Suomalainen kansantanssi

pienoiskuva|Kipakkaa polkkaa. Rimpparemmi. Kuva: Aki Paavola.

Kansantanssi on Suomessa harrastuksena suosittu ja eri seuroissa on laskettu olevan jopa 25 000 harrastajaa https://kansanmusiikkijakansantanssi.files.wordpress.com/2013/12/kansantanssi-2001.pdf .

Taustaa

Suomalaiset kansantanssit eli tanhut tulivat harrastuksena muodikkaiksi 1900-luvun alun naisvoimisteluliikkeen ja raittiusjärjestöjen työn myötä. Kansallisuusaatteen nostamana 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa annettiin keruukehotuksia kansanperinteeseen. Tanssiperinnettä saatiin kerätyksi kansainvälisesti verraten hyvin.

Suomalainen kansantanssi voidaan jakaa muutamiin toisistaan esteettisesti ja luonteeltaan poikkeaviin alueisiin:

Itäiseen eli karjalaiseen perinteeseen Läntiseen perinteeseen Muuhun Suomeen

Saamelaisista tansseista on tietoa hyvin vähän kolttien katrillia lukuun ottamatta.

Kansantanssiin kuuluu ryhmätansseja, jotka tanssitaan kuvioissa symmetriaa noudattaen, ja kansan paritansseja joissa muunnelmien rikkaus kukoistaa vapaan viennin avulla. Suomenruotsalaisessa ja karjalaisessa tanssiperinteessä improvisaatiolla on suurempi tila kuin muualla Suomessa. Suomenruotsalaiseen kansantanssiin kuuluu tyypillisenä suomenkielistä aluetta pehmeämpi askellus ja vinhakkaampi pyörintä. Suomenruotsalaisessa perinteessä myös huudetaan riemukkaasti ja useammin kuin suomenkielisessä. Ruotsinkielisten kansantanssiryhmien ohjelmistoon kuuluu myös sellaisia tanssilajeja, joita suomenkielisillä ryhmillä ei tyypillisesti kuulu (esimerkiksi bakmes).

Kansantanssiryhmät jakautuvat käytännössä sosiaalisiin ja esittäviin ryhmiin. Esittävien tarkoitus on luoda yleisölle elämys tai esitellä suomalaista kansanperinnettä. Sosiaaliset ryhmät taas ovat lähempänä kansantanssin alkuperäistä tarkoitusta: yhteistä hauskanpitoa. Työväen- ja kansalaisopistot sekä erilaiset keskusseurat tekevät vanhus-, varhaisnuoriso- ja terveystyötä liikuttaessaan eri kansanryhmiä.

Kansantanssien esihistoria rituaalitansseissa

Tarkkaa tietoa siitä, milloin suomalaiset alkoivat tanssia, ei ole, mutta on hyvä syy olettaa sen alkaneen jo esihistoriallisina aikoina, suomalais-ugrilaisten kansojen aiemmilla asuinseuduilla. Lähes kaikkien säilyneiden heimokulttuurien piirissä esiintyy tansseja, joissa on järjestyneitä kuviota, rytmillisiä jaksotuksia, erityinen esiintymispaikka ja ne on suunniteltu tekemään tietty vaikutus katsojiin tai liittyvän yhteisölliseen juhlintaan https://staditanssii.fi/lansimaisen-tanssin-historia-osa-1/ . Yleisönä saattavat olla vain henkiolennotkin, joilta tanssijat pyytävät sadetta, kalaonnea tai kiittävät sadosta, ja näyttämönä ruohoaukio. Näistä rituaaleista on esittävä tanssi saanut alkunsa, sekä kansantanssit kehittyneet sittemmin. Suomestakin on tehty esihistorialliselta ajalta löytöjä soittimista, joilla seremonia- ja kansantansseja on todennäköisesti säestettyhttps://tuhat.helsinki.fi/portal/files/71300264/Esihistoriallisia_soittimia_Muinaistutkija_3_2001.pdf. Vuodenkiertoon, luontoon ja yhteisöllisiin tapahtumiin liittyvät kansantanssit ovat hyvin todennäköisesti kuuluneet kulttuuriin Suomenkin alueella jo esihistoriallisella ajallakin, sekä saaneet vaikutteita naapurikulttuurialueilta. Suomalaisessa muinaisuskokulttuurissa viljankylvöajan jälkeinen touko- ja vakkajuhlien aika on ollut parinmuodostuksen juhla-aikaa, sekä keskikesän (kesäpäivänseisauksen) ajalla, loppukesän karhujuhlilla ja syksyn Kekri-sadonkorjuujuhlilla on eittämättä ollut merkitystä myös suomalaisten kansantanssien alkuhistoriassa.

Kansantanssin historiaa Suomessa

Suomalaisen kansantanssin historia liittyy vahvasti Suomen yleiseen historiaan ja eri vaiheisiin sekä Ruotsin vallan aikana että suuriruhtinaskuntana osana Venäjää. Kansallisuusaatteen nousun vaikutuksesta aiemmin ajanvietteenä toimineesta musiikki-, leikki- ja tanssiperinteestä muotoutui suomalaisten "juuria" korostava kulttuurin muoto. Musiikin ja seurustelutapojen muutokset ovat olleet vahvasti vaikuttamassa suomalaisen tanssiperinteen kehittymiseen Hoppu, Petri: teoksessa "Asplund, Hoppu, Laitinen, Leisiö, Saha & Westerholm: Suomen musiikin historia Kansanmusiikki." WSOY, 2006.

Suomessa ei ole varsinaisesti maassa syntyneitä tansseja, vaan kaikilla kansantansseilla on juuret eurooppalaisissa tansseissa. Esimerkiksi polskan juuret ovat Puolassa ja jenkan Saksassa. Tanssit muovautuivat Suomalaiseen muotoon vuosien myötä, ja nykyään ne eroavat huomattavasti synnyinmaissaan tanssittavista kuvioista.

Kansantanssin muotoja Laulutanssit

Keskiajalla ketju- ja piiritanssit olivat yleisiä eri puolella Eurooppaa. Ne ovat kansantanssien vanhinta tanssikerrostumaa ja todennäköisesti levinneet Ranskasta (ransk. carole) muualle Eurooppaan. Keskieurooppalaiset tanssilaulut eivät ilmeisesti yleistyneet suomenkielisen väestön keskuudessa, vaikka niiden aiheita käytettiin kalevalamittaisissa lauluissa.

Suomalaisten muinaiskansantansseissa on voinut olla vaikutteita, keskieuraasialaiselta ajalta, ikivanhoista piiri- ja letkaketjutansseista, joista osaa nykyversioina yhä harrastetaan keskisen, sekä eteläisen Euraasian alueilla ja laajemmaltikin perinnetansseina. Osalla niistä on monituhatvuotinen historia.

Säestyksenä ovat olleet balladit ja muut eeppiset laulut; ne liittyivät Suomessa kalevalamittaisten laulujen esittämiseen. Karjalankannakselta ja Inkeristä on kerätty paljon kalevalamittaisia lauluja, jossa ne säilyivät käytössä paikoin 1900-luvun alkuun asti.

Askelikot ovat yksinkertaisia: kävelyä, juoksua, hyppyaskelikkoja, tasahyppyjä. Kuvioina ovat tavallisimmin piirit ja ketjut, mutta voidaan liikkua myös rivistönä tai solassa. Laulutanssiperinteen jatkajina ovat piirileikit Rausmaa, Pirkko-Liisa&Esko: "Tanhuvakka Suuri suomalainen kansantanssikirja.". WSOY, 1977

Menuetti ja polska

Tanssina menuetti Suomessa on ollut suosionsa huipulla 1700-luvulla, jolloin se tanssittiin usein kaksoistanssina polskan kanssa. Ensin tanssittiin monivuoroinen, tarkasti säännelty arvokas menuetti ja sen perään pari- tai piiripolskaa.

Polska on puolalaista alkuperää.

Kontratanssit Kontratanssit ovat ryhmätansseja. Nimi kontratanssi tulee todennäköisesti englanninkielisestä ilmauksesta country dance ja ranskan sanasta contredanse.

Angleesi Solassa tanssittavat angleesit tunnetaan Suomessa myös solatanssien nimellä.

Enkeliska Enkeliskat yleistyivät Suomessa viimeistään 1800-luvun alkupuolella. Suosituimmillaan ne olivat 1800-luvun puolivälissä. Toisin kuin monet muut tanssinlajit, enkeliska on ollut Suomessa lähes pelkästään kansanomaisessa käytössä, eikä sitä juuri tunneta säätyläistansseina.

Enkeliska tuli todennäköisesti Britteinsaarilta merimiesten mukana. Nimi onkin ilmeisesti suora suomennos ruotsin kielen sanasta engelska = englantilainen. Enkeliska oli erityisen suosittua Ahvenanmaalla, vaikka tietoja on 1800-luvun alusta lähtien lähes koko maasta Karjalaa lukuun ottamatta.Hoppu, Petri 2006 : Suomalainen tanssikulttuuri ja vanhimmat tanssimuodot. Teoksessa Asplund, Hoppu, Laitinen, Leisiö, Saha, Westerholm. Suomen musiikin historia Kansanmusiikki. s. 357−364. WSOY; Porvoo.

Enkeliskaa tanssitaan tasajakoiseen musiikkiin ja sen tunnistettavat piirteet ovat paikallaan suoritettava enkeliskahyppely, sekä kuviossa pujottelu eli enkeliskakierto. Enkeliskatanssikuvion koko voi olla vaihteleva: 3, 4, 5, 6, 8 tai 9 tanssijaa. Aina ei siis tanssita pareittain. Ahvenanmaalta on tietoja myös vielä useamman hengen kuvioista.

Enkeliskan piirteitä tunnetaan nykyäänkin Britteinsaarten reel-tansseista. Hyppely on omaksuttu meille pehmeämpänä ja tempoltaan hitaampana. Askel on kuitenkin ilmava ja rullaa päkiältä kannalle.http://www.folkdancing.com/Pages/skandia/02engel.htm

Kolmen hengen kuviossa tanssijat kiertävät kahdeksikkoa ja neljän hengen kuviossa kolmisilmukkaista kahdeksikkoa. Kiertäessä tanssijat tulevat aina toisiaan vastaan. Enkeliskakiertoa voidaan harjoitella mm. ajattelemalla, että annetaan joka toiselle vastaantulevalle oikea käsi ja joka toiselle vasen.

Kolonnatanssit Kolonnatanssit ovat kontratansseja, joiden tanssikuvio muodostuu useista kolmikkoriveistä. Monissa maissa kolonnatanssit tunnetaan ranskankielisellä nimellä tempete. Suomessa tunnetaan muutamia kolonnatansseja, esim. Yhdeksänhenkinen, Hampuri, Hollolalainen, Tyrvään lysti ja Pappi varis. Kolonnatanssit ovat olleen yleisempiä muualla Euroopassa, missä niitä on tanssittu myös suuremmissa kuvioissa. Sana purpuri tulee ranskalaisesta sanasta potpourri, joka tarkoittaa sekaliharuokaa: kuten ruoassa on useita lihalajeja, siten purpurissa on useita tanssilajeja.

Katrilli Katrilleja on Suomessa muistiinmerkitty useita. Se on ollut suosituin kontratanssin muoto Suomessa. Katrillia tanssitaan neliössä.

Franseesi Franseesi (ranseesi, pransiisi) yleistyi säätyläistanssina kontratansseista viimeisenä 1800-luvun lopulla, ja kansanomaisessa käytössä se ei ole ollut kovinkaan yleinen. Franseesia leimasi tietty herraskaisuus, ja se oli käytössä vain lyhyen aikaan. Se on poloneesin ohella säilyttänyt asemansa akateemisten juhlatilaisuuksien tanssina. Franseesista on tietoja neliö- ja vastakkaisrivitanssina Länsi- ja Etelä-Suomesta, ja ainoastaan Helsingin ympäristössä sillä on ollut vahva asema kansan keskuudessa. Franseesi muistutti rakenteeltaan sekä katrilleja että purpureita: katrillimaisia piirteitä siinä oli vastuut, paikanvaihdot, karkelot ja muut vastaavat vakio-osat ja purpurimaisia piirteitä olivat monimuotoiset kuviomarssit tanssin lopussa.

Purpuri

Purpuri on eräs komeimmista ja näyttävimmistä suomalaisen kansanomaisen tanssiperinteen edustajista. Tämä pitkä, moniosainen ja monivuoroinen tanssi on alun perin muodostunut useista itsenäisistä tansseista, jotka ovat sitten liittyneet yhä kiinteämmiksi kokonaisuudeksi muodostaen lopulta yhtenäisen tanssin, jonka vuoroiksi nämä tanssit on käsitetty.Bergholm, Kari: Suomalainen Purpuri. 1999. Suomalaisen kansantanssin ystävät.

Kuviotanssityyppejä

Poloneesi Karjalaiset kisat

Kižata-sana on alun perin tarkoittanut todennäköisesti kaikenlaista ilonpitoa: leikkiä, tanssia, laulua ja kisailua. Karjalaisissa illanvietoissa kisoilla ollut suuri merkitys niiden kuvioinnin, askelikkojen ja soitinsäestyksen tarpeettomuuden vuoksi. Usein kisoja säestettiin laulamalla.

Röntyskä

Kansanomaiset paritanssit Polska

Polska on piirissä, ketjussa tai pareittain tanssittava, useimmiten tahtilajiltaan 3/4. Suomeen puolalaista alkuperää oleva polska on tullut Ruotsista, jossa sillä on hyvin suuri arvostus kansantanssina. Tilassa liikkuva paritanssiversio tunnetaan myös nimellä hamburska.

Masurkka

Masurkka on kolmijakoinen paritanssi, jonka oletetaan tulleen Suomeen Venäjän kautta. Suurin osa muista paritansseista on todennäköisesti tullut Suomeen Keski-Euroopasta Ruotsin kautta.

Masurkan perusaskel tanssitaan seuraavasti: A-osassa tehdään askel-hyppyjä ja juoksuaskelia ja B-osassa tanssitaan tyypillisimmin polkkamasurkkaa (toiselta nimeltään masurkkapolkkaa).

Polkka Suomalaisessa polkassa on paljon askelvariaatioita ja nostoja.

Jenkka

Jenkkaa tanssitaan edelleen tanssilavoilla. Jenkka ja sottiisi ovat aiemmin olleet saman tanssin muunnoksia, mutta ne on eronneet omiksi tansseikseen. Jenkka ja sottiisi eroavat toisistaan siten, että sottiisi tanssitaan sitkeästi "maata pitkin"ja jenkka puolestaan hyppelemällä.

Jenkan perusaskel tanssitaan tyypillisimmin seuraavasti: A-osassa askel askel hyppy x 2, joilla edetään parin kanssa tanssisuuntaan avoimessa tanssiotteessa B-osassa hyppyaskelia x 4, joilla pyöritään 2 kierrosta parin yhteisen akselin ympäri tanssisuuntaan tilassa liikkuen

Sottiisi Sottiisia sanotaan myös "laiskan pojan jenkaksi", koska askelten kaava on sama, mutta se tanssitaan ilman hyppyä.

A-osassa tanssitaan askel askel jousto x 2 edeten tanssisuuntaan avoimessa tanssiotteessa B-osassa tanssitaan neljä pistopyörintää kaksi kierrosta ympäri suljetussa otteessa

Kerenski