Haluatko historiankirjoittajaksi? on vuonna 2002 ilmestynyt Jussi T. Lappalaisen kirjoittama opaskirja historiantutkimukseen. Kirjassa käydään laajasti läpi alan perusteita.
Sisältö Kirjassa käydään läpi historiantutkimuksen tekemistä alusta julkaisemiseen saakka. Alussa kirjassa tarkastellaan esimerkkejä muun muassa historiallisena pidetyistä teoksista, joiden paikkansapitävyyttä on kuitenkin vaikea todentaa. Esimerkkinä käytetään Kalle Päätalon kirjan Nuoruuden savotat kohtaa, jossa kolme nuorta miestä on "Kijannan maatallousjuhlilla", ja siinä kuvataan heidän ruokailuaan juhlissa. Kun osanottajalta Kurtti-Reinolta kysyttiin tapahtumasta, hän ei kuitenkaan tunnustanut olleensa koko tapahtumassa paikalla.Lappalainen, s. 10
Sen jälkeen kirjassa siirrytään lähdekritiikkiin, joka jaotellaan ulkoiseen ja sisäiseen lähdekritiikkiin. Seuraavana on vuorossa vanhempien tutkimusten arviointi. Kirjassa todetaan aiemman tutkimuksen suhteen:
Luvussa historiallinen päättely käydään läpi, miten esimerkiksi ottaa huomioon aikakauden ideologiat, jotka voivat vaikuttaa lähdeaineistossa. Esimerkkinä noituus, jota ei pidetä totena, mutta se vaikutti 1600-luvun noitavainoissa.Lappalainen, s. 119
Kirjan loppupuoliskolla keskitytään tiedon esittämiseen tapoihin (asetelmat taulukot kaaviot ja kuviot), ja tätä seuraa kirjoittamiseen ja kielenhuoltoon käsittelevät osiot joissa varoitetaan maneereista ja muista ohdakkeista joihin kirjoittaessa voi törmätä.
Viimeinen luku on kuvien sijoittelusta ja tutkimuksen viimeistelystä. Tämän jälkeen kerrotaan tutkimuksen julkaisusta ja neuvotaan suhtautumisesta arvostelijoihin.Lappalainen, s. 201
Kirjassa on kolmetoista lukua. Historia – ’tosi tarine’? 9 Aiempi tutkimus 23 Tehtävä 38 Metodi ja teoria 55 Lähdetyö 66 Mittaaminen 85 Jäsennys 101 Historiallinen päättely 111 Yksityiskohtien merkitys 129 Havainnollistaminen 135 Tekstin työläs synnyttäminen 158 Sano se suomeksi 175 Lopussa kiitos seisoo (?) 189
Sitaatti:
Vastaanotto Suomen sukututkimusseuran lehdessä ilmestyi 2003 Anneli Mäkelä-Alitalon kirja-arvostelu. Arvostelu on pääpiirteissään myönteinen, mutta kritiikin aihettakin on. Mäkelä-Alitalon mukaan kirjassa on ”puolisen tusinaa” kirjoitusvirhettä ja siitä uupuu tarpeelliset hakemistot ja sanasto. Hän myös huomioi historiantutkimuksen olevan hyvin sukupuolittunut. Lappalaisen kirjassa mainitaan suuri joukko hänen virkaveljiänsä, mutta näistä vain kaksi on naisia. Vastaavasti hän mainitsee, että kansikuvan nainen viitannee alan tulevaisuuteen.
Arvostelussa myös huomautetaan, että Lappalainen vaikuttaa laittavan omat mielipiteensä kaikkien kirjoittajien ja tutkijoiden näkemykseksi, sillä verukkeella, että hänellä on vuosikymmenien kokemus alalla, vaikka tutkijoiden näkemykset vaihtelevat. Lappalaisen näkemyksestäLappalainen, s. 82, että miltei kuka tahansa oppii lukemaan vanhoja asiakirjoja, on kirjoittaja erimielinen. Osa kirjassa mainituista arkistotiedoista on Mäkelä-Alitalon mukaan vanhentuneita.
Arvostelu on kuitenkin suotuisa kokonaisuudessaan ja lopussa kolmanneksi viimeisessä kappaleessa mainitaan, että ”Olennaista kuitenkin on, että Jussi T. Lappalaisen opaskirjaa seuraten voi kasvaa laadukkaaksi ja hyväksi historiankirjoittajaksi”. Kirjan sanotaan olevan myös ”rakenteeltaan selkeä ja valaisevasti otsikoitu”.
Vuonna 2010 Kaisa Kyläkoski kirjoitti lyhyesti kirjasta ja sanoi kirjan olevan teknisesti ajan tasalla ja kirjassa selostetaan maalaisjärkisesti ja uskottavasti.
Kirjaan on viitattu 17 tutkimuksessa. Huomautukset
Lähteet
Luokka:Suomalaiset historian tietokirjat Luokka:Vuoden 2002 kirjat