Aleksander Tõnisson, VR I/1 (17. huhtikuuta 1875 Härjanurme – 30. kesäkuuta 1941 Tallinna, Viro) oli virolainen sotilaskomentaja (kenraalimajuri) Viron vapaussodan aikana.
Tõnisson valmistui 1899 Vilnan sotilasakatemiasta. Hän osallistui vapaaehtoisena Venäjän-Japanin sotaanShingo Masunaga The Inter-War Japanese Military Intelligence Activities in the Baltic States: 1919-1940 väitöskirja, Turun yliopisto ja ensimmäiseen maailmansotaan. Vuonna 1917 hän oli mukana muodostamassa Viron kansallisia yksiköitä ja komentaja 1. Viron rykmentissä, joka osallistui Riian rintaman taisteluun. Hän pakeni 1918 Saksan miehitystä Suomeen, palasi syksyllä Viroon, ja hänestä tuli Viron 1. divisioonan komentaja. Viron vapaussodassa Tõnisson taisteli menestyksekkäästi Virun rintamalla. Sodan päätyttyä hän toimi kaksi kertaa puolustusministerinä, ensin Jaan Tõnissonin hallituksessa 1920, sitten Konstantin Pätsin hallituksessa 1933. Pätsin kaappauksen jälkeen 1934 hän joutui jäämään eläkkeelle armeijasta ja oli Tarton kaupunginjohtaja 1934–1939 ja Tallinnan ylipormestari 1939–1940. Neuvostoliittolaiset miehitysviranomaiset pidättivät 1940 Tõnissonin ja teloittivat hänet seuraavana vuonna.
Kunnianosoitukset Vladimirin ritarikunnan ritarimerkki, 4. luokka; ansiokkaasta palvelusta Vapauden risti, 1. luokka, 1. aste. Kotkaristin ritarikuntnan komentaja
Lähteet Ülo Kaevats ym. Eesti entsüklopeedia 14. Tallinn: Eesti Entsüklopeediakirjastus, 2000
Viitteet
Luokka:Riigikogun jäsenet Luokka:Tallinnan kaupunginjohtajat Luokka:Tarton kaupunginjohtajat Luokka:Virolaiset kenraalit Luokka:Viron puolustusministerit Luokka:Virolaiset teloitetut Luokka:Stalinin vainoissa kuolleet Luokka:Vuonna 1875 syntyneet Luokka:Vuonna 1941 kuolleet