Bruno Armas Tenhunen (20. kesäkuuta 1898 Viipurin mlk – 8. huhtikuuta 1985 Sudbury, Ontario) oli suomalainen toimittaja ja poliitikko, joka toimi STPV:n kansanedustajana vuonna 1924. Hän työskenteli eri nimillä ilmestyneen kommunistisen Savon Kansan päätoimittajana 1920 ja 1922–1923. Tenhusen kansanedustajakausi kesti vain viisi kuukautta, kunnes hänet erotettiin poliittisista syistä saamansa vankilatuomion johdosta. Vapautumisensa jälkeen Tenhunen muutti Kanadaan, jossa hän työskenteli muun muassa toimittajana ja kommunistit jätettyään vaikutti sosialidemokraattisessa työväenliikkeessä.

Elämä Nuoruusvuodet Bruno Tenhusen vanhemmat olivat Joroisessa syntynyt puuseppä Adam Tenhunen (s. 1873) ja Snappertunasta kotoisin ollut Eva Ellida Lag (s. 1873). Vuosisadan vaihteessa perhe muutti siirtolaisiksi Yhdysvaltoihin, josta he palasivat 1911. Kansakoulun käytyään Tenhunen työskenteli puusepäntehtaalla Kuopiossa.

Päätoimittajana Tenhunen liittyi Suomen Sosialidemokraattiseen Nuorisoliittoon (SSN) jo ennen sisällissotaa. Vuonna 1919 hänet valittiin liiton Kuopion piirisihteeriksi. Tammikuussa 1920 Tenhunen ryhtyi SDP:n vasemmisto-opposition haltuun päätyneen Uuden Savon Kansan päätoimittajaksi Kaarlo Luodon jouduttua vankilaan. Hänet asetettiin heti keväällä syytteeseen lehdessä julkaistuista kirjoituksista, joissa ruodittiin muun muassa sisällissodan tapahtumia sekä uutisankaksi osoittautunutta Otto Wille Kuusisen murhaa. Kahdessa oikeudenkäynnissä langetetut tuomiot yhdistettiin myöhemmin seitsemän kuukauden vankeudeksi.

Kommunistien riveihin siirryttyään Tenhunen toimi muun muassa SSTP:n sekä puolueen valtaaman SSN:n Kuopion piiritoimikuntien puheenjohtajana. Vuonna 1920 hänet valittiin Kuopion kaupunginvaltuustoon. Seuraavana talvena SSTP:n valtuutetut menivät istuntolakkoon vastalauseena päätökselle jättää kunnalliset ilmoitukset julkaisematta puolueen äänenkannattajassa, minkä seurauksena he saivat sakot virkavirheestä. Syksystä 1922 lähtien Tenhunen työskenteli Vapaaksi Kansaksi ja myöhemmin Sanantuojaksi nimensä muuttaneen Uuden Savon Kansan päätoimittajana. Keväällä hänet tuomittiin sakkoihin satamatyöläisten asemaa koskeneesta kirjoituksesta. Tenhunen oli päätoimittajana kesäkuuhun 1923, jolloin viranomaiset lakkauttivat lehden lopullisesti.

Eduskuntaan ja vankilaan

Syyskesällä 1923 Tenhunen oli yli kuukauden vangittuna niin sanotun suuren kommunistijutun tutkimusten yhteydessä. Joulukuussa Tenhunen valittiin jälleen kaupunginvaltuustoon viranomaisten lakkauttaman SSTP:n seuraajaksi perustetun STPV:n listoilta ja huhtikuussa 1924 hänestä tuli kansanedustaja. Tenhunen toimi myös eduskuntaryhmänsä sihteerinä. Eduskunnan kesäloman aikana Turun hovioikeus jakoi kommunistijutun tuomiot mätkäisten Tenhuselle puolitoista vuotta kuritushuonetta valtiopetoksen valmistelusta.

Syysistuntokauden alkaessa puhemies Kyösti Kallio ilmoitti tuomionsa myötä kansalaisluottamuksen menettäneen Tenhusen olevan oikeudeton edustajantoimeen. STPV:n Mauritz Rosenberg kyseenalaisti tulkinnan vaatien asian käsittelyä perustuslakivaliokunnassa, koska tuomio ei ollut lainvoimainen Tenhusen valitettua korkeimpaan oikeuteen. Sosialidemokraatit sekä kaikki porvaripuolueiden lakimiehet Ernst Estlanderia lukuun ottamatta yhtyivät Rosenbergin näkemykseen. Jopa kommunistijuttua käsiteltäessä oikeuden puheenjohtajana toiminut Turun hovioikeuden asessori Knut Molin kannatti tapauksen viemistä perustuslakivaliokuntaan, koska ei mielestään osannut sanoa siitä juuta eikä jaata. Valiokunnan puheenjohtaja E. N. Setälä ei halunnut asiaa käsittelyyn pitäessään sitä selvänä. Samaa mieltä oli Paavo Virkkunen, jonka mukaan eduskunta oli jo aikaisemmin tehnyt vastaavan päätöksen. Kommunistinen Työn Ääni vinoilikin pappi Virkkusen ratkaisseen raamatullisella viisaudellaan lainopillisen pulman, johon juristit eivät löytäneet vastausta. Puhemies Kallio haki ratkaisun äänestyksestä, jossa Rosenbergin ehdotus hylättiin kuuden äänen enemmistöllä. Seuraavaksi puhemies nuiji erottamisen pöytään järjestämättä siitä enää uutta äänestystä. Kallio ei myöskään suostunut Väinö Tannerin ja Hannes Ryömän vaatimukseen oman menettelynsä syynäämisestä perustuslakivaliokunnassa.

STPV:n eduskuntaryhmä jätti Kallion toiminnasta vastalauseen, jossa sitä pidettiin lainvastaisena parlamentaaristen oikeuksien törkeänä loukkauksena. Samaan aikaan eduskunnasta sai lähtöpassit myös Konsta Vuokila, mutta hänen erottamistaan puolue ei vastustanut, koska tuomiosta oli korkeimmain oikeuden päätös. Tenhunen puolestaan julkaisi työväenlehdissä kiitokset häntä tukeneille eri ryhmien kansanedustajille ja piti erottamistaan valtiopäiväjärjestyksen vastaisena. Tenhusen tilalle eduskuntaan nousi Pekka Strengell. Korkein oikeus vahvisti tuomion seuraavana keväänä, minkä seurauksena Tenhunen menetti paikkansa myös kaupunginvaltuustossa. Uuden Suomen kokoomuslainen pakinoitsija J. W. Tuura käytti tapausta hyväkseen vielä vuoden 1937 presidentinvaalien alla muistuttamalla sosialidemokraatteja kuinka vaarallinen Maalaisliitto edustanut Kallio oli vasemmiston kannalta.

Kanadassa Vapauduttuaan Tammisaaren pakkotyölaitoksesta joulukuussa 1926 Tenhunen valittiin Savon Työväen Säästopankin hallitukseen ja Osuusliike Työkansan johtokuntaan. Kesällä 1927 hän muutti perheineen Kanadaan. Tenhunen liittyi kommunistisen Canadan Suomalaisen Järjestön (CSJ) jäseneksi ja sai vanhan tuttavansa Raymond Pehkosen suosittelemana paikan Sudburyssa ilmestyneen Vapaus-lehden toimituksesta. He muodostivat pian CSJ:n sisälle Kominternin määräysvaltaa vastustaneen opposition. Ryhmää kutsuttiin myös "haloslaisiksi" amerikansuomalaisessa osuustoimintaliikkeessä vaikuttaneen George Halosen mukaan. Moskovasta tilannetta selvittämään saapunut Kullervo Manner syytti oppositiota muun muassa puoluekurin rikkomisesta ja leimasi Tenhusen sosiaalifasistiksi. Vuodenvaihteessa 1930 hänet erotettiin Vapaus-lehden toimituksesta, CSJ:stä sekä Kanadan kommunistisesta puolueesta.

Syksyllä 1931 Tenhunen ja Pehkonen perustivat Canadan Suomalaisen Työväen ja Farmarien Liiton (CSTFL) ja sen äänenkannattajan Vapaan Sanan, jotka tukivat sosialidemokraattista Co-operative Commonwealth Federation -puoluetta. Tenhunen työskenteli lehdessä vuoteen 1934, jolloin hän siirtyi osuustoimintaliikkeen palvelukseen. Tenhunen jatkoi edelleen myös Vapaata Sanaa julkaisseen Osuustoiminnallisen Kustannusliiton toimitusjohtajana.

Tenhunen työskenteli kanadansuomalaisten osuuskauppojen johtajana Ontariossa ja Brittiläisessä Kolumpiassa, kunnes palasi Vapaan Sanan toimitukseen 1949. Hän jäi eläkkeelle 1966. Tenhunen toimi myös perustamansa Canadan Suomalaisen Historiaseuran, Ontarion siirtolaislehtien yhdistyksen sekä valtakunnallisen vieraskielisten lehtien liiton Canadian Ethnic Press Federationin puheenjohtajana. Vuonna 1967 Tenhuselle myönnettiin Canadian Centennial Medal -mitali tunnustuksena etnisen lehdistön hyväksi tekemästään työstä. Tenhunen kuoli Sudburyssa 86-vuotiaana huhtikuussa 1985. Hänet on haudattu kaupungissa sijaitsevalle Park Lawnin hautuumaalle.

Perhe Bruno Tenhusen puoliso oli Viipurissa syntynyt Tyyne Hilja Kokkinen (1895-1975). Heillä oli yksi poika.

Lähteet

Aiheesta muualla

Luokka:Kansanedustajat Luokka:Suomen sosialistisen työväenpuolueen poliitikot Luokka:Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen poliitikot Luokka:Suomalaiset toimittajat Luokka:Kanadansuomalaiset henkilöt Luokka:Pohjois-Savon vaalipiiri Luokka:Vuonna 1898 syntyneet Luokka:Vuonna 1985 kuolleet