Saksanajokoira () on saksalainen koirarotu, jota käytetään yleensä kaniinin, ketun ja jäniksen metsästykseen. Se kuuluu FCI-roturyhmään 6.
Ulkonäkö ja luonne Saksanajokoira on keskikokoa pienempi, tyylikäs, melko kevyt, elegantti ja jalopiirteinen. Sillä on hieman kaartuva selkälinja; vatsalinja puolestaan on hieman nouseva. Huulet ovat tiiviit ja kohtalaisen riippuvat ja tumman kirsun keskellä on vaalea juova. Silmät ovat tummat ja ilme ystävällinen. Korvat ovat pitkät (n. 14 cm pitkät) ja leveät, kärjistään pyöristyneet. Säkäkorkeus on sukupuolia erikseen erittelemättä 40–53 cm.Standard: Deutsche Bracke. Fédération Cynologique Internationale. Haettu 12.1.2021.
Karva on hyvin tiheää, kovaa ja lyhytkarvaiselle rodulle melko pitkää. Väritykseltään koira on punainen tai keltainen mustalla manttelilla tai satulalla. Kuonossa, niskassa, rinnassa, raajoissa ja hännänpäässä on valkoiset merkit - erityisesti niskan alueella on toivottavaa, että valkoinen väritys muodostaa yhtenäisen "kaulurin" kaulan ympärille. Lisäksi rodulla on otsassa valkoinen juova.
Alkuperä thumb|right|280px|Saksanajokoira vuodelta 1915. Rodun juuret johtavat kelttiläisiin ajokoiriin (mahdollisesti sama rotu kuin kelttienvinttikoira). Westfalenin ja Sauerlandin alueilla tunnettiin alun perin useita erilaisia paikallisrotuja, kuten westfaleninajokoira ja steinbracke. Nykyinen saksanajokoira syntyi 1800-luvun lopulla, kun nämä eri alueiden paikalliset ajokoirat päätettiin yhdistää yhdeksi roduksi. Virallisen aseman se sai vasta vuonna 1955.Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 98. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
Lähteet
Luokka:Saksalaiset koirarodut Luokka:FCI 6 Ajavat ja jäljestävät koirat Luokka:SKL 6 Ajavat koirat Luokka:Ajokoirat