Helmi Päivikki Antola (ent. Suojanen s. 8. huhtikuuta 1945 Tuusula) on suomalainen uskontotieteilijä, kulttuurientutkija ja professori.
Lapsuuden perhe Päivikki Antola syntyi 8. huhtikuuta 1945 Tuusulassa. Hänen isänsä Oskar Antola oli pappi, viimeksi Eurajoen kristillisen kansanopiston ja sisaroppilaitoksen Eurajoen yhteiskoulun rehtori ja äiti kanslisti-taloudenhoitaja Lahja Antola o.s. Perälä. Suomen teologit ja kirkkomuusikot = Finlands teologer och kyrkomusiker. Suomen kirkon pappisliitto, 1974.
Perheen 12 lapsesta kaksoset kuolivat varhain. Heidän jälkeensä syntyi Päivikki ja sisarukset. Heistä kaikista tuli ylioppilaita ja korkeakoulutettuja. Äiti perusti Antolan perhekuoron, johon kuuluivat lapset ja myöhemmin myös näiden puolisoita. Kuoro lauloi Länsi-Suomen rukoilevaisuuden Siionin virsiä ja Halullisten Sielujen Hengellisiä Lauluja johtajana sisar, oopperalaulaja Aulikki Eerola ja levytti Uudet taivaat ja uusi maa –äänilevyn. Aulikki Eerola, "Se on laulun tenhoisa taika" teoksessa Saimme Lahjan. Toim. Mirjami Hyttinen, Annikki Huhta, Marjatta Huhta. Väyläkirjat 2021, s. 62-77.
Perhe Päivikki Antola avioitui Matti K. Suojasen (k. 2003) kanssa vuonna 1964, josta lukien Päivikki tuli tunnetuksi nimellä Suojanen. Hänen puolisostaan tuli Tampereen yliopiston suomen kielen professori. Suojasille syntyi kaksi lasta, joista toinen on Tytti (1969–2021). Vuonna 2003 Päivikki vaihtoi nimensä takaisin Antolaksi. Vuonna 2016 hän avioitui Markku Laakson (nykyisin Markku Lindqvist-Antolan) kanssa.
Opintie ja työura thumb|left|Päivikki Suojanen väitöstilaisuudessaan Turun yliopistossa 21.10.1978.
Laulava ja soittava dosentti Antola kirjoitti ylioppilaaksi Eurajoen yhteiskoulusta. Hän jatkoi opintoja Turun yliopistossa, josta valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1971, filosofian lisensiaatiksi 1974 ja filosofian tohtoriksi 1979.Curriculum vitae Päivikki Antola
Antola opiskeli pianonsoittoa viisivuotiaasta yksityisesti eri opettajilla 1949–1963. Yksinlaulua hän opiskeli Turun musiikkiopistossa Hannu Kerkolan johdolla 1969–1972, Turun Kansankonservatoriossa oopperalaulaja Lauri Lahtisen johdolla 1974–1976 ja Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa Helsingissä laulutaiteen lehtorin Antti Koskisen yksityisoppilaana 1977–1982. Lauluopinnot jatkuivat Savonlinnan musiikkipäivillä ja Porvoon kansainvälisen Liedseminaarin mestarikursseilla (Dorothy Irving, Tukholma - Lontoo) sekä Lontoossa (Roy Henderson). Hän on laulanut äitinsä perustaman Antolan perhekuoron sopraanona (joht. Aulikki Eerola), Kamarikuoro Meloksen alttona (joht. Esa Yli-Fossi), Turun Oopperakuoron alttona (joht. Linda Wikstedt) toimien myös kuoron äänenkouluttajana, Palokan kirkkokuorossa ja Tampereen Tuomiokirkkoseurakunnan kuorossa tenorina (joht. Tuomas Laatu). Curriculum vitae Päivikki Antola.
Tutkijana Suomessa 1970–1992 Turun yliopiston uskontotieteen assistenttina Suojanen toimi vuosina 1970–1974 ja 1975–1979. Tohtorintutkinnon jälkeen hän oli Suomen Akatemian nuorempana tutkijana vuosina 1979–1986 sekä Tampereen yliopiston kansanperinteen laitoksen erikoistutkijana 1987–1992.
Tutkijana Yhdysvalloissa 1985–1986 ja 1989–1990 sekä Keniassa 1990-luvulla Pariskunta Päivikki Suojanen ja Matti K. Suojanen teki kenttätutkimustyötä amerikansuomalaisista Bloomingtonissa Indianan yliopistossa vuosina 1985–1986 sekä Marylandin yliopiston Antropologian laitoksesta 1989–1990 käsin erityisesti Floridassa, mistä tutkimustuloksena kirja Päivikki Suojanen - Matti K. Suojanen, "Retulaatsissa Miamissa ..." Kasvokkain amerikansuomalaisten kanssa. Turku: Siirtolaisuusinstituutti 2000: erit. 7-8.
1990-luvulla Suojaset tekivät tutkimusyhteistyötä viitenä vuotena Jyväskylän yliopiston ja Nairobin yliopiston alaisuudessa Keniassa, joka perustui Päivikki Suojasen neuvottelemaan, viisivuosittain uusittavaan tutkimusyhteistyö- ja tutkijanvaihto-ohjelmaan "Encountering of Cultures, Change, and Cultural Image in Multicultural Settings" 1992–2002 Jyväskylän yliopiston ja Nairobin yliopiston Institute of African Studiesin välillä. Agreement teoksessa Päivikki Antola, Kurjuuden kasvot. Etnososiaalinen kuvaus Nairobin slummeista. Tampere 2007: 289-290; liite 3. Hänen tutkimuskohteenaan olivat tuolloin Nairobin kolmen esikaupunkislummin, Kiberan, Kawangwaren ja Kangemin, asukkaiden kulttuurinen sopeutuminen, muutos ja kulttuurikuva asuinolosuhteissaan. Em. teos s. 21-26.
Professorina 1991–1993 ja 1997–2003 Turun yliopiston folkloristiikan ja uskontotieteen vs. professorina Suojanen oli 1991–1993. Etnologian apulaisprofessorina Jyväskylän yliopistossa hän oli 1992–1997 ja etnologian professorina opetusalana folkloristiikka Jyväskylän yliopistossa hän oli 1997–2003, jolloin hän siirtyi eläkkeelle.
Dosentuurit Turun yliopiston uskontotieteen dosentiksi Suojanen nimitettiin vuonna 1980, Jyväskylän yliopiston kulttuuriantropologian dosentiksi vuonna 1983 ja Tampereen yliopiston kansanperinteen ja viestinnän antropologian dosentiksi vuonna 1987.
Musiikin opetusta
Suojanen opetti pianonsoittoa free lancerina Turussa vuosina 1965–1969.
Huomioita
Tutkijana Suojanen on tutkinut suomalaista kansansaarnaa, kansanveisuuta, uskonnollista ja poliittista suostuttelua, etnisiä kulttuureita ja viestintätapoja. Hän on toiminut lukuisissa valtakunnallisissa ja kansainvälisissä kenttätutkimusprojekteissa Laura Aro, Tieteen ja taiteen paloa: haastateltavana professori emerita Päivikki Antola. - ELORE, vol. 12 2/2005. Julkaisija Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry. Euroopan lisäksi USA:ssa, Itä-Afrikassa (Kenia) ja Etelä-Intiassa (Bangalore).
Suojasen maisteri- ja tohtoriopintojen data perustuu kokonaan empiiriseen kenttätutkimukseen. Suomen ensimmäinen etnofolkloristinen kenttätyöopas, Urpo Venton toimittama Fältarbetet: synpunkter på etno-folkloristisk fältforskning ilmestyi vuonna 1968. (Red. av Urpo Vento. NEFA's publikationer 1. Helsingfors: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura & Svenska Litteratursällskapet i Finland, 1968, 169 s.) Suojanen julkaisi ensimmäisenä Suomessa empiirisen metodiikan runkoaineiston Kulttuurien tutkimuksen empiiriset menetelmät vuonna 1982. (Tampereen yliopiston kansanperinteen laitoksen moniste 4/ 1982, 241 s.)
Ensimmäinen suomalainen kansallisten tieteiden alan monitieteinen kenttätutkimuskirja Kulttuurin kenttätutkimus ilmestyi samana vuonna 1982, Päivikki Suojasen ja Lassi Saressalon toimittamana. Tampereen yliopiston Kansanperinteen laitoksen julkaisu 1982, Kieli ja kulttuuri -sarja Suojanen-Saressalo -kenttätutkimuskirja toimi folkloristiikan, etnologian, suomen kielen, uskontotieteen alojen yliopistollisena oppikirjana Turun, Jyväskylän, Tampereen, Helsingin yliopistoissa; siitä otettiin toinen painos vuonna 1984. Ks. em. alojen tutkintovaatimukset em. yliopistoissa.
Päivikki Suojanen on puhutun uskonnollisen kielen tutkimuksen käynnistäjä Suomessa uskontotieteen väitöskirjallaan Saarna saarnaaja tilanne. Spontaanin saarnan tuottamisprosessi Länsi-Suomen rukoilevaisuudessa (1978), joka tarkastelee kahden maallikkosaarnaajan saarnarepertuaaria ja uskonnollisen perinteen käyttö- ja tuottamisprosessia. Nissi & Mielikäinen 2014: 17-18. Hän on suomalaisen kansanveisuun eli uskonnollisen tilanneryhmälaulun tutkimuksen käynnistäjä musiikkiantropologisella monografiallaan Finnish Folk-Hymn Singing. Study in Music Anthropology (1984). Päivikki Suojanen on yhdessä Matti K. Suojasen kanssa ensimmäinen suomeksi ilmestyneen sosiolingvistisen oppikirjan Sosiolingvistiikan näkymiä (1982) toimittaja. Siinä ilmestyi Päivikki Suojasen sosiolingvistiikan alan ensimmäinen suomenkielinen uskontotieteellinen artikkeli Sosiolingvistiikan antropologiset ulottuvuudet ja käyttö kulttuurin tutkimuksessa (1982: 167-234). Suojanen nojaa tutkimuksissaan erityisesti puheen etnografiaan metodisena lähtökohtana amerikkalaisen antropologin ja sosiolingvistin Dell Hymesin (1971) kommunikatiivisen kompetenssin käsite (competence), jolla hän ymmärtää kielenpuhujan kykyä käyttää kieltä eri tilanteissa oikein eli kulttuurisesti ja sosiaalisesti määräytyvien sääntöjen mukaan. Suojanen korostaa viestinnän ja vuorovaikutuksen perspektiiviä niin uskonnollisen puhutun kielen kuin lauletun ryhmäkielen analyysissä. Hänen mukaansa juuri kieli mahdollistaa enkulturoitumisen uskonnolliseen yhteisöön, sillä sen avulla opitaan ja omaksutaan uskonnon tarjoama todellisuudentulkintamalli ja kommunikoidaan uskonnollisista puhutuista ja veisatuista käsityksistä ja käytänteistä Suojanen 1975: 231. Tarkastelun keskiössä ovat saarnojen retoriset piirteet, suostuttelun keinot sekä näihin liittyvä kielellinen vallankäyttö kuin myös kansanveisuun/ seuraveisuun valta-, tunne-, normirakenteiden verkosto Ks. esim. Suojanen 1988; saarnojen retorisista piirteistä myös Puro 1998. Suojanen 6/ 1980: 40–47; Suojanen 4/ 1980: 8–14. Suojanen 1984, 2020.
Päivikki Suojasen tutkimuskohteena niin Indianan yliopistossa vuosina 1985–1986 kuin Marylandin yliopistossa 1989–1990 olivat Amerikkalaiset satelliitti- ja tv-saarnaajat, baptistitaustaiset Jerry Falwell, Billy Graham ja Pat Robertson sekä helluntailaistaustaiset Oral Roberts ja Jimmy Swaggart. Amerikansuomalaisen ensi- ja toisen polven siirtolaisten kulttuurista sopeutumista Floridassa Suojaset tutkivat yhdessä tuloksena Päivikki Suojasen ja Matti K. Suojasen yhteinen kirja "Retulaatsissa Miamissa ...” Kasvokkain amerikansuomalaisten kanssa (Siirtolaisuusinstituutti 2000): se kuvaa Floridan suomalaisia kulttuurien- ja kielentutkimuksen näkökulmista kohteena identiteettikysymykset ja kulttuurinen sopeutuminen.
Keniassa Päivikki Suojanen toimi vastuullisena tutkimusjohtajana aikaansaaden Suomen Akatemian rahoittaman, viisivuosittain uusittavan kahdenvälisen monitieteisen tutkimus-, koulutus- ja tutkijanvaihto-ohjelman Jyväskylän yliopiston ja Nairobin yliopiston Institute of African Studiesin välille 1992–2000. Hänen oma kenttätutkimusprojektinsa Keniassa kohdistui Nairobin kolmeen esikaupunkislummiin Kiberaan, Kawangwareen ja Kangemiin, mistä ilmestyi Päivikki Antolan kirja Kurjuuden kasvot. Etnososiaalinen kuvaus Nairobin slummeista (2007).
Musiikin alueella Mezzosopraano Suojanen konsertoi Suomessa ja ulkomailla vuosina 1975–1990. Yhdysvalloissa hän esiintyi muun muassa laulajana ja pianistina suomalaisen luterilaisen kirkon ja vapaakirkon tilaisuuksissa Floridassa, ja amerikansuomalaisiin tilaisuuksiin kutsuttuna useissa osavaltioissa. Konserttiohjelmisto koostui suomalaisesta ja ruotsalaisesta laulumusiikista. thumb|upright|left|Päivikin musiikkiosio perhe Suojasen luentokonsertissa Floridassa 1990. Perhe Suojanen (Päivikki, Matti K. ja opiskelijatytär Tytti) kehitti itselleen luentokonsertit, Suomi-aiheiset temaattiset multimediaohjelmat vuoropuheluineen, musiikkinäytteineen ja Päivikin yksinlaulu- ja pianoesityksineen.
Halullisten Sielujen Hengellisten Laulujen ja Siionin virsien (1790) neliäänisen nuottipainoshankkeen varapuheenjohtajana Suojanen oli vuosina 1978–1988.
Muuta Suojanen on sivutoimisesti luennoinut Turun, Helsingin, Tampereen ja Jyväskylän yliopistoissa sekä kongresseissa ja seminaareissa ynnä kutsuttuna puhujana eri puolilla Suomea ja ulkomailla ja lisäksi vierailevana tutkijana ja professorina USA:ssa Indianan ja Marylandin yliopistoissa 1985–1986, 1989–1990 sekä Itä-Afrikan Keniassa Nairobin yliopiston Institute of African Studies -laitoksessa 1991, 1992, 1995, 1998 ja 2000. Esitelmiä ja multimediaohjelmia Suojanen on pitänyt eri yhteisöille, oppilaitoksille ja juhlatilaisuuksissa. Opintomatkoja ulkomaille hän on tehnyt lukuisasti.
Apurahoja työskentelyään varten Suojanen on saanut eri rahastoilta ja säätiöiltä sekä yliopistoilta.
Suojanen on kuulunut useaan tieteelliseen ja musikologiseen seuraan. Vuosina 1990–1994 hän toimi Virtain kaupungin ja Tampereen yliopiston perinneyhteistyöhankkeen pääsihteerinä.http://matrikkeli.professoriliitto.fi/ (Käyttäjätunnuksella)