemoksen kanssa. Samalla Antipatros lähti auttamaan Ptolemaiosta, jota vastaan Perdikkas oli hyökännyt. Eumenes kertoi joukoilleen, että vihollisia johti Neoptolemos, koska pelkäsi joukkojensa muuten jättävän hänet. Ennen taistelua Eumenes näki unen, jota hän piti enteenä. Unessaan hän näki kaksi Aleksanteria taistelussa - toista avusti Demeter ja toista Athene. Demeterin avustama Aleksanteri voitti. Eumenes piti tätä hyvänä enteenä, sillä Eumeneen hallitsema alue oli viljava. Eumeneen usko ennustukseen kasvoi hänen kuullessaan, että vihollisen tunnussana oli "Athene ja Aleksanteri". Hän määräsi oman armeijansa tunnussanaksi "Demeter ja Aleksanteri".Plutarkhos 6.3–7