August II Väkevä () (12. toukokuuta 1670 Dresden – 1. helmikuuta 1733 Varsova) oli Saksin vaaliruhtinas vuosina 1694–1733 (nimellä Fredrik August, ) ja Puolan kuningas vuosina 1697–1706 ja 1709–1733.
August oli taiteiden ja arkkitehtuurin suojelija. Hän teki Saksin pääkaupungista Dresdenistä suuren, koko Euroopasta taiteilijoita houkutelleen kulttuurikeskuksen. Hän keräsi mahtavan taidekokoelman ja rakennutti barokkipalatseja.
Saksin hallitsija Friedrich August valittiin vaalilla Puolan kuninkaaksi. Hän aloitti Suuren Pohjan sodan helmikuussa 1700 hyökkäämällä Riikaan, joka oli silloin Ruotsin omistuksessa. August kärsi vuonna 1706 tappion Ruotsin kuninkaalle Kaarle XII:lle ja syrjäytettiin.
Lisänimensä hän sai voimistaan; hän katkoi hevosenkenkiä paljain käsin ja häntä nimitettiin Saksin Herkuleeksi tai rautakädeksi. Berliinin Hohenzollern-museon kokoelmiin kuuluu hopealautanen, jonka hän on näytösluontoisesti taivuttanut rullalle. Grimberg, C.:Kansojen historia, osa 15, 1983, s. 335 Hän oli 176-senttisenä aikalaismiehiään pidempi. Viimeisinä vuosinaan hän kärsi diabeteksesta ja lihoi.
Suku ja nuoruus thumb|August II Väkevä, Louis de Silvestre noin 1720August syntyi Dresdenissä Saksin vaaliruhtinas Johann Georg III:n ja Tanskan prinsessa Anna Sofian (1647–1717) poikana. Hänen äidinisänsä oli Tanskan kuningas Frederick III ja äidinäitinsä Sophia Amalia von Braunschweig-Lüneburg. Hänen veljensä oli Saksin vaaliruhtinas Johann Georg IV. Atleettista nuorukaista eivät kirjat eikä opiskelu kiinnostaneet. Hän oli vakuuttunut siitä, että luo itse kohtalonsa omalla miekallaan.
Augustista huomattiin jo nuorena, että hän piti kovasti naisista ja naiset pitivät hänestä. Hovin naiset lumoutuivat hänen silmistään, kauniista hiuksistaan ja suurista voimistaan. He hemmottelivat nuoren ruhtinaan piloille. Palattuaan matkaltaan Ranskasta, missä oli tavannut Ludvig XIV:n, hän oli kokenut monia eroottisia seikkailuja ja sukulaistensa mielestä hän oli nyt pilalla. Lisää kokemuksia karttui Venetsian karnevaaleilta.
Palattuaan matkoiltaan August joutui sotaan 19-vuotiaana. Hän viihtyi armeijassa ja osoitti taisteluissa suurta henkilökohtaista rohkeutta vaarantaen usein henkensä.
Avioliitto ja jälkeläiset Hän solmi 20. tammikuuta 1693 Bayreuthissa avioliiton hänelle etukäteen osoitetun puolison, baijerilaisen prinsessa Christiane Eberhardine von Brandenburg-Bayreuthin (1671–1727) kanssa. Avioliitosta ei tullut vaimolle onnellista, hän oli koko ajan muiden naisten varjossa sekä kärsi paljon miehensä uskottomuudesta. Christine oli syvästi uskonnollinen ja vakava, kun taas August elämäniloinen hauskanpitäjä. Jo vuosi avioliiton solmimisen jälkeen August löysi itselleen rakastajattaren, itseään kahdeksan vuotta vanhemman Aurora von Königsmarckin. pienoiskuva|299x299px|Puoliso, vaaliruhtinatar ja kuningatar Christiane Eberhardine von Brandenburg-Bayreuth, Louis de Silvestre, 1700-luvun alku Virallisen puolisonsa kanssa August sai vain yhden lapsen, perillisensä, tulevan vaaliruhtinaan August III:n, joka syntyi 17. lokakuuta 1696. Vain kolme viikkoa myöhemmin hänen rakastajattarensa Aurora von Königsmarck synnytti pojan, josta tuli Ranskan marsalkka Moritz Saksilainen. Kaikkien yllätykseksi Christine ja Aurora ystävystyivät. Asiaan vaikutti se, että Auroran ollessa synnytyksen jälkeen pitkään huonossa kunnossa, löysi August Väkevä sillä aikaa uuden rakastajattaren. Aurora ja August pysyivät tämän jälkeen yhä ystävinä ja August tunnusti Morits-pojan isyyden. Grimberg, C.:Kansojen historia, osa 15, 1983, s. 335–336 vasen|pienoiskuva|209x209px|Kreivitär Anna Constantia Cosel von Brockdorff (1680–1765). Huomaa oikealla oleva mustaihoinen palveluspoika, jolla on kaulakahle. Omana aikanaan August Väkevä tuli tunnetuksi poikkeuksellisen menestyneenä naistenmiehenä. Lapsia August sai elinaikanaan eri laskujen mukaan 354. Useista rakastajattarista tunnetuimpia oli valtakunnankreivitär Anna Constanze von Cosel Brockdorff, joka puuttui myös politiikkaan. Hän aiheutti ministerien erottamisia ja sai ujutettua ministereiksi omia ystäviään ja keräsi suuren omaisuuden. Hänelle ja Augustille syntyi kolme lasta. Grimberg, C.:Kansojen historia, osa 15, 1983, s. 337
Friedrich August von Brockdorf Maria Anna Katharina Rutowska Friedrich August Rutowsky
Väitetyistä sadoista lapsistaan August Väkevä tunnusti edellisten kolmen lapsen lisäksi yhteensä kahdeksan avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen isyyden. Kaikkien äidit olivat turkkilaista Fatimaa lukuun ottamatta aatelisia. Anna Karolina Orzelska, äiti Ana Katharina (Henriette) Rénard (1685–1721) Johann Georg von Sachsen; äiti Teischenin keisarillinen prinsessa Ursula Katharina Lubomirska (1680–1743) Moritz Saksilainen, äiti Aurora von Königsmarck
Vaaliruhtinas ja kuningas pienoiskuva|Puolan kuninkaanvaali Wolassa lähellä Varsovaa 1697 Vanhemman veljensä Johann Georg IV:n kuoltua isorokkoon 25-vuotiaana ilman laillisia miespuoisia perillisiä vuonna 1694, Augustista tuli Saksin vaaliruhtinas. Puolan kuninkaan Juhana III Sobieskin kuoltua August valittiin vuonna 1697 myös Puola-Liettuan kuninkaaksi. Hänen vastaehdokkainaan olivat entisen kuninkaan poika Jakub Ludwik Sobieski ja ranskalainen François Louis de Bourbon-Conti. Puolan valtiopäivät päättivät asettua kannattamaan Bourbon-Contia, mutta Venäjä, Brandenburg ja Itävalta puuttuivat asiaan ja painostivat valitsemaan kuninkaaksi August Väkevän. Myös Venäjän ja Saksin joukkojen liikkeet rajoilla vaikuttivat asiaan. Grimberg, C.:Kansojen historia, osa 15, 1983, s. 334 pienoiskuva|Puolan kuningas August II Väkevä hovipuvussa, rinnalla Valkoisen Kotkan ritarikunnan nauha, Louis de Silvestre 1723 August Väkevä oli maksanut valtavat lahjukset saadakseen Puolan kuninkuuden ja oli myös pantannut sukunsa perintöjalokivet. Valtavan suuri laina oli otettu itävaltalaiselta pankkiirilta Berend Lehmannilta. Huomattavat lahjukset olisivat menneet ilman ulkovaltojen puuttumista hukkaan. Valintaan vaikutti myös se, että August oli paikalla ensimmäisenä vaatimassa kuninkuutta itselleen ja se, että hän ilmoitti kääntyneensä katolisuuteen.
Saksissa kansa oli lähinnä tyrmistynyt siitä, että heidän vaaliruhtinaansa oli nyt Puolan kuningas ja kääntynyt katolisuuteen. Häntä pidettiin lähes maanpetturina. Kansa pelkäsi, että Saksi, luterilaisuuden syntymämaa käännytettäisiin nyt "paavin uskoon". Pelko ei ollut täysin vailla todellisuuspohjaa, sillä paavi Klemens XI ilmoitti toivonsa että Saksi palaisi takaisin oikeaan uskoon. Saksissa säädettiin nyt lakeja, joilla taattiin luterilaisuuden valta-asema. Vastaavasti Puolassa säädettiin lakeja katolilaisuuden valta-asemaa tukemaan. Grimberg, C.:Kansojen historia, osa 15, 1983, s. 338
Puolan ja Saksin yhdistämisessä saman hallitsijan alamaisiksi haettiin tiettyjä ulkopoliittisia etuja. Kumpikin tunsi olevansa uhattuna nousevan Brandenburg-Preussin ja Itävallan taholta. Tyytymättömyys August Väkevän tapaan hallita nousi varhain sekä Saksissa ja Puolassa. Grimberg, C.:Kansojen historia, osa 15, 1983, s. 339 Ratkaisu ei ollut ulkopoliittisesti täysin onnistunut. Saksin ruhtinaat olivat perinteisesti olleet uskonpuhdistuksen ritareita ja ruhtinaskunta oli protestanttisuuden vahvaa tukialuetta. Kääntymisen seurauksena Saksi menetti protestanttien johtoaseman keisarikunnan valtiopäivillä Preussille. pienoiskuva|Saksin vaaliruhtinas Friedrich August I:n hallituskauden aikainen Reichstaler 1708 Saksissa kansaa ärsytti koventunut verorasitus. Puolan valtiopäivien voitelu oli maksanut miljoonia guldeneita ja itävaltalaiselle pankkiirille piti maksaa laina takaisin. Puolan aatelisto oli aluksi ihastunut uuden hallitsijan järjestämiin suurellisiin juhliin, mutta vähitellen he huomasivat, että hallitsija suosi korkeissa viroissa saksilaisia. Puolaan majoitettiin saksilaisia joukkoja, jolloin saksilaisten ja puolalaisten välillä sattui monenlaista riitaa. Puolalaisia ärsytti myös maahan muuttaneiden saksilaisten kauppiaiden ja käsityöläisten vyöry. Useimmat heistä olivat uskonnoltaan luterilaisia, mikä hidasti heidän integroitumistaan.
Saksin talouselämä sai August Väkevän aikana piristysruiskeen. Hän kannusti käsityöläisiä yrittäjyyteen ja hovi teki heiltä paljon tilauksia. Maahan perustettiin paljon uusia kangaskutomoja. Ikivanhat Leipzigin messut elvytettiin kutsumalla niille näytteilleasettajia kaikkialta Euroopasta. Siellä alettiin esitellä turkiksia ja muotia. Merkittävä uutuus oli Meissenin posliinitehtaan perustaminen hallitsijan lahjoittamaan linnaan vuonna 1710. Grimberg, C.:Kansojen historia, osa 15, 1983, s. 340 Sodat pienoiskuva|August II Väkevä, Louis de Silvestren työpaja 1720-luku. Huomaa kaulakahleessa oleva mustaihoinen palveluspoika vasemmalla. Hän jatkoi vuonna 1686 aloitettua Pyhän liigan turkkilaissotaa Venäjän, Itävallan ja Venetsian kanssa. Hänen puolalaisarmeijansa löi tataarit Pidhajtsin taistelussa 1698, mikä pakotti Osmanien valtakunnan solmimaan Karlowitzin rauhan 1699. Podolia ja Kamjanets-Podilskyi liitettiin Puolaan. August pyrki myös tekemään Puolan kuninkuudesta perinnöllisen omalle suvulleen ja käytti Saksin resursseja hajanaisen maan järjestämiseen.
Tullessaan Puolan hallitsijaksi August Väkevä oli luvannut säädyille, että tekee kaikkensa, jotta Puola saa Ruotsin valloittaman Liivinmaan takaisin. Tätä silmällä pitäen hän liittoutui lankonsa, Tanskan kuningas Fredrik IV:n ja Venäjän tsaari Pietari I:n kanssa Ruotsia vastaan vuonna 1699. August Väkevä luuli Ruotsin olevan heikkouden tilassa ja hyökkäyksen Liivinmaalle olevan melkein huviretkeilyä. Tämä osoittautui tuhoisaksi harhaluuloksi. Sodasta tuli pitkä ja tuhoisa ja sai nimen Suuri Pohjan sota. Grimberg, C.:Kansojen historia, osa 15, 1983, s. 345
Ruotsin uusi kuningas, tuolloin vain 18-vuotias Kaarle XII, osoittautui kuitenkin erittäin taitavaksi sotapäälliköksi. Venäläiset kärsivät häntä vastaan murskatappion Narvan taistelussa, minkä jälkeen hän kiinnitti huomionsa August Väkevään. Augustin joukot kärsivät tappion Riiassa kesäkuussa 1701, minkä jälkeen Ruotsin joukot hyökkäsivät Puolaan. Montefiore, S.-S.: Romanovit 1613–1918, 2016, s. 142–143 Kaarlen armeija valloitti Varsovan toukokuussa 1702, löi Puolan–Saksin armeijan heinäkuussa Kliszówissa ja valtasi Krakovan. Kaarle löi Augustin joukot uudelleen Pułtuskissa keväällä 1703, minkä jälkeen hän piiritti ja valloitti Toruńin.
Näiden tappioiden jälkeen August oli varmasti jo valmis rauhaan, mutta Kaarle päätti asettaa oman miehensä maan valtaistuimelle. Vuonna 1704 ruotsalaiset kruunasivat Stanisław Leszczyńskin Puolan kuninkaaksi, mikä pakotti Augustin uudelleen solmimaan liiton Venäjän kanssa Narvassa kesällä 1704. Syyskuussa 1706 Kaarle hyökkäsi Saksiin, mikä pakotti Augustin luopumaan Puolan kruunusta Stanisław Leszczyńskin hyväksi Altranstädtin sopimuksella.
Sota siirtyi myös Saksin alueelle. Karl Gustav Rehnsköldin johtamat ruotsalaiset löivät Saksin armeijan ja rauhansopimuksen mukaan Saksiin piti sijoittaa aluksi 20 000 miehen suuruinen ruotsalainen sotajoukko ja kustantaa sen elatus vuoden ajan. Joukkojen määrää nostettiin 32 000 mieheen. Rauhaa, jolla Puola menetettiin ja Saksi miehitettiin ei August Väkevällä ollut aikomustakaan säilyttää pitkään. Tällä välin Venäjän Pietari uudisti armeijansa ja murskasi ruotsalaiset Pultavan taistelussa. Tämä muutti sotatilanteen lähes täydelliseti. August Väkevä näki tilaisuutensa tulleen.
Hallituskauden loppupuoli pienoiskuva|August II Väkevä, Marcello Bacciarellin postuumi maalaus 1750-luvulla