Karl Bruno Procopé (29. toukokuuta 1887 Pietari – 6. huhtikuuta 1967 Helsinki) oli suomalainen kauppaneuvos ja metsänhoitaja, joka teki elämäntyönsä Oy Waldhof Ab:n ja Oy Syskyjärven Hovin toimitusjohtajana.50-vuotias. Kauppaneuvos Bruno Procopé, Helsingin Sanomat, 29.5.1937, nro 141, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 1.5.2026
Pietarissa syntynyt Bruno Procopé opiskeli kauppakoulussa sekä Pietarin metsäopistossa. Opiskeluaikoinaan hän työskenteli Zellstoff-fabrik Waldhof AG:ssä Pärnussa. Saatuaan päästötodistuksen Pietarin yksityisestä kauppakorkeakoulusta 1908 hän tuli Zellstoffabrik Waldhofin palvelukseen Mannheimiin, mistä hän vuonna 1911 siirtyi Waldhofin venäläisiin sellulosatehtaisiin Pärnuun. Hän teki opintomatkoja Alankomaihin ja Saksaan.
Vuosina 1915–1918 Procopé oli Venäjän valtion Pärnun tehtaita varten asetetun suorituskomitean valtuutettuna ja asiantuntijana, siirtyen senjälkeen jälleen Waldhofin tehtaiden palvelukseen Mannheimiin. Hän perusti 1915 amerikkalaisen laivaus- ja tuontiliike Heinz & Tascheit Oy:n Pietarissa. Erottuaan Waldhofin palveluksesta 1923 hän perusti samana vuonna oman puutavara- ja laivausalan yrityksen Suomessa. Tämä yritys muutettiin 1928 Oy Bruno Procopé Ab-nlmiseksi osakeyhtiöksi. Hän oli myös johtajana paperitehtaassa Pietarissa 1915–1918.
Procopé perusti 1927 Kajaanin Puu Oy:n sekä oli 1928 mukana perustamassa Oy Waldhof Ab:tä, jonka toimitusjohtajana ja hallituksen puheenjohtajana hän oli sen jälkeen. Hän oli myös Oy Bruno Procopén toimitusjohtajana ja johtokunnan varapuheenjohtajana yhtiön perustamisesta lähtien sekä toimi Oy Syskyjärven Hovin toimitusjohtajana, kuuluen sen samoinkuin Kajaanin Puu Oy:n johtokuntaan. Procopé oli Suomen Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliiton hallintoneuvoston jäsen ja kuuluu rotterdamilaisen N. V. Handel-en Transport Mij. Waldhofin sekä useitten muiden yhtymien johtokuntiin.
Saksalainen monikansallinen Zellstoff-fabrik Waldhof AG oli yksi Euroopan suurimmista paperin- ja selluloosan tuottajista. Se laajeni Suomeen 1920- ja 1930 luvun taitteessa ja perusti ja rakensi selluloosatehtaan ja sahan Käkisalmelle ja osti metsiä lähitienoilta sekä Lohjan seuduilta. Yrityksen ylivaltaa Suomen selluloosateollisuudessa pelättiin. Procopéllä oli omistuksessaan viipurilainen puutavaraliike, jonka hän oli perustanut 1927. Se toimitti rahtauksia, huolintaa ja puutavaran hankintaa Waldhofin tehtaalle.
Procopélla oli keskeinen asema Waldhof-yhtiön perustamisessa Käkisalmelle, ja yhtiöllä oli suuri merkitys Käkisalmen työllisyyteen ja yleiseen kehitykseen. Waldhof työllisti niin paljon väestöä, että se oli 1930-luvun neljänneksi teollistunein paikkakunta Suomessa. Yhtiön vienti suuntautui pääosin Yhdysvaltoihin ja Japaniin. Myös Käkisalmen maalaiskunta työllistyi välillisesti yhtiön avulla, varsinkin tehtaan rakennusvaihe työllisti ja toi paikkakunnalle runsaasti ammattilaisia ja asiantuntijoita. Waldhofin tehdas jäi sodan jälkeen luovutetulle alueelle ja siirtyi Neuvostoliiton omistukseen.
Procopé oli myös Syskyjärven Hovin nimellinen omistaja. Tila sijaitsi Impilahdella Syskyjärven kylässä, ja tilan metsät kuuluivat Waldhof-yhtiölle. Tila oli muodostettu 1916, ja osakeyhtiön perustamisen jälkeen metsien hoitoon ja kehittämiseen alettiin kiinnittää erityistä huomiota. Pinta-alaa tilalla oli noin 6 000 hehtaaria, ja siellä oli metsien lisäksi myös kasvitarha, puutarha sekä eläimiä. Suomalaisen lammasrodun kehittämisessä Syskyjärven Hovi kuului ensimmäisten joukkoon. Tilan edellinen omistaja oli vuorineuvos Gösta Serlachius, jonka aikana aloitettua maatalouden kehittämis- ja valitustoimintaa Procopé jatkoi.
Procopén ansioiksi mainitaan muun muassa puutavaran viennin kehittäminen, satamalaitteiden rakennuttaminen ja lastaustehon kehittäminen muun muassa Makslahden, Turun ja Ykspihlajan satamissa. Hän vaikutti myös tehokkaasti sulfiittiväkiviinan käyttöönotossa moottorien polttoaineena.
Hän sai kauppaneuvoksen arvonimen vuonna 1935.
Hän asui 1940-luvulta lähtien Helsingissä ja vaikutti edelleen erilaisissa luottamustehtävissä, muun muassa Kulosaaren huoneenvuokralautakunnassa sekä Svenska klubbenissa ja Yksityismetsänhoitajayhdistyksessä. Hän oli jäsenenä myös Ekonomiska Samfundetissa, Nordiska föreningenissa, Nylandska Jatktklubbenissa, ja Pörssiklubissa.
Hänet on haudattu Kulosaaren hautausmaalle.
Lähteet
Viitteet
Luokka:Kauppaneuvokset Luokka:Suomalaiset metsänhoitajat Luokka:Pietarinsuomalaiset henkilöt Luokka:Vuonna 1887 syntyneet Luokka:Vuonna 1967 kuolleet