pienoiskuva|Aleksandr Andrejevitš Aleksandrov (Nadežda Durova), Woldemar Hau 1837. Rinnassa hänellä on sotilasansioista saatu Pyhän Yrjön risti. Aleksandr Andrejevitš Aleksandrov; syntyjään Nadežda Andrejevna Durova (); (17. syyskuuta 1783 Kiova, Venäjän keisarikunta – 2. huhtikuuta 1866 Jelabuga, Venäjän keisarikunta) oli Venäjän ensimmäinen naiseksi syntynyt upseeri, joka eli aikuiselämänsä miehenä. Hän toimi myös kirjailijana.
Historioitsijat ovat perinteisesti pitäneet häntä sota-ajan naispuolisena ristiin pukeutujana, kun taas useat nykytutkijat kuvailevat häntä transsukupuoliseksi mieheksi.
Suku ja koulutus Nadežda Durova syntyi ratsuväen upseerin perheeseen. Hänen isänsä oli husaarikapteeni Andrei Durov ja äitinsä oli kotoisin varakkaasta poltavalaisesta maanomistajasuvusta vähä-venäläisestä Ukrainasta ja meni naimisiin vastoin oman isänsä tahtoa. Aleksandrovin mukaan hänen äitinsä "halusi intohimoisesti poikaa" ja oli kauhuissaan saadessaan ilmeisen tyttären sen sijaan; hän kuvailee tapausta, jossa äiti – raivoissaan koko yön itkeneelle lapselle – heitti hänet liikkuvan hevosvaunun ikkunasta melkein surmaten hänet. Hänen isänsä antoi tyttärensä tämän jälkeen husaari Astahovin kasvatettavaksi. pienoiskuva|Nadežda Durova 14-vuotiaana. "Satula", kertoi Aleksandrov, "oli ensimmäinen kehtoni; hevonen, aseet ja rykmentin musiikki – ensimmäiset lapsuuteni lelut ja huvitukset." Tällaisessa ympäristössä lapsi kasvoi viisivuotiaaksi asti ja omaksui leikkisän pojan tavat ja taipumukset. Vuonna 1789 hänen isänsä nimitettiin Sarapulin kaupungin pormestariksi Vjatkan kuvernementtiin. Äiti alkoi opettaa hänelle ompelua ja kotitöitä, mutta hän ei pitänyt kummastakaan ja jatkoi salaa "sotilaallisten temppujen" harrastamista. Kun hän varttui, hänen isänsä antoi hänelle tšerkessiläishevosen Alkidan, josta ratsastamisesta tuli pian hänen lempiharrastuksensa.
Avioliitto Durova meni 18-vuotiaana vuonna 1801 naimisiin häntä seitsemän vuotta vanhemman sarapulilaisen virkamies ja tuomari, Vasili Stefanovitš Tšernovin kanssa ja synnytti vuonna 1803 lapsen, mutta palasi muutaman vuoden päästä vanhempiensa luokse. Poika Ivan Durov kuoli 10 vuotta ennen äitiään vuonna 1856.
Hänestä tuli läheinen Sarapulissa sijaitsevan kasakkaosaston kapteenin kanssa; perheessä syntyi ongelmia, ja hän päätti toteuttaa pitkäaikaisen unelmansa liittyä armeijaan. Hyödyntämällä osaston lähtöä sotaretkelle vuonna 1806 hän pukeutui kasakka-asuun ja ratsasti Alkidallaan osaston perässä.
Sotilasura thumb|339x339px|Aleksandr Andrejevitš Aleksandrov (Nadežda Durova) husaarin univormussa. Hän karkasi 23-vuotiaana kotoa vuonna 1806 ja liittyi kasakkarykmenttiin tilanomistajan poika Aleksandr Durovin nimellä. Vuonna 1807 hän värväytyi aatelistaustaisen Aleksandr Sokolovin nimellä ulaanirykmenttiin ja osallistui Napoleonin vastaisten sotien Preussin sotaretkeen. Hän osallistui Guttstadtin, Heilsbergin ja Friedlandin taisteluihin osoittaen urheutta niissä kaikissa, josta hänet palkittiin Pyhän Yrjön ristillä. Durov kirjoitti Preussista isälleen, joka lähetti keisari Aleksanteri I:lle pyynnön etsiä tyttärensä. Keisari kutsui Durovin Pietariin ja ylensi hänet upseeriksi ja hänet siirrettiin Mariupolin husaarirykmenttiin. Samalla Duroville annettiin nimi Aleksandr Andrejevitš Aleksandrov, jota hän käytti lopun ikänsä. Pian tämän jälkeen hän lähti Sarapuliin isänsä luokse, asui siellä yli kaksi vuotta ja liittyi takaisin rykmenttiinsä vuoden 1811 alussa.
Aleksandr Aleksandrov osallistui vuoden 1812 Napoleonin vastaiseen sotaan, taisteli Smolenskin ja Kolotskin luostarin taisteluissa sekä haavoittui jalkaan Borodinon taistelussa. Tämän jälkeen hän meni hoitoon Sarapuliin. Hän palveli sen jälkeen sotamarsalkka Mihail Kutuzovin lähettinä ja adjutanttina.Rosenholm, Arja: Jälkisanat. Teoksessa: Mimotska ottaa myrkkyä. Naisten kertomuksia 1800-luvun Venäjältä. s. 470. SN-KIRJAT OY, 1990. Hän osallistui myös vuosien 1813–1814 Kuudennen liittokunnan sotaretkiin ja sai rohkeudestaan useita ansiomerkkejä. Toukokuussa 1813 hän liittyi takaisin aktiivijoukkoihin ja osallistui Saksan vapautussotaan, jossa hän kunnostautui Modlinin linnoituksen sekä Hampurin ja Harburgin kaupunkien piirityksessä.
Isänsä pyynnöstä Aleksandrov erosi armeijan palveluksesta aliratsumestarina tai esikuntakapteenina ja eläkkeellä vuonna 1816. Sen jälkeen hän asui Sarapulissa, muutaman vuoden setänsä luona Pietarissa ja muutti sitten Jelabugaan, jossa hän ”tekemisen puutteessa” ryhtyi kirjoittamaan muistelmiaan. Muistelmissaan hän vakuuttaa että sai salattua sukupuolensa koko rintamalla olonsa ajan.
Kirjallinen ura pienoiskuva|Aleksandr Aleksandrov, Aleksandr Brjullovin litografia 1839. Aleksandr Aleksandrovin muistelmat Kavalerist-devitsa, jotka hän pyysi julkaisemaan nimimerkillä "Venäläinen amatsooni, tunnettu nimellä Aleksandrov", jotka vastoin hänen toivettaan julkaistiin nimellä ”Ratsumiestyttö: tapahtui Venäjällä” ilmestyivät nimettömänä vuodesta 1836 lähtien Sovremennik-lehdessä ja myöhemmin erillisinä kirjoina. Hän kirjoitti myös romanttisia kertomuksia, jotka pian unohdettiin. Ne ilmestyivät hänen elinaikanaan vuonna 1840 neliosaisina koottuina teoksina. Vuonna 1842 ilmestyi ensimmäinen hänelle omistettu kirja, mutta sen sankari kuoli lopulta 82-vuotiaana maaliskuussa 1866 unohdettuna, köyhyydessä Jelabugassa.
Perintö Elämänsä aikana hän oli rajojen rikkoja: hän pukeutui miesten vaatteisiin, leikkasi hiuksensa lyhyiksi, poltti tupakkaa ja käytti itsestään maskuliinimuotoja. Hän suuttui, kun häntä puhuteltiin naiseksi, ja hänet tunnettiin yleisesti monista omituisuuksista, kuten erittäin suurena eläintenystävänä.
Aleksandr Andrejevitš Aleksandrov myös haudattiin testamenttinsa mukaisesti miesten puvussa sotilaallisin kunnianosoituksin. Hänestä on tehty romaaneja, näytelmä, ooppera ja Eldar Rjazanovin elokuva Husaarit (Gusarskaja ballada, 1962).
Suomennetut teokset
Kortteerinurkkaus ("Ugol", 1840). Teoksessa: Mimotska ottaa myrkkyä. Naisten kertomuksia 1800-luvun Venäjältä. SN-KIRJAT OY, 1990. . Suomennos Heli Niemi.
Lähteet
Luokka:Venäläiset kirjailijat Luokka:Venäläiset sotilaat Luokka:Vuonna 1783 syntyneet Luokka:Vuonna 1866 kuolleet Luokka:Transsukupuolisuus