Imbros (, , , aiemmin Imroz) on Turkkiin kuuluva saari Egeanmeren koilliosassa Saroksenlahden suulla Gallipolin niemimaan edustalla. Se on Turkin suurin saari ja läntisin kohta, ja se on läheisen Tenedoksen ohella ainoa Turkille kuuluva suurempi Egeanmeren saari; muut saaret kuuluvat Kreikalle.
Hallinnollisesti saari kuuluu Çanakkalen maakuntaan ja muodostaa Gökçeadan piirikunnan. Saaren pinta-ala on 279 neliökilometriä. Saaren asukkaista suurin osa oli vanhalta ajalta aina 1960-luvulle kreikkalaisia, mutta nyttemmin suurin osa heistä on Turkin harjoittaman syrjivän politiikan vuoksi muuttanut pois ja tilalle on tullut turkkilaisia.
Maantiede Geologia
Imbros on pääasiassa vulkaanista alkuperää, ja saaren korkein vuori Ilyas Dag (aikaisemmalta nimeltään Hagios Ilias) on sammunut kartiomainen kerrostulivuori.
Maanjäristykset Geologisesti Imbros on Anatolian laatalla mutta hyvin lähellä kohtaa, jossa sen sekä Egeanmeren ja Euraasian mannerlaattojen rajat kohtaavat. Saaren pohjoispuolitse kulkee Pohjois-Anatolian siirros Koillis-Anatoliasta Egeanmeren pohjoisosaan, ja siksi maanjäristykset ovat saarella alituisena uhkana. Saarta vavisutti 24. toukokuuta 2014 Egeanmeren maanjäristys, jonka keskus oli lähellä Imbrosta ja joka oli voimakkuudeltaan 6,9 momenttimagnitudia. Siinä 30 henkeä loukkaantui ja monet vanhat talot vahingoittuivat, jotkut korjauskelvottomiksi. Vielä voimakkaamman maanjäristyksen on ennustettu tapahtuvan alueella lähitulevaisuudessa. Heikot, mutta havaittavissa olevat järistykset ovat yleisiä.
Ilmasto Imbroksessa vallitsee välimerenilmasto lämpimine ja kuivine kesineen sekä kosteine ja viileine talvineen. Vaikka kesä on kuivin vuodenaika, sadekuuroja esiintyy silloinkin. Talvisin eivät lumi ja routa ole harvinaisia.
Meri
Imbroksen ympärillä Mustastamerestä ja Marmaramerestä tuleva vesi sekoittuu Egeanmeren lämpimämpään ja suolaisempaan veteen, mikä mahdollistaa saaren ympärillä rikkaan meriekosysteemin.
Çinarlin kaupunki pienoiskuva|Imbroksen (Gökçeada) ja Tenedoksen (Bozcaada) sijainti. pienoiskuva|Näkymä Tepeköyn kylästä Imbroksen tekojärvelle. pienoiskuva|Olivepuulehtoja Zeytinlissä. pienoiskuva|Dereköyn kylä. Çinarli, joka tunnetaan myös nimellä Gökçeada tai Merkez, joka merkitsee keskusta, on Imbroksen ainoa kaupunki. Kreikaksi sen nimi on Panaghia Balomeni (Παναγία Μπαλωμένη). Sen lähellä on pieni Gökçeadan lentoasema.
Kylät
Useimmat saaren kylät saivat vuonna 1926 uudet turkinkieliset nimet. Niitä ovat:
Bademli köyü Vanha kreikkalainen nimi on Gliky (Γλυκύ). Sijaitsee saaren koillisosassa Çinarlin kaupungin ja Kalelöyn/Kastron välissä. Dereköy Vanha kreikkalainen nimi on Skhoinoudi (Σχοινούδι). Sijaitsee keskellä saaren länsirantaa. Koska kreikkalaisväestö on muuttanut pois, pääasiassa Australiaan ja Yhdysvaltoihin, jotkut myös Kreikkaan ja Istanbuliin, Dereköy on nykyisin lähes autio. Monet entiset asukkaat kuitenkin palaavat sinne vuosittain 15. elokuuta Neitsyt Marian juhlan vuoksi. Eselek / Karaca köyü Sijaitsee saaren kaakkoisosassa. Se on maatalousaluetta, jossa tuoetetaan hedelmiä ja vihanneksia. Kaleköy Vanha nimi on Kastro (Κάστρο), joka merkitsee latinaksi ja kreikaksi linnaa. Sijaitsee saaren koillisrannalla, ja siellä on antiikin aikainen linna. Kalelöyssä on myös pieni satama, jonka Ranskan laivasto rakennutti miehittäessään saarta ensimmäisen maailmansodan aikana. Nykyisin sitä käyttävät kalastuslaivat ja huvipurret. Sahinkaya köyü Sijaitsee lähellä Dereköytä. Sirinköy Sijaitsee saaren lounaisosassa. Tepeköy Vanha kreikkalainen nimi on Agridia (Αγρίδια). Sijaitsee saaren pohjoisosassa, ja siellä on saaren kaikista kylistä suurin jäljellä oleva kreikkalaisväestö. Kylän eteläpuolella on Ilyas Dag, 673 metrin korkuinen sammunut tulivuori, joka on saaren korkein kohta. Ugurlu köyü Sijaitsee saaren länsiosassa. Yeni Bademli köyü Sijaitsee saaren keskikohdasta koilliseen, lähellä Bademliä. Siellä on monia motelleja ja lomakoteja. Yenimahalle Vanha kreikkalainen nimi on Evlampion (Ευλάμπιον). Sijaitsee lähellä Çinarlia Kuzulimanin satamaan johtavan tien varrella. Zeytinli köyü Vanha kreikkalainen nimi on Aghios Theodoros (Άγιος Θεόδωρος). Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka Bartolomeos I, alkuperäiseltä nimeltään Demetrios Arhontonis, syntyi siellä 29. helmikuuta 1940. Kylässä on kauniita kreikkalaisia taloja. Sen turkkilainen nimi merkitsee oliivikylää ja johtuu sitä ympäröivistä oliivipuulehdoista. Kylä on suosittu turistikohde. Muita Yeni Bademli köyü, Eselek / Karaca köyü, Sahinkaya köyü, Sirinköy ja Ugurlu köyü on perustettu vuoden 1970 jälkeen.
Historia Mytologia pienoiskuva|Samothráki Imbroksesta katsottuna.
Kreikkalaisten myyttien mukaan Thetiksen, Akhilleuksen äidin palatsi sijaitsi Imbroksen ja Samothraken välissä. Iliaan mukaan taas Poseidonin siivekkäiden hevosten tallit sijaitsivat Imbroksen ja Tenedoksen välissä:
Iliaassa Imbros mainitaan muutamassa muussakin yhteydessä. Muun muassa saaren hallitsijan, Eetionin kerrotaan maksaneen orjaksi joutuneesta Lykaonista, Priamoksen pojasta suuret lunnaat voidakseen palauttaa tämän isälleen. Lisäksi saari mainitaan Homeerisessa hymnissä Apollonille.Homeerinen hymni Apollonille 36 (kreik.) (engl. käännös).
Myös Apollonios Rhodoslainen mainitsee Imbroksen Argonautika-teoksensa ensimmäisessä kirjassa.
Antiikin aika
Herodotoksen mukaan Imbros, samoin kuin läheinen Lemnos, oli persialaissotien aikaan saakka pelasgien asuttama. Saari joutui välillä Akhaimenidien hallitseman Persian alaisuuteen, mutta Miltiades valloitti sen Ateenalle Salamiin taistelun jälkeen. Noin vuonna 450 eaa. ateenalaiset perustivat sinne siirtokunnan, minkä jälkeen se oli muutamia lyhyitä välivaiheita lukuun ottamatta Ateenan hallinnassa seuraavat 600 vuotta.
Lemnoksen tavoin tämä siirtokunta oli klerukhia, toisin sanoen sen Ateenasta muuttaneet asukkaat pysyivät Ateenan kansalaisina. Thukydideen teoksessa Peloponnesolaissota mainitaan, että Imbroksessa ja Lemnoksessa puhuttiin samaa murretta kuin Ateenassa ja että niissä olivat voimassa Ateenan lait. . Samassa teoksessa mainitaan myös, että peloponnesolaissodan aikana näiden saarten asukkaat monessa yhteydessä tukivat Ateenaa sotilaallisesti Teoksessa kerrotaan myös, että erään taistelun jälkeen erään ateenalainen laivan miehistö pakeni Imbrokseen. Ilmeisesti saarella oli edelleen jonkin verran myös alkuperäisväestöä, mihin viittaa se, että imbroslaiset mainitaan Ateenan veroluetteloissa erikseen.
Ajanlaskumme toisella vuosisadalla, keisari Septimius Severuksen aikana saaresta lienee tullut itsenäinen.Oxford Classical Dictionary: "Imbros"
Antiikin aikana Imbros ja Lemnos oli pyhitetty Hefaistokselle, ja sikäläisissä rahoissa esiintyy Hefaistoksen kuva. Stefanos Byzantionlainen kuitenkin mainitsee, että saari oli pyhitetty kabiireille ja Hermeelle. Myös Strabonin mukaan sekä Imbroksessa että Lemnoksessa palvottiin kabiireja. Imbroksen mysteerit olivat Eleusiin mysteerien ohella yksi antiikin Kreikan salaisista uskonnollisista riiteistä. Niistä on säilynyt vain niukasti tietoa.
Bysanttilainen aika pienoiskuva|upright=1.5|Bysantin valtakunta 1400-luvun alkupuolella. Osmanit valloittivat Thessalonikin vuonna 1430. Muutamat Egeanmeren saaret ja Propontis pysyivät Bysantin hallinnassa vuoteen 1453 saakka.
Rooman valtakunnan kahtiajaon jälkeen Imbros pysyi Itä-Rooman eli Bysantin hallinnassa vuonna 1453 tapahtuneeseen Konstantinopolin kukistumiseen saakka. Jo 1000-luvulla Genova oli kuitenkin valloittanut monet sen eteläpuolella sijaitsevat saaret ja liittänyt ne itäisen Välimeren alueella olleeseen laajaan valtapiiriinsä. Laajensipa Genova 1200-luvun alussa, neljännen ristiretken jälkeen, valtapiiriään Imbroksen pohjoispuolellekin, Mustallemerelle ja Krimille saakka.
Osmanien valtakausi Valloitettuaan vuonna 1453 Konstantinopolin (nyk. Istanbulin) osmanit valloittivat pian muutkin Bysantin valtakunnan rippeet, niiden joukossa vuonna 1455 Imbroksen. Saarelaisten lähetystöjä kävi Istanbulissa audienssilla osmanihallitsija Mehmed II:n luona neuvottelemassa siitä, miten he voisivat elää sovussa osmanien valtakunnan kanssa.
Seuraavien vuosisatojen aikoina saari oli eri aikoina vaihdellen osmanien ja venetsialaisten hallinnassa. Tänä aikana, ja varsinkin Suleiman Suuren hallitessa (1520–1566), saari sai osmanien kannalta keskeisen strategisen merkityksen. Aika ajoin osmanit ja Venetsia kävivät keskenään sotiakin, esimerkiksi Turkin–Venetsian sodan (1714–1718), jonka aikana Imbroksen läheisyydessä käytiin ankara, joskaan ei sodan lopputuloksen kannalta kovin ratkaiseva Imbroksen taistelu. Enimmäkseen saarella kuitenkin vallitsi rauha 1900-luvun alkuun saakka.
Vuonna 1912 ensimmäisessä Balkanin sodassa Kreikan laivasto valtasi saaren. Kun sota vuonna 1913 päättyi Ateenan rauhaan, jossa kuitenkin kysymys Kreikan valloittamien saarten kohtalosta jätettiin suurvaltojen ratkaistavaksi. Helmikuussa 1914 ne päättivät, että Imbros, Tenedos ja Kastelorizo palautettiin Turkille, mutta muut valtaamansa saaret Kreikka saisi pitää.
Ensimmäinen maailmansota Vuonna 1915 Imbros sai huomattavan merkityksen liittoutuneiden Välimeren laivaston tukikohtana Gallipolin niemimaalle tehdyn maihinnousun edellä ja sen aikana. Saarelle rakennettiin kenttäsairaala ja lentokenttä sekä hallinto- ja varastorakennuksia. Varsinkin monet taisteluun osallistuneet Australian ja Uuden-Seelannin sotaväenosastot majoittuivat Imbrokseen, ja nämä maat sekä Britannia ja Ranska käyttivät saarta lento- ja laivastotukikohtana. Kenraali Ian Hamilton sijoitti sinne myös päämajansa.
Lähellä Imbrosta käytiin 20. tammikuuta meritaistelu, Imbroksen taistelu, Osmanien laivaston ja Britannian kuninkaallisen laivaston välillä.
Patrick Shaw-Stewart kirjoitti ollessaan ensimmäisen maailmansodan aikana Imbroksessa kuuluisan runonsa Achilles in the Trench, joka on yksi tunnetuimmista ensimmäistä maailmansotaa käsittelevistä sotarunoista. Hän lienee mielellään puhunut saaren asukkaille muinaiskreikkaa, ja eräässä kirjeessään hän kirjoitti: "Täällä minä olen, asun kreikkalaisessa kylässä ja puhun Demostheneen kieltä sen asukkaille (jotka todella ovat riittävän älykkäitä ymmärtääkseen, mitä tarkoitan)."
Ensimmäisen maailmansodan päättymisestä nykypäivään Maailmansodan hävinnyt Turkki joutui vuonna 1920 Sèvresin rauhansopimuksella luovuttamaan myös Imbroksen Kreikalle. Turkin osmanihallitus allekirjoitti sopimuksen, mutta ei ratifioinut sitä. Osmanihallituksen syrjäytti kuitenkin pian Kemal Atatürkin johtama, Ankarassa toiminut Turkin nationalistinen hallitus. Vuosien 1919–1922 Kreikan–Turkin sota päättyi Kreikan häviöön Anatoliassa, minkä jälkeen länsivallat tekivät uuden Turkin tasavallan kanssa Lausannen rauhansopimuksen. Siinä Imbros ja Tenedos palautettiin Turkille, vaikka Imbroksen väestö oli tuolloin kokonaan ja Tenedoksenkin suurimmaksi osaksi kreikkalaisia. Turkin oli kuitenkin myönnettävä näille saarille erityinen autonominen asema, eikä myöskään Kreikan ja Turkin pakollinen väestönvaihto koskenut niiden asukkaita.
Kuitenkin pian sen jälkeen kun Turkissa 26. kesäkuuta 1927 oli säädetty uusi siviililaki (Mahalli Idareler Kanunu), Imbroksen ja Tenedoksen kreikkalaisväestölle myönnetyt oikeudet peruutettiin Lausannen rauhansopimuksen vastaisesti. Saari, joka siihen saakka oli muodostanut oman hallinnollisen piirinsä, muutettiin alemman asteen hallinnolliseksi yksiköksi, mikä merkitsi muun muassa, ettei siellä enää ollut paikallisia tuomioistuimia. Lisäksi säädettiin, että paikallisen neuvoston jäse niltä edellytettiin hyvää turkin kielen taitoa, jollainen kuitenkin oli vain pienellä osalla saaren asukkaista. Turkin hallitus pidätti itselleen myös oikeuden hajottaa tämä neuvosto tietyissä tapauksissa sekä nimittää paikallisiin poliisi- ja muihin virkoihin muita kuin saarelaisia. Laki riisti saarelaisilta myös heille opetusalalla myönnetyt oikeudet ja toi tilalle tavalliset turkkilaiset koulut.