Kultananopartikkelit tai kultakolloidit ovat nanometrien mittakaavassa olevia kiinteitä kultahiukkasia. Kuten muillakin materiaaleilla, myös kullalla on nanomittakaavassa erityisiä ominaisuuksia. Kultaiset nanopartikkelit ovat metallinanopartikkeleista vakaimpia.M. Daniel, D. Astruc, Gold Nanoparticles: Assembly, Supramolecular Chemistry, Quantum-Size-Related Properties, and Applications Toward Biology, Catalysis, and Nanotechnology, Chemical reviews, Vol. 104, No. 1, 2004, pp. 293–346. Au-nanopartikkeleilla on monia mahdollisia sovelluksia esimerkiksi nanoelektroniikassa, sairauksien diagnosoinnissa, lääkkeiden tarkassa kuljetuksessa haluttuun kohteeseen kehossaW. Qian, M. Murakami, Y. Ichikawa, Y. Che, Highly efficient and controllable PEGylation of gold nanoparticles prepared by femtosecond laser ablation in water, Journal of Physical Chemistry C, Vol. 115, No. 47, 2011, s. 23293–23298. tai katalyysimateriaalinaK. Manninen, Kulta siivoaa ilmansaasteita, Tiede-lehti, viitattu 1.5.2015.
Historia Kultananopartikkeleita on käytetty jo antiikin aikana lasin ja keraamien värjäykseen, ja niitä on kutsuttu myös nimellä liukeneva kulta (soluble gold). Liukenevaa kultaa on käytetty myös mm. epilepsian ja sydäntautien hoidossa sekä kupan diagnosoinnissa, johon sitä käytettiin vielä 1900-luvulla. Vuonna 1857 Michael Faraday syntetisoi ensimmäisen kerran kolloidisia kultananopartikkeleita tetrakloroauraatista AuCl4-, fosforista P ja hiilidisulfidista CS2.
Nanokullan ominaisuudet Kuten kaikilla nanomateriaaleilla, myös nanokullan ominaisuudet ovat jossain bulkin ja atomien tai molekyylien välissä. Tässä tekstissä bulkki ei viittaa materiaalin sisäosaan, vaan nanokokoa suurempiin materiaaleihin eli kappaleisiin, joiden kaikki ulottuvuudet ovat yli 1 000 nm. Nanomateriaalin ominaisuudet riippuvat kemiallisen koostumuksen lisäksi partikkelikoosta, partikkelien keskenäisistä etäisyyksistä, stabiloinnista ja partikkelien muodosta.
Nanopartikkelit voivat olla niin pieniä, että bulkkimateriaaleja määrittävien fysikaalisten ominaisuuksien alarajat tulevat vastaan. Au-nanopartikkelissa kulta-atomeita voi olla vain kaksi tai tuhansia. Esimerkiksi bulkin valenssielektronien De Broglien aallonpituus voi olla suurempi kuin nanopartikkelin koko ja tämä johtaa elektronien energiatasojen muuttumiseen jatkuvasta diskreeteiksi. Tällöin nanopartikkelia kutsutaan kvanttipisteeksi (quantum dot), ja sen absorptio- ja emissiospektrit riippuvat partikkelin koosta. Tämä selittää jo antiikin aikana tunnetut moninaiset Au-nanopartikkelien värit. Riittävän pienet metallipartikkelit alkavat muuttua puolijohteiksi ja puolijohdepartikkelit eristeiksi. Tutkimusten mukaan siirtymä metallimaisten ja molekyylimäisten ominaisuuksien välillä tapahtuu 130 ja 144 kulta-atomin kokoisten hiukkasten välilläS. Mustalahti, P. Myllyperkiö, S. Malola, T. Lahtinen, K. Salorinne, J. Koivisto, H. Häkkinen and M. Pettersson, "Molecule-like photodynamics of Au102(pMBA)44 nanocluster", ACS Nano 9, 2328 (2015). DOI: 10.1021/nn506711a . Bulkkikokoinen kulta ei ole reaktiivista, mutta nanokokoinen on, eli se sopii mm. katalyytiksi. Au-nanopartikkelissa atomit eivät ole järjestäytyneet samanlaiseksi kiteeksi kuin bulkkikoossa, vaan ne muodostavat pallomaisia rakenteita.
Valmistus Nanopartikkelien valmistustavat voidaan yleisesti jakaa karkeasti kahteen eri ryhmään: ”ylhäältä alas” (top-down) ja ”alhaalta ylös” (bottom-up) -menetelmät. "Ylhäältä alas" tarkoittaa sitä, että partikkeli valmistetaan suuremmasta kappaleesta ja "alhaalta ylös" sitä, että partikkeli valmistetaan pienemmistä kappaleista. ”Ylhäältä alas” -menetelmät ovat yleensä fysikaalisia ja ”alhaalta ylös” -menetelmät kemiallisia.J. Park, J. Joo, G.K. Soon, Y. Jang, T. Hyeon, Synthesis of monodisperse spherical nanocrystals, Angewandte Chemie – International Edition, Vol. 46, No. 25, 2007, pp. 4630–4660. Kultananopartikkeleista voidaan tehdä erimuotoisia, mikä vaikuttaa niiden ominaisuuksiin. Mm. nanopalloja, -sauvoja, -häkkejä, -tähtiä ja -kuoria on tehty.Caputo, F., De Nicola, M. & Ghibelli, L. Pharmacological potential of bioactive engineered nanomaterials. Biochemical pharmacology 92(2014)1, pp. 112–130. Seuraavana on muutamia esimerkkejä eri valmistusmenetelmistä.
Au-suola ja pelkistin Esimerkki bottom-up-tyylistä syntetisoida Au-nanopartikkeleita on käyttää kultasuolaa, kuten kidevedellistä vetytetrakloroauraattia HAuCl4•3H2O. Se voidaan pelkistää sopivalla pelkistimellä kuten natriumborohydridillä, NaBH4, tai magneesiumsitraatilla, Mg[C6H6O7], sopivassa liuottimessa. Lisäksi tarvitaan stabilointiainetta kuten poly(metakrylaattihappo):a, jonka päihin on lisätty tioeetteriä.
Stabilointi thumb|Ligandit kiinnittyneenä kultananopartikkelin pintaan. Stabilointiaine kuten alkaanitiolaattiligandiHostetler, M. J.; Templeton, A. C.; Murray, R. W. Dynamics of Place-Exchange reactions on Monolayer-Protected Gold Cluster Molecules. Langmuir 1999, 15, 3782–3789. , estää partikkelien kasaantumisen yhteen, mikä mahdollistaa kapean kokojakauman ja pienet partikkelikoot (jopa 1–4 nm). Esimerkiksi poly(etyleeniglykoli):a (PEG), jonka päässä on tioliryhmä, voidaan lisätä Au-nanopartikkelien pintaan. Tällöin puhutaan pegylaatiosta. Tioliryhmä reagoi partikkelin pinnan kanssa ja PEG muodostaa steerisen esteen partikkelien välille estäen niiden kasaantumisen. PEG myös lisää partikkelien liukenemista veteen ja parantaa niiden säilymistä verenkierrossa, koska retikuloendoteelijärjestelmä (elimistön syöjäsolut), eli lähinnä maksa ja perna, eivät enää tunnista partikkeleja. PEG voi sisältää myös amiini- tai karboksyyliryhmiä, jolloin polymeerin päähän voidaan lisätä muitakin aineita ja tehdä siihen entistä monipuolisempi rakenne.
Ligandinvaihto Kultananopartikkelin pintaan kiinnittyneitä alkaanitiolaattiligandeja voidaan vaihtaa ligandinvaihtoreaktiolla toisiin tioliryhmän sisältäviin ligandeihin. Reaktio tapahtuu yksinkertaisesti sekoittamalla alkaanitiolaattikerroksella päällystettyjä nanopartikkeleita uusia ligandeja sisältävässä liuoksessa, jolloin kaikki tai osa vanhoista ligandeista korvautuu uusilla. Nopeus, jolla ligandit vaihtuvat partikkelin pinnalla, hidastuu mitä suurempi uusi ligandi on ja samaten korvautuvien alkaaniketjujen pituuden kasvaessa.
Au-pinta ja laserablaatio nestefaasissa Laserablaatiolla voidaan tuottaa top-down-tyylisesti vakaita Au- ja muitakin metallinanopartikkeleita ilman erityisiä lähtöaineita, pelkistimiä tai stabilointiaineita. Tällöin saadaan partikkeleita, joiden pinnat ovat puhtaita ylimääräisistä kemikaaleistaJ. Sylvestre, S. Poulin, A.V. Kabashin, E. Sacher, M. Meunier, J.H.T. Luong, Surface chemistry of gold nanoparticles produced by laser ablation in aqueous media, Journal of Physical Chemistry B, Vol. 108, No. 43, 2004, pp. 16864–16869. . Laserblaatiolla tarkoitetaan valmistusmenetelmää, jossa laserpulssi kohdistetaan materiaalin pintaan, jolloin pinta hajoaa pienempiin osiin. Femtosekuntilaser on ollut tärkeä keksintö tämän menetelmän kannalta. Eräässä kokeessa 99,99 %:n kultalevyn pintaan kohdistettiin 50 µm:n alueelle 10 µJ:n pulssi, jonka leveys oli 700 fs, pulssien toiston taajuus 100 kHz ja aallonpituus 1 045 nm. Liuottimena käytettiin pelkkää deionisoitua vettä. Partikkelien halkaisijoiden keskiarvoksi saatiin edellä mainitussa kokeessa 20 nm. Stabilointiaineita ei tarvita, koska tällä tekniikalla valmistetut Au-nanopartikkelit eivät koostu pelkästä Au0:sta, vaan myös Au+:sta ja Au3+:sta. Tämä johtuu luultavasti laserin virittämien Au-atomien reaktiosta veden tai hiilidioksidin kanssa, jolloin muodostuu Au−O, Au−OCO2- ja Au−OCO2H –yhdisteitä. Tällöin partikkelien pinta on negatiivisesti varautunut, eli ne eivät enää kasaannu helposti. Laserablaatiolla valmistetuilla partikkeleilla on bottom-up-menetelmiä korkeampi hajonta partikkelikoossa.
Sovellukset Kultananopartikkeleilla on ainutlaatuisia ominaisuuksia, joiden ansiosta niitä voidaan hyödyntää monenlaisissa sovelluksissa.L. Dykman, N. Khlebtsov, Gold nanoparticles in biomedical applications: Recent advances and perspectives, Chemical Society Reviews, Vol. 41, No. 6, 2012, pp. 2256–2282. Kultananopartikkelien synteesi tunnetaan hyvin ja niiden kokoa ja muotoa voidaan hallita, mikä on tärkeää sovellusten kehittämisessä. Ligandinvaihto mahdollistaa partikkelin pinnan ominaisuuksien muuntelun monien erilaisten orgaanisten yhdisteiden avulla. Esimerkiksi 11-merkaptoundekaanihapolla partikkelista saadaan liukoinen alkaliseen vesiliuokseen, mutta happamassa liuoksessa ne sen sijaan aggregoituvat, eli kiinnittyvät toisiinsa vetysidosten välityksellä muodostaen partikkeleista pieniä ryppäitä. Simard, J.; Briggs, C.; Boal, A. K.; Rotello, V. M. Formation and pH-controlled Assembly of Amphiphilic Gold Nanoparticles. Chem. Commun. 2000, 1943−1944. Muutamia sovelluksia on esitelty seuraavissa kappaleissa.
Valokemialliset sovellukset Kultananopartikkeleita voidaan käyttää valokemiallisten ilmiöiden tutkimiseen, jolloin partikkelin pintaan liitetään ligandeja, joissa on valoaktiivinen ryhmä, kuten esim. fullereeni Sudeep, P. K.; Ipe, B. I.; Thomas, K. G.; George, M. V.; Barazzouk, S.; Hotchandani, S.; Kamat, P. V. Fullerene-Functionalized Gold Nanoparticles. A Self-Assembled Photoactive Antenna-Metal Nanocore Assembly. Nano Lett. 2002, 2, 29−35. , porfyriini Kotiaho, A.; Lahtinen, R.; Efimov, A.; Lehtivuori, H.; Tkachenko, N. V.; Kanerva, T.; Lemmetyinen H. Synthesis and time-resolved fluorescence study of porphyrin-functionalized gold nanoparticles. Journal of Photochemistry and Photobiology A: Chemistry, 2010, 212, 129–134. tai ftalosyaniini Kotiaho, A.; Lahtinen, R.; Efimov, A.; Metsberg, H.; Sariola, E.; Lehtivuori, H.; Tkachenko, N. V.; Lemmetyinen H. Photoinduced Charge and Energy Transfer in Phthalocyanine-Functionalized Gold Nanoparticles. J. Phys. Chem. C, 2010, 114, 162–168. . Valoaktiivisilla nanopartikkeleilla voi tulevaisuudessa olla käyttöä aurinkoenergian keräämisessä, fotokatalyysissä ja spektroskopiassa. Kamat, P. V. Photophysical, Photochemical and Photocatalytic Aspects of Metal Nanoparticles. J. Phys. Chem. B 2002, 2, 7729−7744.
Metallien tunnistaminen Kultananopartikkeleja voidaan käyttää erittäin pienten elohopeapitoisuuksien tunnistamiseen. Elohopea muodostaa kullan kanssa amalgaamin, jolloin kultananopartikkeleiden absorptiospektri muuttuu. Päällystämällä inertin kappaleen ohuella kultananopartikkelikerroksella ja puhaltamalla siihen nestemäisestä näytteestä eroteltua elohopeapitoista ilmaa, voidaan UV/Vis-spektrometrialla havaita näytteestä pienimmillään 1,5 ng/l pitoisuuksia elohopeaa. Elohopean kyllästämän kultakerroksen voi regeneroida lämmittämällä. Menetelmän etuna on sen halpuus aikaisempiin menetelmiin verrattuna, sekä analyysin nopeus ja ympäristöystävällisyys. Gold nanoparticles offer a simple and inexpensive way to detect mercury, Berkeley School of Public Health, University of California, 2014-06-06. http://sph.berkeley.edu/gold-nanoparticles-offer-simple-and-inexpensive-way-detect-mercury Sovellukset elektroniikassa